Kolmas jäälyhtykerta toden sanoo?

jaalyhdyt_kasvihormoni-fi-6Tänä talvena on ehtinyt kokemaan talven useampaan otteeseen. Tai kevään. Ainakin keli on sulattanut meillä jo kaksi settiä jäälyhtyjä ja tänään, kun mittari painui taas reilusti pakkaselle, laitoin kolmannen satsin tulemaan.

Jäälyhdyt ovat ihania tunnelman luojia. Kun meidän jouluvalosarjat sanoivat yksi toisensa jälkeen naps poikki, vaihdoin valaistuksen lyhtyihin. (En tiedä, oliko se sen kestävämpi ratkaisu.)

jaalyhdyt_sisaantulo_kasvihormoni-fi-2Käytän jäädyttämiseen nelikulmaisia istutusruukkuja, jotka töröttävät kesällä etupihalla pursuten heiniä ja kuunliljoja. Nyt niistä tulee näyttävä rykelmä valon suojia, kun laittaa kolme ryhmään ja sisälle liekit lepattamaan.

jaalyhdynvalmistus_kasvihormoni-fi

Teen omat lyhtyni näin:

  1. Astia on reilu, kolmekymmenlitrainen muoviruukku. Täytän sen hanavedellä, kunnes lyhdyn korkeudeksi tulee vajaa 40 senttiä.
  2. Jäädytän lyhdyt tasaisella pöytäpinnalla. Kymmenessä pakkasasteessa ja hanakylmällä vedellä täytettynä lyhty jäätyy vajaassa vuorokaudessa.
  3. Kun lyhty on selkeästi jäätynyt myös reunoiltaan, nostan astian kylppärin lattialämmityksen päälle ainakin vartiksi. Tällöin pohja sulaa ja lyhty on helppo kumota astiasta.
  4. Jos pohja on ehtinyt jäätyä paksusti, napautan jään auki keittiöveitsellä tai vasaralla (jotkut käyttävät myös poraa ja reikäsarjan isoa aukkoa). Mikäli onnistuu, kaadan jääkylmän veden takaisin astiaan ja laitan astian uudelleen jäätymään pihalle. Seuraava lyhty jäätyy aiempaa nopeammin.

Näitkö muuten uutisen Sotkamon mahtavasta jäälyhtykylästä? Ihan huikea, kannattaa kurkata!

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kaksitoista kuvaa menneestä vuodesta

Ensin loppui kasvukausi, sitten päivien pimeneminen. Nyt on mennyt joulu ja odotellaan vuotta 2017. Tähän väliin on hyvä tehdä kuluneen kalenterivuoden tilitys ja tilin tyhjennys. Teen sen kahdentoista kuvan kautta, jotka eivät jakaudu ihan tasan kuukausittain (sillä puutarhavuodessa marras-maaliskuut ovat aivan liian tylsiä), mutta jotain sinne päin.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat osallistumaan vuoden 2016 puutarhavuoden kertaamiseen kahdentoista kuvan avulla ennen seuraavan puutarhavuoden alkua. Kun olet osallistunut, laita kommentti linkkeineen tämän postauksen alle, niin lisään osallistujien postaukset näkyviin.
#12puutarhakuvaa

Jutustani löytyvät myös linkit lähes kaikkiin menneen vuoden postauksiin. Jos olet missannut jonkun, ei muuta kuin klikkaamaan auki!

muuramejoki_kasvihormoni-fi-6.jpgMuistatko vuoden takaisen tammikuun pakkasjakson? Sen seurauksia katseltiin vielä kesälläkin, kun kukkapenkissä oli aukkoja ja puuvartisissa paleltumia. Suuria menetyksiä ei tullut, kiitos edellisenä syksynä levittämäni lehtisuojauksen.

