Kutkuttavan kaunis välipenkki

valipenkki_alkukesa_Kasvihormoni.fi-5

Arvaa, mitä odotan nyt eniten? No just tätä, tulppaaniaikaa.

Syykin on yksinkertainen: tämä tulppaanimeri näkyy meille nyt terassin muurin purkamisen jälkeen esteettä makkariin. (Missasitko terassimuutoksen? Se löytyy täältä.) Voiko olla parempaa kuin aukeavan verhon takaa pilkistävä maisema, jossa aamun aloittaa raikas punaisensävyinen matto, sarastava taivas ja kukkivat hedelmäpuut.

Aijai mikä kesän kaipuu iskikään tälle puolelle ruutua, vielä on kuitenkin maltettava odottaa!

valipenkki

Tämänkertainen pihan kukkapenkki löytyy rajaamasta pihan eteläreunaa ja nurmikenttää toisistaan. Se on toinen niistä pihan ekan kesän puuhista, johin pääsin purkamaan kuopsutusintoani (ekan kesän ajan penkki oli lähinnä kasvimaana, kuva löytyy tästä postauksesta). Penkin pohjamaa on hyvin hiekkapitoinen ja laidoilta löytyy vain kymmenisen senttiä hyvää multaa, keskelle olen sen sijaan kaivanut melkoiset montut pionille ja varsituijille sekä omenapuulle. Eripaksuiset kasvualustakohdat on istutettu erilaisiin ravinnevaatimuksiin sopeutuneilla kasveilla.

Kevät ja alkukesä

valipenkin_kevat_Kasvihormoni.fi-5

Penkki aloittaa varhaiskeväänsä hissukseen, ensimmäisenä lehtiään oikovat vihreinä talvehtivat harjaneilikat (jotka pidän leikkaamalla monivuotisina) ja jouluruusu. Alku on odotusta täynnä ja katseita kohti kesäkuun taitetta, sillä silloin lävähtää.

valipenkki_alkukesa_Kasvihormoni.fi-3valipenkin_kevat_Kasvihormoni.fi-6

valipenkki_omppukukat_kasvihormoni.fi-2 Valipenkki_alkukesa_Kasvihormoni.fi-7-2

Tulppaaneja on ainakin neljää eri lajia ja ne kukkivat yksi toisensa perään. Kukinta-aika venyy pitkäksi ja se ohittaa omppupuun kukinnan kummastakin päästä.

Lisäkuvia tulppaaneista löytyy viime kesän postauksista: punaisimmillaan penkki on tässä postauksessa, violettia sävyä löytyy taas täältä. Viime kesänä keräsin juhannuskukkakimpun viimeisistä tummista tulppaaneista (niistä täällä), mutta kesä 2015 nyt oli kaikin puolin poikkeuksellinen enkä usko tai toivo ilmiön toistuvan. Brr sitä viileyttä.

Päätin kuitenkin varmistaa, että kukinta ei ainakaan hiivu, ja laitoin maan poveen syksyllä ison satsin uusiakin sipuleita. Ja siis ne ovat nyt niitä, joita odotan kaikkein eniten, enemmän kuin seuraavaa lomaa!

Kesä

valipenkki_keskikesa_Kasvihormoni.fi-9

Tulppaanien jälkeen penkissä on pari valkoista pionia (muistaakseni ’Festiva maxima’), mutta niitä enemmän odotan, että penkin pyhä nelikko aloittaa kukinnan.

