Vahvan syksyinen väri-iloittelu maljassa (ja puutarhahaaveita)

daalia_paaryna_kasvihormoni.fi-1Välillä pohdin, kasvatanko pihan kukkia ensisijassa puutarhan vai sisätilojen iloksi. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että ensisijassa puutarhan vuoksi, mutta kasvi on meille väärä, jos siitä ei ole myös leikoksi, sillä olen innostunut oman pihan kukkakimpuista niin paljon.

Olisi aivan ihana, kun puutarhan koko olisi tupla nykyiseen nähden, niin voisin hyvillä mielin pistää kymmenen metrin rivin näitä erilaisia daalioita ja jokavuotisia kesäkukkia leikkotarkoitusta varten. Nykyisin puutarhan oma kasvu (erityisesti isoiksi kasvaneiden puuvartisten pensaiden vaatima tila) alkaa viedä kasvualustaa niin paljon, että pihasta loppuvat ne kolot, johon leikkokukkavaraston saa jemmattua. Uusi piha ja sen pienet kasvit ovat mahdollistaneet tähän asti monenmoisen ihanuuden kasvattamisen siinä sivussa. Kirjaimellisesti.

Sitä tuplakokoista puutarhaa hyödyntäisin tietysti myös muihin puutarhaunelmiin, kuten isompaan kasvihuoneeseen, talvetukseen sopivaan maakellariin ja omaan, uimasyvyiseen vesiaiheeseen. Mahtavaa olisi myös kasvattaa salaattipenkin kokoa ja istuttaa vielä pari erilaista marjapensasta. Ja kukapa vastustaisi huvimajaa tai pihasaunaa, jos piha olisi niin suuri, että niillekin olisi tilaa.

Tämähän kuulostaa aivan siltä, että maalle muuttamista on harkittava. Mutta miten se onnistuisi yhdessä lähikaupan, polkupyörällä taitetun työmatkan ja kivenheiton päässä olevan lähikoulun kanssa?

daalia_paaryna_kasvihormoni.fi-2

I love cut flowers from my own garden. The only problem is that the current one is starting to be filled with grown up trees and shrubs so that the empty space formerly occupied by the annuals has disappeared. If only I could have a bigger space and still live in the suburbs (or even better – downtown in a city).

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kevään kiireisin aika

hyasintit_Kasvihormoni.fi-2Vuuh, sieltä se taas saapui, kevään kiireisin aika. Kiirettä vaikuttaa olevan paitsi puupäätarhurilla, myös sillä puutarhalla, jota tässä tarhuroidaan.

Ensinnäkin ne äänet.

Ihan kuin jokainen lähiseudun lintu haluaisi lähteä liikkeelle samaan kahdeksan ruuhkaan kuin kaikki muutkin, tsirputus, säkätys ja räksytys on niin valtava. (Ei nyt sentään ihan sellainen pesimisvesistöjen sinfonia, mutta ei tästä paljon puutu.) Tänä vuonna myös meidän pihan linnunpönttö on saanut sinitiaisen asukkaakseen, mikä mikä on omalta osaltaan lisännyt siipien suihketta hyönteisten metsästyksen ollessa kiivaimmillaan. Kiire on myös sillä saralla!

hyasintit_Kasvihormoni.fi-1Toiseksi on tietysti kevään kiire levittää kasvun tuoksua pihalle.

Viimeinkin lämmennyt keli on avannut pihaan parfyymillaan pullistelevat hyasintit ja ah, kun ovesta menee ulos, saa vetää keuhkot täyteen tiukkaa tuoksua. Tai ei se liian vahva ole, sellainen sopiva tuulahdus lämmintä eksotiikkaa, nyt kun ulkoilmassa oleillaan.

Hyasintit on siitä kivoja pihakukkia, että ulkona niiden tuoksu ei tuki tietoisuutta kaikesta muusta. Sisällä joulun aikaan parfyymia on ehkä vähän liikaa mutta kevätpuutarhassa – mielestäni juuri sopivasti, ainakin minun maltillisilla istutusmäärilläni. Hyasintti ikään kuin täydentää sitä vihreän kasvun tuoksua, joka alkaa tässä vaiheessa peittää mullan aromeita. Vai mitä mieltä olet?

