Pionit apposen auki

pioni-festiva-maxima_kasvihormoni-1Viikonlopun lämpö teki taikatempun ja aukaisi pionien nuppupallot. Minulle tämä aika on taianomainen, sillä olen nähnyt pionejani kukassa vain vähäisen määrän – viime vuonna, kun kukinta oli ensimmäisen kerran runsaampaa, olimme matkoilla koko pioniajan.

Puutarha on tosiaankin taiteenlajeista hitain, ja erityisen hidas se on silloin, kun sattuu olemaan pois sen ajan, kun taide tapahtuu. Taas joutuu odottamaan kokonaisen vuoden.

pioni-festiva-maxima_kasvihormoni-5Siitä, kun olen perustanut pionitarhani, on jo pitkä tovi. Ensimmäiset pionit istutin viisi kesää sitten, ne ovat nuo ensimmäisen kuvan ’Festiva masimat’. Laskin, että pehkossa on tänä vuonna yli kolmekymmentä nuppua, joten tätä kukintaa en ehdi missaamaan, vaikka välillä kävisinkin viettämässä mökkiöitä.

Koska pidän toistoa hyvänä tehokeinona (myös) puutarhassa, olen istuttanut ’Festiva maxima’ -pioneja kahteen muuhunkin kohtaan. Enpä enää muistanut asiaa! Taimia vaikuttaisi olevan kaiken kaikkiaan viisi, näistä kolme oikeana ryppäänä kirsikkapuun juurella. Tässä kun taidekriitikko malttaa odottaa vielä vuoden tai kaksi, voin kuvailla kirsikkapenkin valkoista ryöppyä runsaaksi, nytkin niistä uskaltaa napata jo muutaman varren sisälle.

’Festiva maxima’ on siitä ihana pioni, että kauniin kukinnon lisäksi se tekee varteen sivukukintoja niin, että kukkia tulee runsaasti ja kukinta kestää pari viikkoa – ellei sitten kelit jatku tällaisena viileänä ja kukkia aukeaa vielä syyskuussakin. Heh.

pioni-festiva-maxima_kasvihormoni-4Vaikka en muistanutkaan istuttaneeni näitä ’Festiva maximoja’ näin runsain määrin, muistan hyvin, kun ajattelin, että tummanpunainen tähtiputki sopii kukan kesiterälehtien väriin kuin sade Suomeen. Ja tosiaan, tämä on mätshmeidinheven! Vaikka kukat nuokkuvat tässä vesisateen jäljiltä, kukaan ei voi kyseenalaistaa tuota värien sopusointua. Jes, taas menneisyyden minä on osannut ajatella asioita. Nykypäivän taidekriitikko kiittelee muinaisen Sinin taidesilmää!

Vieressä on vielä viininpunainen purppuraheisiangervo (sekin kukassa) ja vielä pallot kiinni olevia punaisia pioneja (muistelen niiden nimeksi ’Karl rosenfield’), jotka nekin sointuvat tähän kokonaisuuteen.

Olen tyytyväinen ja myhäilen onnessani. Kannatti odottaa tätä näytöstä.

pioni-festiva-maxima_kasvihormoni-3

Finally, it’s time for peonies up here. Boy, the summer has been slow this year! These beauties multiply by the years, ’Festiva maxima’ they are called. The red stripes match the surrounding plants perfectly, especially red Astrantias next to them. This slowly developing form of Art I enjoy.

pioni-festiva-maxima_kasvihormoni-2

P.S. Huomasin, että pioni.fi-sivulla eli Pionien kodissa on juuri nyt alennusmyynti. Jos himoitset pionipenkkiä, klikkaa itsesi sinne!

Katso pioni-ideoita näistä pionipostauksistani:

Näin perustat pionipenkin

Näin tunnistat hyvän pionitaimen

Näin siirrät pionin

Pioniharrastajan mahtitaimisto Pionien koti 

Pionien koti kukintakauden alussa

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Koralliriutta omassa pihassa

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-10Siinä on jotain suuresti tyydyttävää, kun itse kasvatetut kasvit alkavat kukkia.

Laitoin tämän idänunikko (Papaver orientale) ’Coral reefin’ siemenet multaan vuosi sitten kevättalvella. Siemenpussi lupaili, että aikaisin kylvetty kasvi kukkisi jo ensimmäisenä kesänä, mutta puupäätarhurin heitteellejätöllä olin tyytyväinen, kun sain kolme tainta maahan alkuperäisestä kymmenestä alusta. Hupsis.

En siis elätellyt turhia toiveita siitä, että näitä pääsisi ihailemaan – koskaan.

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-1Unikot ovat kuitenkin sitkeitä kasveja ja nämä idänunikot haluavat selvästikin kotoutua meille. Ne seisovat pystypäisinä, satoi tai paistoi, mitä nyt vähän nuokkuvat märkyyttä kantaessaan.