Koko penkki on oikeastaan perustettu näitä neljää varten, sillä nappasin muuttokapsäkkiimme edellisen pihamme parhaimmiston. Pistin nelikon tähän ohutmultaiseen penkkiin, minkä siemeninä, minkä taimina, jossa ne viihtyvät hyvin yhdessä. Tässä kasvaa siis monivuotista lehtosalviaa, yksivuotisia unikoita sekä kaksivuotisia harjaneilikoita ja sormustinkukkia. Helppoja kuin mitkä, kunhan muistaa pistää tummanpuhuvia pioniunikoita joka vuosi ostopussista lisää: oman kasvatuksen siemenistä tuppaa tulemaan jos vaikka minkä värisiä jälkeläisiä, ovat nimittäin innokkaita risteytymään ties vaikka minkäväristen puolisoiden kanssa. Muut kyllä siementävät itse itsensä uudelleen ja pysyvät runsaina ja loistokkaina.

valipenkki_salvia_harjaneilikka_kasvihormoni.fi-1 valipenkki_keskikesa_Kasvihormoni.fi-4 valipenkki_kesa_kasvihormoni.fi

Loppukesä

varililjat_Kasvihormoni.fi-1

Punaruskea ’Toscana’-lilja aloittaa heinäkuussa ja muuttaa penkin ruskeasävyiseksi punaiseksi, saman sävyiseksi meidän punaisten pellitysten ja taustalla kasvavan kirsikkapuun marjojen kanssa. Samaan aikaan edelliset kukkijat hiipuvat (onneksi) ja siniseen taittava violetti on pelkkä muisto. Hyvä niin, sillä elokuu tuo kesän väreihin muutenkin täyteläisyyttä ja murretut sävyt sopivat siihen erinomaisesti, ihan niin kuin pimenevät illat ja pihavalotkin.valipenkki_syksy_Kasvihormoni.fi-1valipenkki_syksy_Kasvihormoni.fi-2

Syksy ja talvi

valipenkki_varsituijat_Kasvihormoni.fi-2

Lopulta koittaa ensimmäisten pakkasten hetki, minkä jälkeen pallopäisiksi leikatut varrelliset tuijat edustavat yksin penkin parhaimmistoa. Ne ovat vielä kovin läpinäkyviä ja hakevat vielä muotoaan, mutta odotapa pari vuotta, kyllä ne siitä tuuheutuvat ja pyöristyvät. Pitkämielisyyttä kuitenkin tarvitaan, sillä talvi hidastaa muodon löytymistä. Onneksi lumi muotoilee odotellessa ympäristöä juuri niin kuin haluaa ja kaunistaa sen ripsuiseksi.

valot_talvi_Kasvihormoni.fi-1

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com
Kommentit
  1. 1

    Riitta T. sanoo

    Hei!
    Kauniita kuvia ihanasta puutarhastasi!
    Kysyisin paria asiaa: olen suunnitellut laittavani ensi kesänä harjaneilikoita omaan puutarhaani Turussa ja olisi kiva, jos ne säilyisivät. Mikä on menetelmäsi, kun sanoit pitäväsi ne monivuotisina leikkaamalla? Toinen kysymys koskee hienoja, tummia pioniunikoitasi. Onko niillä nimi?
    Ystävällisin terveisin,
    Riitta T.

    • 1.1

      sanoo

      Moikka Riitta T!
      Harjaneilikat on tosi helppoja saada säilymään omassa pihassa, erityisesti, jos niitä kylvää kahtena peräkkäisenä kesänä. Ne nimittäin tekevät tosi paljon siemeniä ja kun pihassa on aina uusia ruusukkeita joka toinen vuosi, ei mikään vuosi jää väliin. Sitten on tuo mun tekniikkani (jonka olen bongannut joskus nettikeskusteluista), jossa kukkavarret leikataan pois ennen kuin ne ehtivät kehittää siemeniä. Tällöin melkein kaikki harjaneilikat säilyvät hengissä ja tekevät uudet kukkavarret seuraavana vuonna. Tekniikka sopii erityisen hyvin silloin, kun haluaa kerätä muhkeita kukkakimppuja pitkin kesää, sillä leikatut harjaneilikat tekevät uusia kukkavarsia jo saman kesänkin aikana.
      Nuo tummat pioniunikot ovat muistaakseni nimeltään ’Black peony’, ihastuttavia kuin mitkä!