Kolmanneksi tulee ulkoilukiire.

Sillä suomalaisella on kiire nauttia ulkokeleistä nyt kun niitä vihdoin on. Milloinkaan ei ole liian kiire, etteikö kerkeäisi piipahtaa ainakin vähän pihalla. Ihan vaikka vaan hetken, joka lopulta venyy tunniksi tai kahdeksi. Hupsis.

Sitten onkin tosi kiire saada murkinaa pöytään.

keltainen_kavat_Kasvihormoni.fi-5Neljänneksi – lehtien kiire kasvaa.

Meillä ollaan nyt hiirenkorvavaiheessa, jota täydentää kukkapenkkien isot ja muhkeaksi levenevät sipulikukkien lehdet. Ihan vielä ne eivät peitä kaikkia viime kasvukauden kuihtuneita kasvustoja, jotka jätän penkkeihin ja joiden päälle levitän kerroksen kompostimultaa (sitä hyvää kasvuvoimaa tuovaa). Mutta ei mene kuin tämä viikko, kun ruskeat lehtivanat ovat vain muisto ja vihreä massa peittää näkymät.

Tässä vaiheessa pitää keskittyä niihin yksityiskohtiin, jotka näkyvät siellä lehdistön keskellä, sillä kohta ne häviävät piiloonsa. Kuukauden päästä on juhannus ja kasvu alkaa tasaantua.

valkovuokko_Kasvihormoni.fi-3Väreillä on myös kiire ehtiä näyttäytymään. Se on numero viisi.

Kokonaisuutta pilkuttavat tietysti värikkäät sipulikukat, kevään keltaiset kukkijat ja räikeyttä hillitsevät valkovuokot sekä punasävyisinä puhkeavat pensaiden ja puiden lehdet. Keltajapaninangervo, yksi suosikeistani, puhkeaa lehteen oranssinpunertavana. Sen vieressä kasvaa minulla lähes Suomi 100 -teeman mukaisesti valkovuokkoja ja sinisiä helmililjoja. Näitä talvi näyttäisi kohdelleen kaltoin eikä niitä ole kuin muutama kourallinen läikittäin. Ehkäpä myös kasvuympäristö on ollut liian hiekkainen ja karu lisääntymiselle?

valkovuokko_Kasvihormoni.fi-1Ja kuudenneksi on puupäätarhurin armoton kiire.

Tietysti.

Kevät on kiirettä niin perheen kesken kuin puutarhassakin. Pitäisi sitä ja tätä, ainakin siivota nurkkia ja viritellä kesää. Onneksi olen ottanut tosissani kaikki ne vinkit, joissa kehotetaan matkimaan luontoa ja jätän penkkeihin sen, mitä ei ole pakko ottaa pois. Kyllä se kasvun kiire ne sinne kohta hävittää.

Taimitorejakin on tiedossa paljon, kiire ehtiä niille heti aamusta (jotta saa parhaat taimet) ja niitä uusia taimia varten pitää ehtiä putsaamaan kasvatuslaatikot ja kasvihuoneet. Uusi kasvimaakin pitäisi saada kuntoon, jotta pääsee istuttamaan porkkanat, perunat ja muut kesän herkut. Siis se toukotöiden kiire, tätä se on!

Ja opettajana minulla on tietysti valtava kiire töissä, on leirikoulut ja kevätretket valmisteluineen, pitää saada juhlat ja teemapäivät järjestymään, luokat valmiiksi seuraavaa vuotta varten ja vielä ne arvioinnitkin.

Huh sentään!

keltainen_kavat_Kasvihormoni.fi-4Viimeiseksi tulee vielä se kiire, että ehtii olla kiirehtimättä.