Pakkasen ja kevään odotuksen keskellä tein juttusarjan meidän pihasta, jossa kerroin pihan rakentumisesta ja erilaisista alueista. Jos et ole ehtinyt lukea juttusarjaa, pääset sinne tästä luettelosta, suosittelen tutustumaan:

  1. Meidän pihan suunnittelu
  2. Takapihan kirsikkapenkki
  3. Etelärinne eli itsepetosrinne
  4. Pomppuympyrän istutukset
  5. Takapihaa jakava välipenkki
  6. Pohjoispuolen havualue
  7. Yläpihan väriläiskä
  8. Keittiötarha
  9. Kasvihuone
  10. Takapihan totaaliremppa
  11. Etupihan asfaltti (ekstrapostaus keväältä)

Oman postaussarjan sai myös anopin huolella vaalima vaaleanpunainen piha, sen postaukset löytyvät tästä linkkiluettelosta:

  1. Tulppaanien taikaa
  2. Kukkameri puiden latvoissa
  3. Lumipalloheisiä metreittäin
  4. Pionien aikaan
  5. Violetin värimyrskyn vuoro
  6. Vaaleanpunaisen pihan ruska (ekstrapostaus syksyltä)

Lontoo_Kew_kasvihormoni.fi-13Ikuiselta tuntuvan lumiajan katkaisi meidän perheen matka Lontooseen ja siellä Kew Gardensiin. Tein postaukset matkan suunnittelusta, orkideanäyttelystä ja itse puutarhassa vierailusta.

Kasvihormoni ei ollut tätä ennen käynyt ulkomailla, mutta nyt kun avasin matkailutilin, lähetin kesäterveisiä myös Budapestistä. Kävin juuri läpi loppumatonta kuvasäilöäni ja totesin, että vuoden vaihteen jälkeen Kasvihormoni taitaa tehdä pari muutakin puutarhamatkaa vanhojen kuvien tahtiin. Jos ei pääse oikeasti paikanpäälle, matkustaa voi myös virtuaalisesti ja näille seuramatkoille olet tervetullut mukaan!

Kevättä odotellessa kasvatin sisällä sieniä (hyvin kasvoi), kylvin jokavuotisia jättiverbenoita (pettämätön ohje täällä) ja idätin vanhat siemenet salaatin sekaan. Siementen säilymistä varten tein myös taulukon siitä, kuinka kauan siemenet pysyvät itämiskykyisinä, se löytyy tuosta idätysjutusta.

Talven puutarhapuuhiin kuuluvat itseoikeutetusti takapihan tuija-aidan leikkaus ja sen kevätsuojaus. Nämä kaksi puuhaa enteilevät jo kasvukauden alkua, sillä samaan aikaan pitää aloittaa siemenkylvöt ja pistokkaiden ottaminen talvetetuista tai varta vasten hankituista kasveista: minä ostin kuluneena vuonna viherkasveja ja lumihiutaleita, joita kasvatin terassilla.

tulppaanitorstai_lasit_kasvihormoni.fi-4Kevään odotteluun kuuluvat ehdottomasti myös leikkokukat ja leikkokukkapostaukset. Osallistuin #tulppaanitorstai-haasteeseen kahdella postauksella, joista toisessa loistivat tulppaanit ovikranssissa ja toisessa tulppaanit oli siroteltu erilaisten sipulikukkien kanssa pikkupulloihin pöydälle. Muita helppoja kevättalvisia kukka-asetelmia tein blogiin asti pääsiäisenä ja heti sen jälkeen terassille kevään kunniaksi. Osa noista jälkimmäisen istutuksen kasveista ilahduttaa meitä vielä näin yhdeksän kuukautta myöhemminkin.

Esikko_kasvihormoni.fi-4Kevät! Ensimmäiset kasvit aloittivat kauden meillä huhtikuun puolivälin jälkeen, mikä aloitti varsinaisen puutarhablogikauden. Näsiöistä siirrytään violetteihin ja valkoisiin krookuksiin, niistä esikoihin (joista nämä kuvan keltaiset ovat suosikkejani) ja idänsinililjoihin, ja sen jälkeen erilaisia vihreitä ja värikkäitä kasveja tulee vuoron perään niin paljon, että perässä ei tahdo pysyä. Sen näkee myös postauksien määrästä: toukokuulle tultaessa postauksia on aina eniten, ihan kuin kasvusta ei saisi edes blogissa tarpeeksi.

