Koralliriutta omassa pihassa

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-10Siinä on jotain suuresti tyydyttävää, kun itse kasvatetut kasvit alkavat kukkia.

Laitoin tämän idänunikko (Papaver orientale) ’Coral reefin’ siemenet multaan vuosi sitten kevättalvella. Siemenpussi lupaili, että aikaisin kylvetty kasvi kukkisi jo ensimmäisenä kesänä, mutta puupäätarhurin heitteellejätöllä olin tyytyväinen, kun sain kolme tainta maahan alkuperäisestä kymmenestä alusta. Hupsis.

En siis elätellyt turhia toiveita siitä, että näitä pääsisi ihailemaan – koskaan.

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-1Unikot ovat kuitenkin sitkeitä kasveja ja nämä idänunikot haluavat selvästikin kotoutua meille. Ne seisovat pystypäisinä, satoi tai paistoi, mitä nyt vähän nuokkuvat märkyyttä kantaessaan.

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-2Terälehdet näyttävät silkkisiltä, aivan kuin niillä olisi koko ajan repeämisvaara, mutta ei, ne ovat sitkeää tekoa ja ojentauvat sileiksi omaa tahtiaan. Auringon paistaessa ne ovat täysin läpikuultavia, sadepisarat heijastavat puolestaan värisävyn kauneutta luupinomaisesti.

Kasvun jälkeen siemenkodista jää kauniit pallokepit jäljelle, lehdet sen sijaan ränsistyvät ja tulevat rumiksi. (Ne poistan suosiolla.) Kukinnan jälkeen tässä terassinvieruspenkissä huomion vievätkin yksivuotiset daaliat – ja kohta aukeavat pionit.

Kyllä kannatti kasvattaa!idanunikko_coral_reefPapaver orientalis ’Coral reef’ has opened its flowers. These ones I grew from seeds.

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-4

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

 

Keltaiset päivänliljat hehkuvat

paivanliljat_kasvihormoni-5Voi keltainen kesäpäivä ja sateen ropina, päivänliljat ovat kukassa ja kukkia on sadoittain, ehkä tuhansittain!

Esittelinkin päivänliljojani jo Instagramissa, jossa kerroin myös kikkojani valtavan kukkapaljouden aikaansaamiseksi. Kommenteissa kysyttiin myös vinkkejä jakamiseen, joten tässä kikkapostaus päivänliljoille omien kokemusteni kautta.

paivanliljat_kasvihormoni-4

Päivänliljat ovat superhelppoja kasvattaa. Meillä ne kasvavat räystään alla melko kituliaassa kasvualustassa, joka on usein kuiva. Aurinkoakin ne saavat vain pari tuntia päivässä. Silti kukintaa riittää.

Päivänliljojen keväthuolto

Olen huomannut, että päivänliljat kukkivat runsasiten, mikäli niille rapsii keväällä talven aikana syntynyttä tuhkaa. Siinä onkin oikeastaan kaikki, mitä teen kasvien huoltamiseksi. Oikeasti tämä keltainen kesäpäivän hehku on mitä helpoin huollettava:

  • Siirtelen kasvin nuutuneet lehdet kukkapenkin puolelle keväällä, en leikkaa niitä pois (liian iso vaiva)
  • Ripottelen päivänliljapenkille noin litran verran takasta tulevaa koivutuhkaa metrin matkalle (neliön alalle)
  • Kumoan penkkiin talven aikana ruukuissa olleet syyskukkien mullat, muutaman litran verran, jotta lehdet peittyvät ja näyttää nätimmältä

Mitään muuta ei sitten tarvita, kasvi huolehtii itse itsestään!

Päivänliljojen syyshuolto

Syksyllä lehdet muuttuvat keltaisen ruskan kautta limaisiksi löllöiksi. En tee niille muuta kuin nostan lötkäreet kulkuväylältä penkin puolelle. Sen sijaan useimmiten leikkaan kukkavarret poikki jo syksyllä (vaikka ei tarvitsisi), sillä näiden päälle tulee talven aikana lumet katolta. Varsinkin, jos lumien putoaminen tapahtuu tipoittain, sisääntulon ilme pysyy siistimpänä, kun varsia ei ole siellä täällä töröttämässä.

paivanliljat_kasvihormoni-3

Päivänliljojen jakaminen

Olen jakanut kasvia useaan otteeseen, teen sen näin:

  • Ensimmäinen (ja helpoin) tapa on pistää lapio keväällä pehkon puolivälistä läpi ja nostaa toinen puolikas ylös uudelleenistutusta varten.
  • Toinen tapa on nostaa koko juurakko ylös ja jakaa se. Teen sen juurakon koosta riippuen irrottelemalla osasia reunasta sormilla vetämällä (katso, että jokaiseen osaan tulee mukaan juurimukula ja silmun alkuja), talikon avulla vääntämällä tai taas lapion avulla laittamalla juuripaakku ronskisti osiin.

paivanliljat_kasvihormoni-1Päivänliljan hehku on lämpötiloista riippuen parin kolmen viikon kaunistus. Yksi kukka kestää vain päivän tai korkeintaan kaksi (mistä kukan nimi), mutta kun kukkavarressa on kahdeksankin nuppua, kukintakausi on yllättävän pitkä.

