Sinin suosikit: hiirenporras

hiirenporras_kasvihormoni.fi-2Hiirenporras. Miten houkutteleva nimi! Kuin luonto itse olisi rakentanut jotain sellaista, mitä pienimmät vipeltäjät tarvitsevat ja joita ne eivät itse pysty saamaan valmiiksi.

Hiirenporras on lempeä saniainen, joka elää lehtomaisissa oloissa luonnossa. Hiirien tikasvaraston ohella tätä sanaiaista voi käyttää kypsennettynä hätäravintona, joten nälkävuosia odotellessa olen päättänyt toimia viisaasti ja siirtänyt näitä sukulaisten metsistä omaan pihaan, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos elopaino ei sattuisi muutoin pysymään kohdallaan. Hiirenportaani olen kaivanut vanhempieni lehtometsästä, siellä niitä kasvaa isoja lämpäreitä, valtavia muhkeita pehkoja, kauniina kaartuvia kiehkuroita. hiirenportaat_kasvihormoni.fi etelarinnekevat_kasvihormoni.fi-10Hiirenporras on kaunis kevätkasvi. Kuinka ihanasti se lähtee kerimään lehtiruotiaan auki, kohti korkeutta ja kesää! Lämpimien päivien kohdatessa metsäpuutarhan alun se venyy pikaisesti kohti kesäkorkeutta eikä aikaakaan, kun sen keväänvihreä lehdistö on valmis keräämään auringonenergiaa vuosi vuodelta laajenevan lehtituppaan juurivaraston laajentamiseksi.

etelarinne-22-5-kasvihormoni.fi-6Itse asiassa hiirenporras on helppo saniainen siirtää, sillä se ei tee oikukkaita maavarsia (kuten kotkansiipi), vaan juuret pysyvät kohoavan tuppaan lähettyvillä. Lapiolla saa koko komeuden ylös, kun pistää lavan maan sisään ja vääntää reippaasti. Koska kasvualustan pitää olla multavaan ja kosteutta pidättävää (kuten lehtometsässä), tuppaan siirtäminen ei olekaan sen jälkeen mikään itsestäänselvyys. Napakat varret ainakin katkeavat, joten siirto kannattaa tehdän aikaisin keväällä tai syksystä, jolloin saa saman tien kauniin lehtikasvin omaan varjopihaansa.

hiirenporras_kasvihormoni.fi-3Minä suunnittelin hiirenportaat meidän metsäpuutarhaan, sen varjoisammalle laidalle. Kärräsin ne paikoilleen heti puiden istutuksen jälkeen, mutta en ajatellut asiaa ihan loppuun saakka: Toki puut ovat olemassa ja paikan on tarkoitus olla lehtometsämäinen hedelmätarha. Mutta. Ne puut on vasta istutettu pari vuotta sitten, joten hiirenportaat ovat joutuneet totuttelemaan hyvin vettä läpäisevään ympäristöönsä ilman lehtien tuomaa suojaa.

Hupsis. Alussa hiirenportaita piti siis kastella ahkerasti, onneksi keli on usein puolellani heittämällä taivaalta vettä avuksi.

Ja kyllä ne puutkin sieltä kasvavat, varmasti jo ensi vuonna varjoa on enemmän kuin tällä hetkellä. Nyt mennään vielä sellaisella aavistuksenomaisella lehtometsämäisyydellä – mutta hiirenportaat ovat onneksi kotoutuneet.

kuunlilja_kasvihormoni.fi-5

Athyrium filix-femina brings grateful lightnes amongst the greenery of foilage in the garden. It’s especially charming during the beginning of summer whith bright green appearance of spring. I’m loving it! 

Katso aiempia kasvisuosikkejani näistä postauksista:

Salvia
Harjaneilikka
Kirjopikarililja
Kuunlilja

Täpläimikkä
Tulppaanit
Pikkusydän
Posliinihyasintti

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Sinin suosikit: salvia

salvia_kasvihormoni.fi-1Jotkut kasvit ovat sellaisia, että ne vievät jalat alta. Kuuluu humps ja tömps, ja sitä huomaa olevansa rähmällään niiden edessä.

Salvia, erityisesti lehtosalvia (Salvia nemorosa) on minulla juuri tällainen, jonka edessä olen tunnustanut rakkauteni alta aikayksikön. Taitaa olla muutoinkin kyseessä tosi rakkaus, sillä se ei ole vielä vuosienkaan saatossa yhtään vähentynyt, pikemminkin päin vastoin, ensimmäisen ihastuksen rinnalle on löytynyt myös muita yhtä upeita tukijoukkoja samasta kasviperheestä.

valipenkki_keskikesa_Kasvihormoni.fi-9Salvia on kaunis tähkäpää, joka kukkii pitkään. Pitkän ja kapean kukinnon tekevänä se sopii monen pyöreämmän kasvin kaveriksi. Olen yhdistänyt sitä yllä näkyviin harakankelloihin ja sormustinkukkiin, yksivuotisiin petunioihin (niihin, joiden nimi tuo ensimmäisenä minulle mieleen Looney Toonsin Petunia-possun) ja jättipoimulehtiin. Niiden seurassa salvia on urhea ja tiukasti muodossaan seisova sinisten tähtien sarja, joka tuo särmää ja tehoa muiden kasvien vapaammin soljuviin muotoihin.

Kasviyhdistelmat_kasvihormoni.fi-4Salvian yksi hyvistä puolista on se, että niitä on jalostettu monia eri värimuotoja. Meillä on tämän hehkuvansävyisen sinisen lisäksi valkoista ja punasävyistä salviaa. Punaisen kanssa en ole vielä oikein saanut intohimoista rakkauttani syntymään, mutta valkoinen salvia on onnistunut hiekkapitoisessa etelärinteen reunassa niin hyvin, että sen kasvualan lisääminen on seuraava tavoitteeni. Nytkin se peittää penkin reunaa tuuheana tuppaana.

etelarinne_kasvihormoni-fi-61.jpgSalvia ei ole ainoastaan minun mieleeni, vaan kukkien kidat houkuttelevat kimalaisia medenhakupuuhiin. Erityisesti valkoisessa salviassa käy kova surina, kun parhaillaan useampi kymmenen pörriäistä imee kärsällään herkkua talteen talvivarastoonsa. Iltaisin ne hyytyvät kukkien äärelle, kun lämpötila laskee niille liian alhaiseksi. Miltei kadehdittaa kimalaisia, kun ne saavat nauttia salviasta auringon lämmittävien säteiden saapumiseen saakka!etelarinne_kasvihormoni-fi-41.jpgSalvian yksi ihailtavia puolia on se, kuinka helppoa sitä on lisätä. Isoksi kasvaneen tuppaan voi nostaa ja halkaista, ja kohta tämä upea kukkija peittää kaksinkertaisen alan aiempaan nähden.

Toisaalta kukkavanoihin kehittyy runsaasti itämiskykyisiä siemeniä, jotka voi joko varistaa kukkapenkin tyhjiin kohtiin tai ottaa talteen ja kylvää pikkuisiin ruukkuihin. Kohta siemenistä kasvaa jo pieniä, uusia taimia, jotka ovat elinvoimaisia ja vahvistavat salviarivistöä kukillaan parin vuoden kasvamisen jälkeen.

salvia_pinkki_kasvihormoni.fi-8

Pinkkinä kasvava salvia etsii meillä vielä paikkaansa. Se on herkullisen värinen, mutta vieruskasveista parhaiten siihen on toistaiseksi sointunut tämä kaunis ja herkkä mutta paikalle omin luvin kylväytynyt rikkaruoho.

valipenkki_salvia_harjaneilikka_kasvihormoni.fi-1 Tämä postauksen kuvituksen valitseminen oli erityisen hankalaa, sillä salvia on erityisen kuvauksellinen ja sointuu lähes kaikkiin vierustovereihinsa. Ehkä yksi suloisimmista yhdistelmistä on harjaneilikkapostauksessakin näkyviä yhdistelmä salviaa, harjaneilikoita, tummia pioniunikoita ja ukkolaukan siemenpalloja. Ja katso, miten hyvin pioniunikko ’Black peony’ sopii terälehtensä tiputtaneiden salvioiden kaveriksi:salvia_kasvihormoni.fi-1Haluan lopettaa tämän postauksen kuvaan, jossa näkyy ensi-ihastukseni aloittanut lehtosalviayksikkö. Siellä se kasvaa vaatimattomassa maassa, kaverinaan harjaneilikoita ja verikurjenpolvia, etualalla monivuotista koristeheinää. Iso kiitos ja pitkää ikää tälle, edellisen kodin terassin kupeessa kasvaneelle yksilölle!

harjaneilikka-kasvihormoni.fi-5

Katso aiempia kasvisuosikkejani näistä postauksista:

Harjaneilikka
Kirjopikarililja
Kuunlilja

Täpläimikkä
Tulppaanit
Pikkusydän
Posliinihyasintti

Salvia is definately worth growing! It’s blooming brings striking color to a border and it is an easy plant to combine to other, more freely flowing plants. Have you made your acquaintance with this beauty? 

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Sinin suosikit: harjaneilikka

harjaneilikka_kasvihormoni.fi-7Harjaneilikalla on ominaisuudet, joita jokainen supernainen kaipaa. Vai etkö itse kaipaisi kestää kauniina säässä kuin säässä, olla vahva ja pää pystyssä kulkeva sekä tuottaa satoa niin, että kauneutta levittävä jälkesi tässä maailmassa levittäytyy laajalle?