tomaatinistutus_kasvihormoni.fi-1Huhti-toukokuussa tein myös lähes kaikki vuoden puutarhapuuhat. Se on oikeastaan hölmön hommaa, sillä sama aika on minulla myös palkkatöissä kiireisintä aikaa, mutta minkäs teet, kun kasvu tuo virtaa myös itselle enemmän kuin kroppa antaisi myöden. Puuhien seurauksena blogista löytyy ohjeet seuraaviin tapauksiin:

etelarinnetulppaanit_kasvihormoni.fi-2Kesäkuussa alkaa sitten pihasta nauttimisen kausi! Vuonna 2016 kevätkesään osui lämpöä, mikä sai kukat vauhtiin jo toukokuun puolella. Tänä vuonna isoja sipulikukkia löytyy seuraavista postauksista:

  • 18.5. Tulppaaneja, narsisseja ja pikarililjoja pomppuympyrässä
  • 24.5. Kauden näyttävin tulppaanisekoitus etelärinteessä
  • 7.6. Punaisia ja valkoisia tulppaaneja välipenkissä
  • 10.6. Valkoisia laukkoja kaikkialla
  • 21.6. Violetteja laukkoja kitkennän lomassa
  • 26.6. Lisää valkoisia laukkoja (koska ne on mahtavia!)

juhannusta_kasvihormoni.fi-1 Kesäkuussa oikeastaan ainoa pihapuuha oli yksi valtaisa kitkentärupeama, joka sai pihan pysymään kunnossa miltei läpi kasvukauden. Silloin harakankellot (kuva yllä) saivat jäädä, korte ja vesiheinä (sekä liljakukot) lähtivät. Varsinaisesti pihantyöstöhetket sijoittuivat siis kevääseen ja tähän kesäkuiseen urakkaan, jos syksyn siivouksia ei lasketa. Tätä voisi mielestäni pitää helppohoitoisen pihan merkkinä.

lumipalloheisi_kasvihormoni.fi-6Tämä kolmas kesäkuinen kuva sisältää tiivistelmän kahdesta muusta alkukesän postauksesta: monsterikasvi kanadanvuokosta ja lumipalloheisistä. Kanadanvuokko ei tänäkään vuonna levinnyt monsterimaisesti mutta lumipalloheisi keräsi osansa siitä mustasta kirvamerestä, joka levittäytyi kaakosta lämpimän ilmavirtauksen myötä Suomeen.

Alkukesän postauksiin liittyvät myös seuraavat kuvailottelut:

Puupäätarhurina kesälomamatkoissa harmittaa eniten se, että matkan ajalta menettää oman puutarhan kukinnan. Tämän vuoden matkan aikana pionit ehtivät kukkia, onneksi sain matkalle kuvaterveisiä. Tosin hankin itselleni jo äitienpäivänä nupullaan olevan uuden pionin, jonka kukinnan ehdin näkemään ennen matkaa. Löysin pihasta myös pionin siementaimia ja tein postauksen siitä, miten pionin kasvattaminen sujuu siemenestä.

Heinäkuussa ihastelin sitä, kuinka hyvin piha hoitaa itse itsensä, miten mahtavalta etelärinne näyttää ja kuinka puna-valkoinen piha on heinäkuun lopussa.

Tartuin heinäkuussa #kesäkukkalove-haasteeseen ja tein postauksen omista suosikkikesäkukistani. Käy kurkkaamassa!

pulloasetelma2_kasvihormoni-fi-1Heinäkuussa myös hurahdin. Aluksi se hurahdus oli vain ihan vähäinen, mutta lokakuuhun mennessä huomasin pikkuharrastukseni muuttuneen vakavanlaiseksi kukka-asetteluksi, joka vaati myös yhden kukkienasettelukurssin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun istuttamani daaliat alkoivat kukkia ja leikkasin niitä 16.7. sisälle kimppua varten. Lopulta leikkokimput monistuivat ja niitä syntyi yhä uusia ja uusia:

  • 4.8. valkoinen liljakimppu
  • 22.8. valkoisia daalioita ja kimikkejä
  • 23.8. punaisia daalioita pikkupulloissa
  • 30.8. mummolantuoksua leimukukilla
  • 1.9. lisää daalioita ja muita pihan kukkia
  • 10.9. orapihlajanmarjoja ja malvaa
  • 17.9. tummia lehtiä ja valkoisia daalioita
  • 21.9. valkoista ja purppuraa pikkupulloissa
  • 6.10. syksyn värejä maljakossa

Lokakuun jälkeen loppuivat pihan leikkokukat ja kaupan kasveja on ollut hankala kuvata päivänvalon puuttuessa, joten asetteluinto on nyt vähän laantunut. Mutta kyllä se taas kiihtyy, kunhan materiaalia (ja valoa) on enemmän!