Joskus, kun oikein kaipaan tekemistä, nypin kuihtuneet kukat pois, jolloin penkki näyttää siistiltä ja kauniilta. Ihanan tuoksuinen se on joka tapauksessa!

Joinain vuosina olen istuttanut ukkolaukkoja liljojen väliin, niin että paikalla on ollut todella sähäkkä yhdistelmä keltaista ja violettia (parin vuoden takainen postaus kuvineen täällä). Kasvupaikkani on kuitenkin sen verran ravinteeton, että ukkolaukat ovat olleet lähinnä vuoden ilo tuossa seassa. Upea se yhdistelmä on kuitenkin, jos pitää värisokkihoidosta.

paivanliljat_kasvihormoni-2

Hemerocallises are blooming like there is no end. I’ve noticed they bloom more if fed with birch ash.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Sinin suosikki: musta pioniunikko

unikko_blacpeony_kasvihormoni.fi-8Jos joku koristekasvi on  helppo, se on pioniunikko. Yksi kukka sisältää teelusikallisen verran pienen pieniä siemeniä, joista jokainen voi kasvaa näin upeaksi kasviksi.

Voilà, sillä pääsee ehdottomasti minun suosikkikasvilistalleni!unikko_blackpeony_kasvihormoni.fi-1-2Unikoiden yksi parhaista puolista on se, että ne huolehtivat itse siitä, että niiden suku ei lopu yhteen vuoteen. Siementuotanto on tehokasta kuin kotiäidin aamupäivät, mikä on hyvä, sillä pioniunikot ovat yksivuotisia kasveja ja ne tulee kylvää joka vuosi uudelleen. Mutta älä huoli, sinä, joka et osaa laittaa siemeniä ajoissa ikkunalle kasvamaan, pioniunikko tarvitsee pihalta vain pienen pläntin multaa, ei lainkaan esikasvatusta!

Tämä yllä oleva kasvimaan muhevassa hevosenlantamullassa kasvava yksilö löysi laarin nurkkaan omin lupinensa, mutta koska se ei ole siinä tiellä vaan suorastaan valtavan näyttävä, se sai ehdottomasti jäädä näyttämään kasvun mallia perunoille.

unikko_blacpeony_kasvihormoni.fi-7Voimakkaassa mullassa pioniunikosta kasvaa monikerroksinen ja näyttäväkukintoinen kasvi, ihan kuin nimikin antaa olettaa: pionimainen pallero. Hiekkamaassakin pionit ponnistavat kasvuun, mutta niiden kukinnot jäävät yksinkertaisiksi, kurkkaapa niistä kuva täältä harjaneilikoiden kaverina. Salviakin sopii sen kaveriksi, niistä on kuvia täällä.

Suosikkipioniunikkoni ’Black peony’ on väriltään tumman puhuva, mutta auringon säteiden paistaessa terälehtien läpi siitä huomaa, että kyseessä on ehdottomasti viininpunainen kasvi. Nimi on vain mustasta kasvista haaveilevien huijausyritys, minua eivät hämää, sillä mustia kukkia en huoli pihaani, kyllä niiden pitää olla punaisia.

Viime kesänä kävi muuten niin erikoisesti, että yksi mustista unikoista kasvoikin valkoisena. Nyt harmittaa, että en muista enää, mihin laitoin kasvin siemenet talteen, valkoinen kun kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin tämä tummanpuhuva kaverinsakin. Toivottavasti ravistin ne syksyllä suoraan penkkiin, niin ovat siellä parhaassa mahdollisessa tallessa.

unikko_blacpeony_kasvihormoni.fi-4Kukinnan jälkeen unikko paljastaa salaisuutensa ja riisuu terälehtensä. Se ei nolostele alastonta asuaan, vaan töpselikärsän näköinen pallura jää heilumaan korkeuksiin ylpeänä. Harmi, että kukintansa loppuvaiheessa oleva unikko lakastuttaa lehtensä ruman värisiksi, sillä unikoiden olisi ihana antaa töröttää penkeissä palluroineen. Nyt naksin ne yleensä talteen ja koetan laittaa kypsyvät siemenkodat jonnekin muualle kuin omaan pihaan. Muuten näitä ihanuuksia on seuraavana vuonna aivan liikaa! unikko_siemenkota_kasvihormoni.fi-2

Poppy ’Black peony’ is such a stunning annual in the garden. And how easy can it be to get one, just let it be! Most certainly that is all that is needed to become one of my very favorites. Loving this dark beauty to the bits!

Katso aiempia kasvisuosikkejani näistä postauksista:

Hiirenporras
Salvia
Harjaneilikka
Kirjopikarililja
Kuunlilja

Täpläimikkä
Tulppaanit
Pikkusydän
Posliinihyasintti

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com