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-2Terälehdet näyttävät silkkisiltä, aivan kuin niillä olisi koko ajan repeämisvaara, mutta ei, ne ovat sitkeää tekoa ja ojentauvat sileiksi omaa tahtiaan. Auringon paistaessa ne ovat täysin läpikuultavia, sadepisarat heijastavat puolestaan värisävyn kauneutta luupinomaisesti.

Kasvun jälkeen siemenkodista jää kauniit pallokepit jäljelle, lehdet sen sijaan ränsistyvät ja tulevat rumiksi. (Ne poistan suosiolla.) Kukinnan jälkeen tässä terassinvieruspenkissä huomion vievätkin yksivuotiset daaliat – ja kohta aukeavat pionit.

Kyllä kannatti kasvattaa!idanunikko_coral_reefPapaver orientalis ’Coral reef’ has opened its flowers. These ones I grew from seeds.

idanunikko_coral_reef_kasvihormoni-4

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

 

Keltaiset päivänliljat hehkuvat

paivanliljat_kasvihormoni-5Voi keltainen kesäpäivä ja sateen ropina, päivänliljat ovat kukassa ja kukkia on sadoittain, ehkä tuhansittain!

Esittelinkin päivänliljojani jo Instagramissa, jossa kerroin myös kikkojani valtavan kukkapaljouden aikaansaamiseksi. Kommenteissa kysyttiin myös vinkkejä jakamiseen, joten tässä kikkapostaus päivänliljoille omien kokemusteni kautta.

paivanliljat_kasvihormoni-4

Päivänliljat ovat superhelppoja kasvattaa. Meillä ne kasvavat räystään alla melko kituliaassa kasvualustassa, joka on usein kuiva. Aurinkoakin ne saavat vain pari tuntia päivässä. Silti kukintaa riittää.

Päivänliljojen keväthuolto

Olen huomannut, että päivänliljat kukkivat runsasiten, mikäli niille rapsii keväällä talven aikana syntynyttä tuhkaa. Siinä onkin oikeastaan kaikki, mitä teen kasvien huoltamiseksi. Oikeasti tämä keltainen kesäpäivän hehku on mitä helpoin huollettava:

  • Siirtelen kasvin nuutuneet lehdet kukkapenkin puolelle keväällä, en leikkaa niitä pois (liian iso vaiva)
  • Ripottelen päivänliljapenkille noin litran verran takasta tulevaa koivutuhkaa metrin matkalle (neliön alalle)
  • Kumoan penkkiin talven aikana ruukuissa olleet syyskukkien mullat, muutaman litran verran, jotta lehdet peittyvät ja näyttää nätimmältä

Mitään muuta ei sitten tarvita, kasvi huolehtii itse itsestään!

Päivänliljojen syyshuolto

Syksyllä lehdet muuttuvat keltaisen ruskan kautta limaisiksi löllöiksi. En tee niille muuta kuin nostan lötkäreet kulkuväylältä penkin puolelle. Sen sijaan useimmiten leikkaan kukkavarret poikki jo syksyllä (vaikka ei tarvitsisi), sillä näiden päälle tulee talven aikana lumet katolta. Varsinkin, jos lumien putoaminen tapahtuu tipoittain, sisääntulon ilme pysyy siistimpänä, kun varsia ei ole siellä täällä töröttämässä.

paivanliljat_kasvihormoni-3

Päivänliljojen jakaminen

Olen jakanut kasvia useaan otteeseen, teen sen näin:

  • Ensimmäinen (ja helpoin) tapa on pistää lapio keväällä pehkon puolivälistä läpi ja nostaa toinen puolikas ylös uudelleenistutusta varten.
  • Toinen tapa on nostaa koko juurakko ylös ja jakaa se. Teen sen juurakon koosta riippuen irrottelemalla osasia reunasta sormilla vetämällä (katso, että jokaiseen osaan tulee mukaan juurimukula ja silmun alkuja), talikon avulla vääntämällä tai taas lapion avulla laittamalla juuripaakku ronskisti osiin.

paivanliljat_kasvihormoni-1Päivänliljan hehku on lämpötiloista riippuen parin kolmen viikon kaunistus. Yksi kukka kestää vain päivän tai korkeintaan kaksi (mistä kukan nimi), mutta kun kukkavarressa on kahdeksankin nuppua, kukintakausi on yllättävän pitkä.

Joskus, kun oikein kaipaan tekemistä, nypin kuihtuneet kukat pois, jolloin penkki näyttää siistiltä ja kauniilta. Ihanan tuoksuinen se on joka tapauksessa!

Joinain vuosina olen istuttanut ukkolaukkoja liljojen väliin, niin että paikalla on ollut todella sähäkkä yhdistelmä keltaista ja violettia (parin vuoden takainen postaus kuvineen täällä). Kasvupaikkani on kuitenkin sen verran ravinteeton, että ukkolaukat ovat olleet lähinnä vuoden ilo tuossa seassa. Upea se yhdistelmä on kuitenkin, jos pitää värisokkihoidosta.

paivanliljat_kasvihormoni-2

Hemerocallises are blooming like there is no end. I’ve noticed they bloom more if fed with birch ash.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com