Elokuu on mielestäni puutarhan paras kuu. Syitä erittelin tähän postaukseen mutta tiivistettynä syy on siinä, että kaikki tuntuu olevan tässä ja nyt. Kasvu on runsaimmillaan mutta ei vielä ränsistynyttä (kuten tässä etelärinteessä tai tässä etuovenpielessä), satoa saa kasapäin (kuten tässä basilikaa) ja värit ovat täyteläisiä (kuten tässä kukkapenkissä). Eikä pidä tietysti unohtaa niitä pimeneviä iltojakaan!

Tänä vuonna hankin pihaan aurinkoenergialla toimivia valoja lisäämään fiilistä ja korjasin ne pois vasta, kun vaihdoin tilalle jouluvalot. Pihaakin kuvasin hämärässä useaan otteeseen, mutta jostain syystä postaukset jäivät tekemättä, vain tuon yhden sain julkaistuksi.

etelarinne_maksaruoho_kasvihormoni-fi-1Vuoden 2016 syyskuu oli käsittämättömän kaunis. Koska istutuskelejä oli vaikka kuinka, oli syysalekasvit helppo sujauttaa mullan turviin. Keväisen pensaiden- ja tomaatinistutuspostausteni lisäksi tein havainnekuvalliset postaukset siitä, kuinka olen oppinut istuttamaan kärhöjä ja kuinka siirsin pionin toiveikkaasti parempaan paikkaan. Ja tietysti piilotin satamäärin sipulikukkia maahan, pistinpä innoissani viimeiset sipulit vielä joulun alla ruukkuun ja terassille kokeilemaan talvehtimisonneaan. Parin kuukauden päästä nähdään, onnistunko yrityksessäni, pysy blogin linjoilla.

Syksyn merkit hiipivät kesänlämpimästä syksystä huolimatta vähitellen pihaan.

  • 8.9. huomasin ensimmäisen ruskan kuivuuden piinaamalla parvekkeella.
  • 12.9. maksaruohot alkoivat olla punaisia (ja niiden vieressä saniaisten siemenet kypsyä ruskeiksi)
  • 3.10. aroniapensaat helahtivat oranssinpunaisiksi
  • 5.10. kesäkukat paistattelivat edelleen kauniina – mutta kaljuuntuvassa ympäristössä
  • 8.10. kukkapenkissä loisti edelleen latvottu leimukukka, vaikka ympärillä näytti syksyltä.

Ja sitten 13.10. PAM! Ensimmäinen kuura nitisti herkimmät kasvit ja kuorrutti pihan niin kauniiksi, että polvia heikotti. Otin kuurasta aamuauringossa alla näkyvän kuvan, joka on vuoden kuvistani oma suosikkini:

kuurapiha_kasvihormoni-fi-4Kuvan herkkä pastellisuus ja vähän joka suuntaan töröttävät linjat herkistävät minua niin, että toivoisin syksyn jatkuvan ikuisesti. Tätä en olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, sillä syksy on saanut minut tähän asti pikemminkin alakuloiseksi ja paniikin partaalle siitä, että vuosi on nyt menetetty. Viimeistään tämän vuoden seurauksena minusta on tullut aito syysihminen.

Lokakuun loppuun saakka ehti hyvin pihapuuhiin, kävin hakemassa vielä tomaatista siemeniä talteen, askartelin ovikranssin ja siivosin ränsistyneet kesäkukat kompostiin sekä hankin takapihalle nipun punaisia kanervia. Kesäkukkia pystyi kuitenkin ihailemaan aina marraskuulle saakka, mikä kertoo mahtavista syyskeleistä.