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos! Mä tykkään vielä talvestakin, se saa mun puolestani jatkua, mutta kaipaan silti kevättä. Mikä ristiriita pienen pääni sisällä.

  2. 3

    sanoo

    Olen selaillut blogiasi aivan puutarhainnoissani, ihania kuvia ja tarinoita! Me muutimme viime syksynä omakotitaloon ja tänä keväänä pääsen ensimmäistä kertaa siis pihan kimppuun. Olen miettinyt, millainen kukkapenkki olisi aloittelijalle mahdollisimman helppohoitoinen, samoin hyötykasvien kasvatus- mistä kannattaisi aloittaa? Oletkos ajatellut tällaista vinkkipostausta? 😉

    • 3.1

      sanoo

      Moi Jenna Johanna ja onnea omasta pihasta!
      Pistänpä korvan taakse kysymyksesi mahdollisimman helposta penkistä, josko tässä olisi joku päivä aikaa kaivella kuvia sellaisen inspiraatioksi.

      Mun ensimmäinen ajatus mahdollisimman helposta kukkapenkistä koostuu seuraavista elementeistä:
      1. Lähtötilanteessa rikkaruohoton kasvualusta, jota on riittävän syvästi. Perustamistekniikkana voi ajatella vaikkapa sanomalehtitekniikkaa, niin ei tarvitse turhaan käyttää voimaa kaivamiseen. (Penkin perustamisohjeet löytyvät muutama postaus tästä taaksepäin.) Ihan ohutmultaisenkin penkin (tai hiekkapenkin) voi perustaa, silloin pitää vaan valita kasvit sen mukaan, että ne menestyvät vähässä ravinnemäärässä.
      2. Istutusalue pitää rajata nurmesta, niin nurmi ei karkaa penkin puolelle. Rajaukseen kannattaa käyttää sileäpintaista materiaalia (betonilaatta, lauta tms.) ja laittaa se niin, että sen päältä voi ajaa ruohonleikkurilla, niin ei tarvitse trimmeriä. Jos tekee betoniset kohoreunat, niin niiden ja nurmen väliin kannattaa laittaa kuitenkin se tasainen reuna, että pääsee leikkurilla ihan viereen ja taas se trimmeri on turha.
      3. Kasvit pitää valita valo-olosuhteiden ja halutun tyylin (sekä multakerroksen paksuuden) mukaan. Tarkkaile siis sopivaksi katsomaasi kohtaa ja laske, kuinka kauan aurinko paistaa siihen (kesällä). Kasvien valintaa varten kannattaa suunnata kirjastoon ja kaivella vanhoja puutarhalehtiä. Niissä on paljon valmiita ehdotuksia istutusalueita varten.
      4. Maatiaiskasvit ovat kestävimpiä ja huolettomimpia. Jos saat jakotaimia lähiseuduilta, ne kestävät teidän olosuhteet hyvin (ja ovat yleensä ilmaisia). Istutettavat kasvit pitää vaan jaksaa putsata mahdollisimman tarkkaan rikkaruohoista, niin et saa epämiellyttäviä ja vaivalloisia kavereita pihaasi. Omia helppoja kasveja vilahtelee meidän pihassa, värikkäitä esimerkkejä ovat kevätkaihonkukka, jalopähkämö, leimut (sammal- ja syys-), päivänliljat, siperiankurjenmiekat ja pionit.
      5. Näyttävyyttä saa lisättyä, kun valitsee erilaisia lehtimuotoja. Melko monella kauniskukkaisella lajilla on pienet lehdet ja niistä syntyy kukinta-ajan ulkopuolelle yksitoikkoinen sipellysmeri. Isot lehdet tasapainottavat! Kuunliljat ovat perinteisiä lehtiperennoja, heinämäisiä lehtiä löytyy päivänliljoilta ja kurjenmiekoilta, näyttäviä isoja lehtiä on puolestaan kilpiangervoilla. Väriä saa keijunkukilla tai hopeanhohtoisilla lehdillä.

      Auttaako tämä yhtään? 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *