Haaste/Tunnustus

Elämää kriisiperheessä blogin hauska Tiitu heitti minulle haasteen kertoa itsestäni 5 lemppariasiaa.

1. Tee. Siis mä olen nykyään aivan totaalisen koukussa teehen. En ole ikinä ollut kahvin juoja, enkä ennen kyllä teetäkään juuri osannut juoda. Nykyään se on ihan pinttynyt tapa. Aamuisin en tosin juo teetä, kun en ole aamuihminen muutenkaan. Teetä pitää juoda silloin kun on hyvä olo ja haluaa nautiskella. Eli ei aamuisin! Parasta tee on käsitöitä tehdessä, illalla sängyssä samalla kun katson läppäriltä Lemmen viemää (yksi iso lemppari kanssa!) tai hyvässä seurassa jutustellen. Mun ongelma on vaan se, että kun esimerkiksi menen ompelukoneelle kupin kanssa, innostun niin käsitöistäni, että tee jäähtyy kuppiin…mutta kivaa siinä onkin se ajatus siitä, teetä ja käsitöitä, teen tuoksu ja tieto siitä että kuppi on mukana. (okei….)

2. Lehdet. Tiitullakin oli tämä, ja on tämä kyllä mullakin niin lemppari! Olen yrittänyt nyt vähentää tilauksia ja irtonumeroiden ostoa, mutta kyllä mulla tulee nytkin 4 lehteä. Tämä on myös aika jees yhdistelmä sen teen kanssa! Tämä on täysin periytynyt tapa äidiltä ja mummilta. Sami aina sanoo että muutaman vuoden päästä lehtiä ei ole, kaikki on koneella. Voi kun se olisi kamalaa! Lehti sen olla pitää!
Lehtien lukuun kuuluu myös se, että kerään parhaat jutut, varsinkin sisustusideat leikekirjaan. Mistä päästään yhteen extralempparijuttuun. Muistiinpanot. Kirjoitan kaikesta muistiinpanoja aina, joten leikekirjakin kai kuuluu siihen päähänpinttymäryhmään myös.

3. Korttiaskartelu/skräppäys pikkusiskon kanssa. Mä en ala luettelee muita käsitöitä koska se nyt on selvä että nautin niistä (siis jos tuntee mut Blue lavender-blogin kautta) Tuo korttiaskartelu saa vaan oman sijansa tässä koska se on uusi juttu mistä olen innostunut. Vaikka sitä harvoin pääsee siskon kanssa harrastamaan, niin hyvässä seurassa, silloin harvoinkin, se on ihan parasta! (Mä niin odotan sitä omaa huonetta Korsossa jossa on tilaa askarrella yhdessä!)

4. Tämän oman perheen lisäksi parasta on kaikki aika siskon, veljien, äidin, mummin ja papan kanssa. Mun oma lähisuku on vaan niin mielettömän rakas! Olen monesti sanonut että oon niin onnekas kun sisarukset on niin läheisiä, ja kaikki niin isona tukena ollut aina kaikessa. Tosi kurjaa kun nykyään ehtii näkemään turhan harvoin, mutta niitä harvinaisia hetkiä kyllä odotetaan. Me odotetaan itseasiassa niitä Mikin kanssa kilpaa. Nämä samat henkilöt on myös pojalle tärkeitä. Miki oli niin onnellinen kun näki mun siskon eilen pitkästä aikaa! Voi että se oli liikuttavaa.:) Lisäksi mulle on myös tärkeitä Samin suku, toki, mutta niiden kanssa en ole elänyt koko ikääni, niin tämä sija annetaan nyt vaan oman puolen suvulle.:) Todella mukavaa silti että silläkin puolella on niin mukavia ihmisiä. Olen siis todella onnekas!