Sen jälkeen puuhat olivatkin alkutalven pihapuuhia: Ensilunta (ja sen sulamista), uutta lunta, lumiukkoja, lumeen peittyviä kanervia, joulunodotuksen odotusta ja jouluun valmistautumista näin postausten näkökulmasta. Kunnes nyt on tultu joulukuun loppuun ja tähän vuoden viimeiseen postaukseen.

Blogin esittelyssä lupaan innoissani reseptejä. Tänä vuonna huomasin kuitenkin julkaisevani niitä aiempaa vähemmän. Jotenkin tuntuu, että ne eivät istu tähän nykyiseen ympäristöön siinä missä ennen, ihan kuin puutarha (ja sisustus) eivät sisältäisi ruokaa ja juomaa (tai sitten kaikki parhaat reseptini on jo julkaistu ja meillä tehdään aina sitä samaa vokkia, kasviskeittoa ja kakkua). Keräsin alle vuoden aikana kehittämäni (ja/tai ihastumani) herkut, joita voin suositella lämpimästi:

terassi_kasvihormoni-fi-5Postauksen viimeiseksi kuvaksi olen valinnut kuvan, joka sisältää puutarhavuoteni suurimman ilon – lasitetun terassin. Vuosi 2016 alkoi sillä, että saimme päivämäärän, jolloin lasiasentaja saapuisi purkamaan possukarsinan näköisen muurin pois ja pistämään kauan haaveilemamme terassilasit paikoilleen. Helmikuussa lasitus oli valmis ja täytyy sanoa, että aamujeni laatu on noussut tämän jälkeen huimasti!

Makuuhuoneemme ikkunan takana on tila, jota ihailen silloin, kun lasit ovat pakkasen kuuraamat ja puutarha, joka näkyy kauniina kaikkina muina päivinä. Kun huomioi sen, kuinka paljon iloa lasitettu terassi elämääni tuo, tein yllättävän vähän postauksia tästä autuudesta (mutta terassi esiintyy kuitenkin useassa muussakin postauksessa, kuin taustatekijänä).

Pienenä huomautuksena haluan sanoa sen, että meidän terassi ei tullut siltä mainostajalta, jonka kuvat vilkkuvat tässä blogin ympärillä kirkkaana, suosimme paikallista yritystä ja heidän edullisia ja luotettavia toimituksiaan. Talviasennuksessa on kuitenkin ideaa!

Vuoden terassipostaukset löytyvät näistä linkeistä:

  • 2.2. terassi sai lasit
  • 8.5. tunnelmoin siellä äkkilähtöä
  • 28.6. terassi oli vihdoin kesäasuinen ja samassa postauksessa on myös naruamppelin valmistusohjeet
  • 16.9. loman jälkeen kesä jatkui lasien takana
  • 9.11. lumi peitti maata ulkona, terassin suojassa jatkui syksy
  • 20.11. terassi oli valmiina glögikauteen (joka avattiin kylläkin sisällä)
  • 4.12. postasin terassilasien kauniista kuurankukista
  • 8.12. näkyy lasitettu kaunotar pihalta päin

Kiitos kaikille blogini vierailijoille ja erityiskiitos kaikille, jotka osallistuitte keskusteluun! Tervetuloa käymään myös vuonna 2017!

This is my gardening year in twelve pictures. How was your year?

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Haasteeseen postauksellaan osallistuneet

Kaupunkilaistyttö muutti maalle: Puutarhavuosi 2016

100 % outdoor: Tilinpäätös 2016

Eripuraisten rauhala: Kaksitoista (puutarha)kuvaa menneestä vuodesta

Kukka & kaali: Summa summarum

Mökkipuutarhassa: Kaksitoista vuodelta 2016

My Woodland Garden: 2016 revisited

Hernepensaselämää: Kuvakooste puutarhasta vuodelta 2016

Nettimartan pihapiiri: 1.1.2017 ja 12 kuvaa viime vuodesta

Multaa ja mukuloita: Kuluneen puutarhavuoden tilinpäätös

Taimimaailma: 12 x 2016 + 1

Kukkala: 12 kuvaa vuodelta 2016

Viikarivartti: Muistoja uuden parvekepuutarhan ensimmäisestä vuodesta

Pienen pihan suuria unelmia: Puutarhavuoden 2016 muisteloita

Kivipellon Saila: 12 asiaa viime vuodelta

Rikkaruohoelämää: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Kivisen Vilma: 12 kuvaa kesästä

Anun puutarha: Kaksitoista koostetta menneestä vuodesta

Jokirannassa: Vuosikatsaus 2016

Aamukastetta puutarhassa: Haaste 12/ 2016

Puutarhahetki: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Tuulentupa: 12 kuvaa puutarhavuodesta 2016

Puutarhan lumo: Kaksitoista kuvaa menneeseen puutarhavuoteen.

