Seinälle

 Sitä kun makoilee kipeänä sohvalla, on aikaa nettishoppailla (not good…).
Mä olen jo pitkään katsellut tuota Bold and Noblesin hauskaa robottijulistetta lastenhuoneeseen, mutta en ole raaskinut ostaa kun on mokoma niin hävyttömän kallis julisteeksi…
No, nyt ostin.
Eikä edes kaduta, vielä. Tuo juliste on tullut monessa lehdessä vastaan, ja mä vaan jotenkin tykkään siitä. Yritin kyllä etsiä jotain muutakin, halvempaa, mutta tuo on vaan paras.
Seinä kaipasi jotain isoa kuvaa, ja mun mielestä lapsille on oikeasti tosi huonosti mitään kivoja julisteita Suomessa. Aina samoja Disneyn autoja tai prinsessoja tai Nalle Puheja…
Vähän jänskättää onko toi ihan liian pieni tohon seinään, muuten se on varmasti hyvä!:) Ja oikeasti opettavainen myös, kun siitä voi etsiä aakkosia ja opetella niitä.

 Mulla on myös jonkin asteen pakkomielle kelloihin. Kello pitää olla joka huoneessa ja mun mielestä kello voi olla tosi hieno sisustusjuttu.
Ei sillä että tuijottaisin aina kelloa, mutta on aika rasittavaa aina etsiä kelloa silloin kun sitä tarvitsee.

Jonkin aikaa olen etsinyt juuri sopivaa seinäkelloa. Vanhan näköinen, mustat reunat, ei liikaa koristeluja eikä tietenkään kallis. No tämä löytyi ihan Prismasta.
Onhan se vähän ällön muovinen, mutta ihan kiva kuitenkin.
Tämän oli tarkoitus tulla keittiöön, mutta ei, se tuli olohuoneeseen. Paikka kyllä varmaan vaihtuu vielä, katsotaan nyt.

Mä vielä tämän päivän otin aika pötkötellen, josko huomenna olisi taas puhtia normaaliin tapaan.

Sami taas on ollut aivan ihana! Korjasi viikonloppuna puolikuntoisena kaikki makuuhuoneen 6 ikkunalasia! Tai no, tänään vielä viimeisiä ja kuulemma kitti loppui kesken, mutta siis ihan viimeistelyä vaille valmiiksi.
Kaikki tauot ja illat mies onkin sitten ollut ihan poikki ja kipeä, mä olen yrittänyt parhaani mukaan katsoa että mies saa edes kunnon ruokaa ja lääkettä joka välissä.

Ei mene kyllä ihan tasan nämä työmäärät ja mua oikeasti vaivaa se todella paljon, mutta kai se on vain pakko hyväksyä että mun täytyy hoitaa lapset. Se on kuitenkin loppupeleissä se tärkein työ. Onneksi Samikin ymmärtää sen ja tähän asti ainakin tämä työjako on mennyt oikein sopuisasti.:)

Toimii kuin junan vessa…

Mä nyt laitan meidän wc:n muodonmuutoskuvat myös, vaikka tuo wc onkin aika ruma…
On tämä silti parempi kuin 1900-luvun alun huussit, tai tuo mitä tämä oli alkuun kun tänne tultiin.
 Tämä wc on tehty tänne 90-luvun lopulla, ja sen kyllä huomaa, sori vaan…
Siis ihan kivan kokoinen, isompi kuin meidän edellinen, mutta niin epäsiistin näköinen että en edes yritä sitä sisustaa.