5. Vielä yksi…voi vitsi, parhaat tuli jo….Parasta on myös se, kun on lähdössä ulos baariin/keikalle/festareille tms jonkun kivan kanssa. Se kun saa kuunnella täysillä hyvää musiikkia, laittautua, ottaa vähän alkudrinksua ja tunnelma on katossa. Tämä on viimeksi vaan tapahtunut toooosi kauan aikaa sitten ja tooosi harvoin nykyään, ja sitä laimentaa aika paljon se, että olen nykyään aika ”tylsä kotikissa” jota masentaa se yöllä kotiintulo ja seuraavan päivän huono olo niin paljon, että mieluummin jään kotiin…:D Mulla on kohta synttärit ja meinasin ensin että nyt lähden kyllä kunnolla viettää iltaa, mutta eiköhän sekin päivä remontiksi mene…

Tulipa pitkät jutut. Mä sitten tykkään kirjoittaa itsestäni näköjään.:D Kukaan ei vaan jaksa lukea, mutta ei se mitään.:)

Ensi kerralla laitan teille kivempia kuvia. Mehän tehtiin tänään vihdoin kaupat tuosta talosta (tällanen pikku uutinen tässä ohimennen). Jee! Ollaan vaan niin väsyneitä ettei jaksa paljon juhlia uutta kotia…:D Nyt iskenyt päin naamaa se totuus, mihin ollaan itsemme pistetty. Se työn määrä on järkyttävä! Mutta tosiaan, sain asuntokaupoilla kuvia talosta kun se oli vielä nätti, ja voi että ne kuvat kyllä kannustaa! Aina kun tuntuu ettei jaksa, kuvat esille! Niitä siis ensi kerralla.

En laita nyt haastetta eteenpäin, kun vasta listasin haasteen muille. Kiitos kuitenkin Tiitulle!:)


Ps. Nyt kun te tiedätte missä mä kohta asun, mun on ihan turha mitään salanimeä pitää. Varsinkin kun mun mieheni ja lapseni nimetkin tiedätte. Eli Moi, olen Henna. Lavender-nimi säilyy vain käsitöitteni ”signaturena”/tuotemerkkinä tms.:)
Pps: Pikkasen kyllä masentaa ettei mun lemppareille ole juuri aikaa tulevaisuudessa, käsityötarvikkeetkin meni just muuttolaatikkoon…Edes teetä ei talolla saa kun ei toimi sähköt…Mutta kyllä tämä tästä, mä vielä kiitän itseäni…joku päivä.

Korsoon ostoskeskus

Me muutetaan pian pois huonomaineisesta Myllypurosta, johon on tulossa pian uusi ostoskeskus. Kun saavuimme tänne pari vuotta sitten, täällä oli vain karsea ostari täynnä pubeja. Nyt alue kasvaa, asuntojen arvot nousee ja asukkaatkin muuttuu. Se oli ainut syy miksi olisimme tänne vielä voineet jäädä, asunnon arvo olisi vielä noussut.
Nyt muutamme kuitenkin vuorostaan huonomaineiseen Korsoon, jossa pubit ja pubikansa kukoistaa. (Paljon kertoo myös se, mihin kuntoon asema on päässyt)
No, mitäs, eilisessä(??)  Hesarissa oli juttu, ”Korsoon uusi ostoskeskus”.:D Okei, se on vasta suunnitteluvaiheessa ja menee vielä vuosia ennen kuin se toteutuu, mutta aika hyvä tuuri meillä on. Vaikka olen itsekin vanha Korsolainen ja on ihana palata juurilleen, niin kyllä se pubimeininki ym hirvittää myös. Kovasti mietityttää myös se, koska ihmiset tajuaa että meidän pihan läpi ei enää kävellä ja käydä sotkemassa seiniä, vai tajuavatko koskaan…
Ostoskeskus, kokonaan muutenkin uusittu alue kuulostaa siis oikein hyvältä. Ensin me siistimme itse aseman aluetta, sitten muuttuu vielä koko Korso! Kyllä me saadaan vielä mahtava paikka asua!:)

