Lapsuudesta tuttuja

 Tilasin Mikille alennuksella pari kirjaa. Kirjoja, joista äiti taisi olla miljoona kertaa innostuneempi kuin poika. Nämä on meinaan mun lapsuuden lemppareita.
Varsinkin Peppi oli ihan ykkönen! Olin itse todella ujo lapsi, ja suuri haaveeni oli, että olisin itsekin yhtä voimakas ja rohkea kuin Peppi!
Samasta syystä varmaan rakastin Anni Polvan Tiina-kirjoja, jotka olen lukenut monta kertaa, vielä aikuisenakin. Tiina kun oli rohkea poikatyttö. Tiinan retket maalle mummon luo oli varmaan parhaita, sekä se viimeinen kirja,  kun Tiina ja Juha vihdoin alkavat seurustelemaan.:) Oi, niin ihanaa tällaiselle ikiromanttiselle ujolle tytölle joka vietti kaiken vapaa-aikansa, jos ei käsitöiden, niin kirjojen parissa.

Huvikumpu on jo ehkä vähän muodikastakin Suomessa, siis kodit jossa haetaan ”Huvikumpu”-tunnelmaa, värejä, paljon lapsia ja eläimiä ja jossa kaikki ei ole niin justiinsa. Ehkä mäkin haen vähän samaa, mutta ei nyt liikaa rempallaan saa olla.:)

Tämä meidänkin ”huvikummun” remppa etenee taas. Sami sai vihdoin työhuoneeseen ison työpöydän valmiiksi ja lasia leikattua. Nyt ikkunat valmistuu paljon vauhdikkaammin. Tosin huomaa kyllä että tämä alkaa enempi ja enempi menemään siihen, että remppaa tehdään vain viikonloppuisin.
Tosin Samilla alkaa onneksi pian reilun viikon loma, jospa sitten paiskittaisiin kunnolla hommia.:)

Eilen myös huomattiin että hiiret oli käynyt syömässä meidän tavaroita toisella puolella.
Mä olen jo pitkään haikaillut meille kissaa, ja sanoin että jos täällä näkyy yksikin hiiri, meille otetaan viimeistään kissa. Ehkä kaksi. Sitä tässä nyt etsitään.
Minä ja Miki ollaan aivan innoissaan, miehelläkään ei ollut mitään sitä vastaan. Hesyllä tänään käytiin kyselemässä, mutta heidän kissat eivät käy ulkokissoiksi. Me tarvitaan kyllä ulkokissa koska eihän tästä tulisi mitään jos kesät pitäisi varoa ulko-ovia ettei kissat karkaa.

Voin tähän väliin myös sanoa, että jos tänne joku tulee paasaamaan nyt kissoista jotain ”ei saa ottaa hetken mielijohteesta ja lässyn lässyn”, niin me kyllä tiedetään mitä tehdään. Mulla on ollut aikoinaan kaksikin kissaa. Tiedän millaisia kissat siis ovat. Toinen päätyi mummilleni ja elää sielä onnellisena, itse lähdin maailmalle. Tilanne oli silloin täysin eri, ja minä täysin eri ihminenkin. Tämä kissa saisi meiltä hyvän kodin, koska olen kotona päivisin, ja tuskin paljoa enää matkustelemme ja tilaakin riittää. Miki on myös nuori, mutta ikäisekseen rauhallinen pikku hoitaja. Hoitolapset saattavat tietty olla mitä sattuu, mutta luulen että heillekin kissat saattavat antaa tiettyä turvaa.

Katsotaan nyt miten meidän kissan etsinnän käy.:)

-Henna-

Tulipa taas tehtyä

 Meillä on muksu kipeänä, joten ollaan vaan kotona taas. Mulla on itsellänikin jotenkin tosi laiska olo, mutta olen mä jotain saanut aikaiseksikin.
Tein Tilda-kirjasta jo pari päivää sitten sisätossut. Ajattelin jo ajat sitten että teen vielä joskus kasan näitä vierastossuiksi. Nyt tässä talossa nämä olisi vielä enemmän tarpeen. Saa nyt nähdä teenkö näitä enempää, yritän ainakin.

Nämä on ihan kivat, mutta pohja on turhan ohut ja nämä oli liian isot minulle. Täytyy testauttaa jollakin jolla on vähän isompi jalka. Olen myös tekemässä toisesta Tilda-kirjasta toisenlaisia tossuja, niistä lisää myöhemmin jos onnistun.

Esittelin teille myös viime postauksessa ihania vesiväritöitä. Janine Draysonin työt ovat toki ihania, mutta en tiedä haluanko tuon tyylisiä kuvia tänne kuitenkaan. Pidän nyt enemmän selkeistä kuvista. Ne ovat kuitenkin harkinnassa, kunhan muutetaan tuonne toiselle puolelle. (Siihen mennessä on varmaan jo ihan uudet jutut ja haaveet).
Mietin myös, osaisinko itsekin. No, tänään purin kiukkuani monia asioita kohtaan, ja aloitin piirtämisen.
Tämä on siis mun ensimmäinen piirustus vuosiin, joten ei saa nauraa!:D Meinasin ensin etten edes näytä tätä, mutta hemmetti, mun blogissa kaikki ei ole niin justiinsa.
Mun mielestä tästä on hyvä lähteä:

Otin vähän ideaa ja tyyliä Janinelta. Kanat, pöydän ym otin mallia uusimman Toivekoti-lehden kuvista. Mä en ole ikinä osannut piirtää päästä, olen aina ollut kopioija. Piirustus sujui ihan ok, sitä mun entistä tuttua tyyliä, pientä piiperrystä, joka ei ole niin justiinsa. No, värit sitten pilasi tän. Pienet yksityiskohdat tein Promarkereilla, mutta mulla ei ollut tarpeeksi kivoja pastellivärejä. Taustan vedin pikaisesti vesivärillä ihan vääränlaiseen paperiin. Tuli aika suttuinen ja höntin värinen, mutta hei, tämä oli vasta harjoitus!
En siis ole mikään mestari, mutta on kiva tietää että vielä osaa jotain pientä kivaa piipertää halutessaan.:) Tuli myös kamalasti uusia ideoita mitä piirtää. Ehkä kuitenkin ensi kerralla kokeilen puuväreillä värittämistä. Se oli nuorempanakin enempi mun juttu.:) Ne tottelee kättä vähän paremmin kuin leviävä vesiväri. Lisäksi mietin että jos teen enempi sellaista ”Mauri Kunnas-tyyliä”, eli kuva täynnä kaikkea pientä, niin niitä ei kyllä vesiväreillä voi värittää.
Oi oi, on tämä sitten kivaa toteuttaa itseään! Miten ihmeessä mä selvisin elämästä niin monta vuotta ilman mitään käsitöitä?? No, kai sitä teini/nuoruusvuosina oli vähän eri mielenkiinnonkohteet…:D
Ja vaikkei työ täysin onnistunut, niin potutukseen se auttoi. Vähän.
-Henna-

Keinutuoli ja vesiväritöitä

Meillä kävi tänään vieraita. Samin veli perheineen oli kylässä. Miki sai kaverin päiväksi, äiti juoruseuraa ja iskä remppaseuraa.:) Hauskinta oli se, että kun olimme Mikin kanssa menossa ulos heitä vastaan, ulkona odotti yllätys. Katu meidän talon edessä oli täynnä ihmisiä ja kojuja! Korson maalaismarkkinat oli käynnissä! Ihan hauska sinänsä, käytiin Mikin kanssa siitä hakemassa päiväkahvipullat. Vähän tuli ongelmia että mites vieraat pääsee meille. Jättivät sitten auton viereiseen parkkihalliin.
Olen taas huutonetissä pyörinyt. Aiemmin huusin tuon keilutuolin Mikille. Olen niitä jo pitkään katsellut kirpputoreilla ym, juuri tuota mallia siis. Ovat vaan olleet turhan kalliita tai turhan kaukana. Tämä lopulta löytyi, ja värikin on ihan hyvä. Poika tykkää siitä, ja pitää sitä televisionkatselu-tuolina.
Selasin tuossa myös jenkkiläistä Country Homes and interiors-lehteä.
 Mummini on jo vuosia lukenut jenkkiläisiä sisustuslehtiä. Minä ja äitini ei olla kuitenkaan koskaan niistä kiinnostuttu mummilla ollessa ”koska ei niitä kivoja tavaroita sitten Suomesta saa”. Eikä se niiden tyylikään ole ehkä houkutellut. Nyt äiti osti tämän, ja kyllä tykkäsin. Niin ihanaa maalaismaisemaa ym!
Myös se, ettei näitä juttuja Suomesta saa, pidä paikkaansa. Tai ei ehkä Suomesta, mutta nykyään kaikkea on mahdollista tilata.
Huomasin lehdessä jutun Janine Draysonista, jolla oli aivan ihania kesäisiä vesiväritöitä ja tekstiilejä. Hänellä on suloinen nettisivukin.
Varsinkin lehdessä, jossa oli kuvaa myös hänen puodistaan, nämä kuvat olivat kauniisti esillä. Puodissa oli myös ihanaa kukkatapettia, vaaleansinisiä kalusteita ym jotka inspiroivat minua kovasti. Minusta on myös ihanan näköistä kun sisustuslehdissä on lankakerärullat kauniisti korissa, tai tässä naisen vesivärit ja pensselit esillä. Hänellä on puodissaan myös oma maalaustila jossa voi samalla työskennellä, jutella asiakkaiden kanssa ja näyttää heille kuinka työ etenee. Oi että, juuri sitä mitä minä olen pikkutytöstä asti haaveillut! Oma puoti ja työpaja!
Juttelimme myös Samin veljen vaimokkeen kanssa siitä, että miten ihana olisi itsekin osata tällaisia tehdä. Totesimme moneen juttuun, että kaikkea ei voi osata. Minä tosin olin nuorena ihan hyvä piirtämään, mutta piirtäminen on vuosiksi jäänyt. Nykyään käsi ei tottele yhtään jos yritän jotain taiteilla.
Nyt aloin kuitenkin miettimään, osaisinko sittenkin? Lapsena pidin vesiväreistä, joten miksi ei vieläkin?
Minua monesti uudestaan maalaamaan kannustava mummini varmaan miettii kun tätä lukee, että no kyllä osaat ja kokeilet!
Ehkä teenkin niin. Täytyy varmaan lainata alkuun Mikin värejä…ja ottaa se kynä käteen ja alkaa luonnostelemaan. Mitään ei osaa jos ei kokeile ja opettele.
-Henna-