Mutta tosiaan, parempi kuin mitä oli.:D Ei lue enää miljoona ”necrua” seinällä. eikä vessanpytyllä.
Tästä me aloitettiin kaverin kanssa, kun taloon tultiin. Päätin että tämä on pakko siivota ensin, tai lapset ei uskalla vessaan. (Kyllä ne ekat kerrat pissailikin pöksyyn…)
Tuo teksti lähti kaakelista ihan Patapatalla, mutta saumoihin jäi mustaa. Meinasin ne maalata sellaisella valkoisella saumatussilla, mutta se olisi ollut liian valkoinen taas, joten annoin olla. Pytty myös puhdistui patapatalla. (Tosin wc-rengas/kansi pitäisi vielä vaihtaa koska teksti vähän vielä siitä paistaa ja kantta on poltettu sytkärillä. )
Muutoin seinät maalasin kosteidentilojen maalilla, valkoisella. Sekin raikasti vähän vessaa, entinen valkoinen oli niin kellastunut. Katto puhdistui pesulla.
Lattia kaipasi kunnon kuurauksen ja suihkuhana piti vaihtaa. SEKIN oli revitty irti…

Jos jollain on ideaa millä saisin tuota vessaa, kaakeleita varsinkin, vielä ”raikastettua”, niin saa kertoa, kiitos!

Nyt kun saatiin vihdoin edellinen koti siivottua ja imuri tänne, niin pitää tehdä eka kunnon siivous täällä muuton jälkeen, ja puunata tuo vessakin uudelleen.
Ehkä tämä tästä. Vielä kun paranee kunnolla.

Sami sai muuten ikkunan tänään paikalleen siihen eteisen ulko-oven yläpuolelle. Taas valaistui eteinen niin paljon! Mitä se onkaan sitten kun kaikki paikallaan…:)
Lisäksi makuuhuoneen suojalevy lähti vihdoin kun pakkaset laski. Sielä tosin on jokaikinen ulkolasi rikki (=6 ruutua) eli saattaa vähän kestää…Toivottavasti ei tule kovat pakkaset enää tai jäädytään pelkillä sisälaseilla…
Joka tapauksessa makkari on nyt niiiin erilainen! Ihanaa!:) Vielä kun saan vaatteille lipaston, vaatteet sinne lipastoon ja tavarat paikalleen (toiv pian) niin laitan sieltäkin kuvia.

Junabongari

Mä olin päättänyt että Mikin kuvia en enää tänne laita, mutta kun toinen oikein poseerasi näin hienosti, niin en voinut vastustaa.:)

Mun mummi kysyi eilen täällä käydessään, että mikä on mun lempipaikka täällä uudessa kodissa. Mun täytyi sanoa etten vielä tiedä. Mä odotan sitä mun omaa huonetta, mistä teen sen oman pesän. Siitä tulee varmasti lemppari. Tai tulevasta keittiöstä, johon voi kerääntyä porukkaa enempikin kerralla ja jossa kotiäitinä joutuu viettämään paljon aikaa.
Tai piha.

Mikillä on kuitenkin selkeä lempipaikka. Poika rakastaa toki omaa huonettaan, mutta lempparipaikka tuntuu olevan tuo sohvan käsi/selkänojan kulma, josta voi bongailla ikkunasta junia.

Tänään poika taas istui siinä pitkään ja odotteli isää kotiin. Olisiko tuo se juna jolla iskä tulee, vai seuraava?

Mua itseänikin kiinnostaa kauheasti nyt rautatiehistoria ym, mutta junia en pahemmin ole vielä seuraillut. Miki kyllä tykkää. Miki on meidän junabongari. Poika on vielä sellaisessa iässä että autot ja junat kiinnostaa, ja onhan se nyt jännää asua junaradan vieressä.

Saa nähdä mikä pojan suhde juniin on aikuisena. Kun poika tunnetaan koulussa ”aseman Mikinä”. Tuleeko junajutut korvista ulos isona, vai tuoko junat lämpimiä muistoja lapsuuden kodista. Kaikki tuo on jännä nähdä.

Nyt on kuitenkin parasta pikkuautot, legot ja skeittilauta. (Joo, meidän 2-vuotias on jo nyt intona skeittailusta vaikka hyvä kun uskaltaa sen päällä seistä. Enon skeittivideot katsottu jo puhki.)
Hassu poika.