Ulkokuvia

Sain vihdoin otettua ulkokuviakin, kun oltiin kerrankin talolla valoisaan aikaan.
Näitä kun katsoo, niin voi järkytys….Meillä on vähän hommaa tiedossa! 😀
Tuo ensimmäisen kuvan vasen ovi vie sinne, mihin nyt ensin muutetaan. Sielä ollaan saatu ihme kyllä jotain aikaiseksi vaikkei sielä ole sähköäkään. Yksi huone on siivottu lapsille, vessan olen pessyt ja seinät maalannut kerran, keittiö ollaan siivottu. Sami sai myös ensimmäisen ikkunalaudan irti, se oli ihana hetki!:) (Kunhan nyt kukaan ei menisi sitäkin rikkomaan…) Siinäkin ikkunassa on vielä yksi ruutu rikki, mutta piti saada vähän edes luonnonvaloa sisään ja helpompi seurata pihalla olevia lapsia.

Tämä itse asemarakennus on niin ihanan näköinen! Ihan hullua että nämä talot ovat molemmat suojeltuja, ja toinen on päässyt niin huonoon kuntoon…
Meillä tosiaan suurin ongelma on ovet. (Toinen ovi, tai puolet siitä, löytyy tuosta alhaalta) Pienen huoneiston ovesta on vain rangat jäljellä, keskimmäisestä on tuo puoli ovea. Meinaan nyt alkaa selvittämään voiko/kannattaako tuota puoliovea hyödyntää ja rakentaa siitä vai tehdä/etsiä ihan uusi. Onneksi ensimmäinen ovi, joka on koristeelllinen pariovi, on melko hyvässä kunnossa.
Me meinaamme siis rakentaa vanhaa kunnioittaen,  säästää ja hyödyntää kaikki talon oma materiaali, mitä vain on. Maalata hengittävillä ja hyvillä maaleilla, repiä muovimatot ym pois, jotka ovat paitsi rumia, myös tekee todella huonoa vanhalle talolle. Talon pitää olla hengittävä ja kaiken aineen mitä sinne tungetaan, tehdä mahdollisimman hyvää talolle. Tätä taloa ei remontoida niin kuin ”tavallisia” taloja.
Päänvaivaa siinä aiheuttaa vain tämä kiireellinen pieni huoneisto. Emme ehdi repiä tapetteja seiniltä ja tutkia mitä alta löytyy, mutta seinät on graffitien takia pakko maalata heti. Ei kuitenkaan ehkä kannata kuitenkaan niille seinille laittaa mitään hienoa pellavaöljymaaleja kun ei tiedä mitä on alla. Lisäksi alkuun pitää vaan löytää edes jotkut ovet jotta olemme turvassa sisällä. Myöhemmin metsästämme oikeanlaiset ovet.
Nyt täytyy siis tehdä ”oikaisten” ja pikaisesti. Joskus myöhemmin voimme sitten katsoa uudelleen ajan kanssa. Koitetaan kuitenkin varoa ettemme laita mitään tukkivaa alkydimaalia seinään tms…
Todella vaikea kyllä päättää mitä laittaa kun on kiire, vaikka vanhan talon kanssa ei saisi olla kiire…Onneksi tilanne helpottuu kunhan päästään muuttamaan sisälle.
Seuraava kuukausi tulee olemaan muutenkin rankka, kun iso remontti, lapset ja pakkaaminen toisessa päässä. Lisäksi täytyy hirveästi selvittää ja soitella asioita. Onneksi remontissa se muutos on niin selkeä tässä vaiheessa, että tulee todella hyvä mieli kun saa jotain aikaiseksi ja joka päivä on helpompi olla sielä!:)
Tämä bloggailu sohvalla on jo mukavan rentoa tekemistä kaiken jälkeen!:) Ehkä ihan hyväkin kun on lapset ja pitää tulla ajoissa kotiin, ei voi siis itseäänkään vetää ihan piippuun, ehtii hetken istahtaakin.:D