Kasveja siellä ja täällä: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodesta 2016

Parasta aikaa: Kuvia vuodelta 2016 (osa yksi tässä linkissä)

Kukkia ja koukeroita: Kaksitoista kuvaa menneestä puutarhavuodesta 2016

Konnadonna – kotona ja puutarhassa: Kesäkuvahaasteita

Suvikumpu: 12 kollaasia puutarhavuodesta

Sarin puutarhat: Puutarhan kuukaudet 2016

Mama’s garden: 12 kuvaa vuodelta 2016

Autuas olo: Puutarhavuosi, muisto vain

Saaristopuutarha: 12 kuvaa vuodelta 2016

Navettapiian puuhamaa: 12 kuvaa vuarelta 2016

Tylsän mörököllin blogi: Haaste

Lilja & Salvia: Kaksitoista kuvaa puutarhavuodelta 2016

Terassi jouluntärkeänä

sisaantulo_kasvihormoni-fi-1Joulukuun hämärässä on hankala ehtiä kuvauspuuhiin valoisan (hämärän) aikaan, sitä kun on niin hetken verran. Onneksi siellä pimeässä pystyy kuitenkin tekemään ihan samoja puuhia kuin valoisassakin ja minäkin ehdin laittaa meidän etupihan puolen joulua vaille valmiiksi. Laitellessa nousi yksi kysymys mieleeni, nimittäin:

Kuinka monet jouluvalot ihminen tarvitsee kotiinsa?

Jos kyseessä on nykyiset ledvaloketjut, arvelen, että ainakin viidet: meillä on nimittäin lentänyt tämän joulun alla jo neljät pari vuotta vanhat kierrätykseen. Hankin kolmet uudet ja vahingosta viisastuneena vahvistin niistä heti liitoksien kohdat sähköteipillä, josko kestäisivät niin pidempään.

Sapettaa, sillä tällainen kertakäyttökulttuuri on aivan kestämätöntä.

sisaantulo_kasvihormoni-fi-3En ostanut sisääntulon palloihin lisää jouluvaloja (uudet hankintani menivät takapihalle) vaan päätin tuoda valoa öljykynttilöin. Sitä en osaa sanoa, onko näiden hiilijalanjälki yhtään sen erilainen kuin sähkövalojenkaan, ihanan tunnelman lepattavat kynttilät kuitenkin tuovat. Kotiin tullessa pitkään palavat kynttilät ovat olleet tervehtimässä oven pielessä, mikä nostattaa fiilistä mukavasti.

Kiikutin myös oven pieleen kertyneet (ja unohtuneet) puutarhavälineet varastoon ja nyt tuntuu, että joulu mahtuu tulemaan meidän ulko-ovesta sisään. Keittiössä on ainakin tuoksunut useaan otteeseen jo lupaavasti!

sisaantulo_kasvihormoni-fi-4Joulun sääennuste näyttää meillä melko tasaista nollakeliä, plus miinus asteen verran, joten luultavasti meillä vietetään valkoista joulua, lumet tuskin ehtivät sulaa kovinkaan paljon. Eli tänne pohjoisen suuntaan matkaavat sukulaiset, toppakengät mukaan ja sinne alle jäänastat, liukasta on tiedossa!

Sen sijaan portinpielessä nököttävät jäälyhdyt ohenevat päivä päivältä. Seuraavat kynttilät uskaltaudun sytyttämään vasta aaton vieraille, jotta niistä on ylipäänsä muuta kuin vain rangat jäljellä juhlaväelle. No, tammikuussa taas uusia tulemaan, kunhan pakkaset palaavat.

sisaantulo_kasvihormoni-fi-2