Sillä kyllä se luonto huolehtii itsestään, kelit tulevat ja menevät, kesä viipyilee jos on ollakseen ja ehtii kadota lopulta ajallaan. Töissäkin voi aloittaa kesän jälkeen tyhjän kalenterin kanssa. Ystäväni sanoja lainaten – elokuun tyhjä kalenteri on opettajantyön paras puoli. Minä lisään siihen tietysti sen, että pitkä kesäkatko mahdollistaa tämän maailman parhaan harrastuksen ääreen ehtimisen.

Käyn siis keräämässä kevään kukkijoita pikkuisiin pulloihini ja asettelen keittiön pöydälle. Nautin näystä ainakin sen aikaa, että tallennan sen kameralle ja pistän tänne blogiin, jos ehdin. Sillä siitä kiireestä on tähän aikaan vuodesta pakko välillä luistaa.

Postaillaan vähän harvemmin, kyllä se kevät soljuu eteenpäin ilman minun yrittämistänikin.

 

Ihania kevätpäiviä kaikille!

valkovuokko_Kasvihormoni.fi-2

Pihamme Viherpihassa!

lehtiartikkeli_Kasvihormoni.fi-2Rasti seinään, sillä tänään Teknistä tukea ei tarvinnut houkutella lukemaan puutarhalehteä. Hän suorastaan komensi myös lapset seurakseen.

Syykin oli selvä.

lehtiartikkeli_Kasvihormoni.fi-3Siellä oli kirjoittamani juttu meidän pihasta, se, jota varten aivan käsittämättömän kauniita kuvia ottava Hanne Manelius kävi kuvaamassa puutarhaamme.

hanne_manelius_Kasvihormoni.fi-1En tuntenut Hannen töitä etukäteen, mutta vierailun jälkeen aloin seurata hänen kuvavirtaansa ja olen aivan äimistynyt joka kerta, kun näen hänen julkaisujaan. Miten joku voikin olla niin taitava, käsittämätöntä!

Jutun kuvat on otettu juuri ennen viime juhannusta, päivää ennen meidän kesälomamatkamme alkua. Puolipilvisenä päivänä piha oli pullollaan valkoisia laukkoja ja runsaasti kukkivia kevätpikkusydämiä sekä hehkuvanvärisiä verikurjenpolvia. Ajankohta oli vähän siinä kukinnan välillä: lumipalloheidet pitivät vielä kiinni viimeisistä palloistaan, salviat, vuokot ja rönsyakankaalit olivat terässään, mutta muutoin keskikesän kukinta oli vasta nupullaan.

Puutarhassa vain yksi asia jäi harmittamaan, nimittäin pioneista ensimmäinen aukaisi kukkapallonsa seuraavana päivänä ja se olisi sopinut niin upeasti hehkumaan salvioiden ja harakankellojen viereen. No, siihen on varauduttava, että kelit tekevät joka vuonna sen, minkä haluavat, eikä puupäätarhurilla ole keinoja kiihdyttää pionin tahtia pelkällä tahdonvoimalla. Voin taata, että sitä kyllä oli.

juhannuskakku_Kasvihormoni.fi-1Kuvausvierailun päätteeksi me nautittiin perheen kesken juhannuskakkua ja pullaa terassilla, jonka laseihin ropisi rankkasade vaakatasossa. Se sama pieni kuuro jatkoikin seuraavat kolme viikkoa, ruudun sillä puolella saatetaankin muistaa tämä kevyt kesäsade, vai kuinka?

Aika täydellisesti ajoitettu kuvaushetki, sanoisin, sillä ehdimme kiertää koko pihan ennen kuin sade pakotti meidät katokseen.

Vertailun vuoksi kävin ottamassa tänään kuvan meidän välipenkistä, joka näkyy lehtijutun ensimmäisellä sivulla. Ei mennä ihan samassa vehreydessä tänään.

lehtiartikkeli_Kasvihormoni.fi-4

Look, there is an article of our garden in Viherpiha magazine today! The pictures for it were taken by Hanne Manelius just before last Midsummer, I was the lucky one to get to write the text for it. The last picture shows the same garden today. Not quite the same look, I’d have to say.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com