Haaste: neljä kuvaa neljä vuodenaikaa

neljavuodenaikaa.kasvihormoni.fi-1Sain jo hyvän hetken sitten Multaa sormissa -blogin Liisalta haasteen, jossa näytetään yksi kohta pihasta neljässä kuvassa, neljänä eri vuodenaikana.

Niin, minulla on tehnyt hankaluuksia päättää, mitkä olisivat ne vuodenajat, joista tässä haasteessa puhutaan.

Muistan koulun alun ja seinällä olleen kuvan, jossa talvi oli ylhäällä, sen alapuolella kesä. Talven kuvassa luisteltiin ja hiihdettiin, kesällä uitiin. Välissä olivat kevät ja syksy, joissa oli molemmissa eloa kasvustossa. Kuvassa olivat myös mukana kuukausien nimet, kolme kuukatta jokaisen kuvan vieressä.

Mutta kun meillä on puoli vuotta elotonta, joten jos seitsenvuotiaana opitun jaon mukaan mennään, pitää lokakuusta, tammikuusta ja huhtikuusta poimia kuvat, joissa on paljasta ja jossain määrin lumista, ja kesän kuvaan saa vihdoin sijoitettua heinäkuun helteen ja koko kesän kasvun.

neljavuodenaikaa.kasvihormoni.fi-2

Kevät meidän pihassa. Se on huhtikuussa eloton nurmi, rusket kukkapenkit ja hiirenkorvattomat puut. Mutta silti aurinkoista, kasvua lupaavaa ja innostavaa. Jee!

neljavuodenaikaa_kasvihormoni.fi-2-3

Toukokuun lopussa todellisuus on jo kesäinen, raikas alkukesän vihreä ja sipulikukkien runsauden alla värikäs. Mutta onko tämä kevättä vai kesää?

NeljakesakuvaaKoska neljän kuvan valinta on kriteeristölläni tavattoman vaikeaa, ajattelin, että valitsen neljä kuvaa kasvukaudesta: ne ovat yllä. Kuvat on kaikki otettu samasta kirsikkapenkistä, vain kuvakulma ja rajaus vaihtelevat. Kuvat kiertävät ajallisesti kuin ala-asteella opittu kellon lukeminen: myötäpäivään, ympyrää.

Vasemmassa yläkulmassa on kesäkuun puoliväli ja lumipalloheiden kukkarunsaus. Seuraavana ylärivissä eletään jo elokuuta, kesää sekin, jolloin kirsikkapuusta on saanut poimia kymmeniä marjoja ja puun ympärillä loistavat jaloangervot sekä syysleimut.

Alarivissä oikealla eletään kasvun loppumetrejä, syyskuuta, jolloin lehdet alkavat ruskistua ja muuttua maanparannusaineeksi. Viimeinen hetki kasvukaudelle on lokakuun puolivälissä, kun sitkeimmät kasvit pitävät vielä kiinni lehdistään ja muut luopuvat jo omistaan. Vasemman alakuvan sumu hämärtää maisemaa ja kertoo syksyn saapumisesta, purppuraheisiangervo tuo vielä hetken verran väriä maisemaan.

Sen jälkeen maailma on valmis kuuraa ja lunta varten, kauneimmat talventörröttäjät jäävät puuvartisten ohella tuomaan rytmiä muutoin tasaiseen talvimaisemaan.

neljavuodenaikaa_kasvihormoni.fi-1

Kuvavalinnoilla vaan hämään: en saanut maailmaa valmiiksi neljässä kuvassa, joten valitsin kahdeksan. Enemmänkin olisin halunnut valita, joten tämä on ihan hyvä saavutus.

The same spot, almost the same view in four seasons. The only problem is that we actually have more than four seasons so that the year cannot be squeesed in four pictures. At least I think so. What is your opinion?

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Pioniaika, ikävä sinua!

pionicombo1_kasvihormoni.fiSain tänään kuvaterveisä omalta pihalta. Me lähdettiin lomalle pioniaikaan ja niin paljon kuin pidänkin matkustamisesta, minua harmittaa vietävästi, kun en saa olla itse nauttimassa pihan pioneista.

Pariin pionipuskaan näytti olevan tulosa reilu kymmenen kukkaa, joihinkin ihka ensimmäiset, joten puutarhahullut ymmärtävät, miten minua harmitti. Niinpä purin hammasta, käskin lähisuvun hakea kukkia maljakkoon ja ottaa samalla kuvia minulle.

Ja hih hei, nyt sain niitä!

Kuvat ovat melkein yhtä ilahduttavia kuin kukat livenä. Lomakuvia tulee myöhemmin, sillä onhan täälläkin pitänyt katsella puutarhakohteita. Niitä odotellessa on vielä tallessa pari kotimaista postausta, pistän nekin tulemaan, kun verkko antaa myöden!

Hyvää heinäkuuta kaikille lomastelijoille ja työtä tekeville!

pioni_kirsikkapenkki_kasvihormonif.i

Peony time, only I’m not at home to see it. Someone else gets to enjoy my peonies and I got these pics as a thanks to it.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Näyttävin reunuskasvi: pikkusydän

pikkusydan_kasvihormoni.fi-1Kirsikkapenkin reunassa pullistelee täysi rivillinen pikkusydäntä. Kasvi nosti lehtensä esiin heti krookusten aikaan ja nyt se on avannut ensimmäiset kukkansa. En osaa tunnistaa kevät- ja kesäpikkusydäntä toisistaan, kumpikohan minulla mahtaisi olla?

Kasvi on tosi tuuhea pöheikkö, joka peittää kohopenkin reunun allensa. Joka alkukesä tulen siihen tulokseen, että tämä on täydellinen reunuskasvi. Elokuussa sen lehdistö tosin ränsistyy ja silloin mietin, miksi ihmeessä olen laittanut sitä koko penkin leveydeltä. Mutta vastaus löytyy taas seuraavana keväänä: tämän vuoksi! pikkusydan_kasvihormoni.fi-2Viime vuoden kaltainen vaaleanpunaisten tulppaanien iloittelu taitaa jäädä tänä vuonna väliin. Lieneekö kyse talven pakkasista vai muusta syksyn erikoisuuksista, mutta pinkkejä ’van Ejk’-tulppaaneja on noussut esiin vain muutama hassu kymmen. Kitkiessäni välipenkin reunaa esiin nousi muutama viime syksynä istuttamani uusi sipuli, jotka eivät olleet juurtuneet. Se selittänee sen, että vaikka lisäsin näitä samoja mahtavia tulppaaneja penkkiin, ei niitä näytä nousevan kukkaan kuin penkin toisessa päässä, jossa juurtuminen on selvästikin onnistunut paremmin.

Onneksi tuolla näyttäisi olevan liuta muita, hieman myöhäisempiä tulppuja tulemassa, joten kukinta ei jää kokonaan väliin tänäkään vuonna.pikkusydan_kasvihormoni.fi-3

Dicentras have formed once again a nice border to this partly shaded flower bed. Seems like the exceptionally different fall and winter we experienced has made it hard for the tulips to bloom in masses. Soon we’ll see what it will be like when they open in numbers.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com