Harjaneilikka on ihanan uskollinen ja takuuvarma kukka, mahtava leikkokukka ja värikirjoltaan moninainen valkoisesta vaaleanpunaiseen ja voimakkaan anilliiniin sekä välillä jopa tummanpuhuvaan purppuraan. Useimmiten sen siemenet myydään sekoituksena, mutta keräämällä omista kukista talteen ne parhaimman väristen kukkien siemenet, saa oman pihan kukkakirjon muunnettua vähin erin siihen sävyyn, mitä itse toivoo.

Harjaneilikan pallukkamaista kukintoa on kiva yhdistää tähkämäisiin kasvipareihin, samoin sen ympärille sopivat kasvit, joiden lehdet ovat rotevia tai muuten vaan näyttäviä. Harjaneilikan kukat tulevat uhkeimmiksi auringossa, maaperän suhteen se ei ole niin kovin nuuka.

harjaneilikka-kasvihormoni.fi-1Harjaneilikasta on iloa usealle vuodelle, vaikka sitä sanotaankin kaksivuotiseksi kasviksi. Toki se antaa odotuttaa ensimmäistä kukintaa kaksi vuotta, mutta ei se mihinkään häviä, kun muistaa poimia kukat maljakkoon. Silloin lehtiruusuke talvehtii ja seuraavana vuonna se kukkii taas, ja taatusti samanvärisenä kuin ensimmäisenäkin vuonna!

Tässä on harjaneilikan koukuttavuus: sitä on muistettava leikata reilulla kädellä maljakoihin, tai muuten se tekee siemeniä ja tulkitsee elämäntehtävänsä suoritetuksi. Siis ihan pakosta ja luvan kanssa kukkia on leikattava sisätilojen koristukseksi. Jee! Ja jos joku kukkavarsi lopulta unohtuu leikata, ei ykisttäisen kukkavarren siementuotanto saa kukkaa tulkitsemaan koko ruusukkeen lakastamisen olevan ajankohtaista, kyllä se vielä seuraavanakin vuonna nostaa uusia pallopäisiä hujoppejaan.

Jotta kukkatuotanto kuitenkin pysyy varmana, pitää neilikan antaa siementää (tai itse laittaa siemeniä lisää) jokainen vuosi. Tällöin pihaan kasvaa uusia pieniä vauvataimia, joista tulee taas uusia kasveja.

harjaneilikka-kasvihormoni.fi-2Harjaneilikan kasvatusopit olen saanut mummoltani. Vaikka kasvin voisi vallan mainiosti antaa siementää maahan ja nousta siitä itsekseen, pienellä (suurella) puuhalla kukinnasta saa hurrrjan paljon runsaamman, ja jos puutarhaan haluaa kukintaa, runsaus on valttia. Siksi hullu puutarhuri tietysti näpertelee kasviensa parissa.

harjaneilikka_kasvihormoni.fi-2

Mummoviisautta harjaneilikan kasvatukseen:

1. Anna harjaneilikan kehittää siemeniä elokuussa, minkä jälkeen sen lehtiruusuke kuolee. Varistele siemenet hallitusti kasvupaikalle tai anna tipahtaa maahan ihan itsekseen. Siemennyksen jälkeen kasvin jämät voi nakata kompostiin. (Ruusukkeen kehittymistä voit edistää kylvämällä jo valmiita siemeniä joskus kukinnan loppuvaiheilla, heinäkuussa. Ota siemenet talteen edellisenä vuonna, ne säilyvät kasvukykyisinä vuosia.)

2. Istuta nousseet taimet keväällä uudelleen: nosta ne varoen ylös, erittele elinvoimaisimmat taimet istutettavaksi ja töki penkkiin niin, että niistä jää vain muutama sentti näkyviin. Etäisyyttä kannattaa olla vähintään viisi senttiä, viisitoistakaan ei haittaa. Hullu puutarhuri laittaa ne miljoona pientäkin sinne jonnekin kehittymään, etteivät poloiset joudu kompostiin. Mikäli kasvit ovat valmiiksi sopivin välein, multaa varret niin, että ohuempi ja rennompi varsi jää lisätyn mullan alle, se tekee kasville hyvää.

3. Kun hankit harjaneilikkaa pihaasi ensimmäistä kertaa, kylvä siemeniä kahtena peräkkäisenä vuotena. Näin varmistat, että jatkossa kukkia on jokainen vuosi. Halutessasi luonto hoitaa homman kahden ensimmäisen vuoden jälkeen! (Ja muista ihmeessä oma vinkkini niiden kukkavarsien keräämisestä maljakkoon.)

harjaneilikka-kasvihormoni.fi-4

Katso aiempia kasvisuosikkejani näistä postauksista:

Kirjopikarililja
Kuunlilja

Täpläimikkä
Tulppaanit
Pikkusydän
Posliinihyasintti

Dianthus barbatus is a pretty and one of those very easy to grow plants. I tend to cut the flower stems down (or indoors to a vase) so that instead of producing seeds, it brings grows new flowers each year. I love the plant!

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com