Takapiha: muutakin kuin pinta uusiksi

takapihan_kevat_Kasvihormoni.fi-4Meidän takapiha on yllättänyt positiivisesti neljä kertaa. Tässä on kertomus siitä, miten se on onnistunut siinä.

takapihanremppacombo

Yllätys 1: kaivuri. Yllätys 2: kaivurikuski. Yllätys 3: rikkaruohoton pinta. Yllätys 4: nurmi.

takapihanremppa_maanpoisto_Kasvihormoni.fi-2Positiivinen yllätys 1

Syksyllä 2013 sain houkuteltua lähes sukulaismiehen pikkukaivurikuskiksi meidän pihaan. Oih sitä ihanaa fiilistä, kun hän taiten kaapaisi pintamaat kasaan ja vaihtoi tarpeettomat mullat sinne, missä ruokamultakerros ei saanut edes sadekesänä nurmea vihertymään. Mikä fiilis: paperilla oleva suunnitelma tulee todeksi! Ah ja jee!

Sitten Tekninen tuki kurkkasi meidän sade- ja hulevesikaivoon vähän tarkemmin ja totesi, että tämä on viallinen, vaihdetaanpa kaivo ennen kuin pistetään uusi nurmi tulemaan.

Seuraavan kesän ajan meillä näyttikin tältä, sillä tarpeeksi taitavia kaivurikuskeja ei tuosta vaan saakaan pienen omakotitalopihan projektiin:takapihanremppa_Kasvihormoni.fi-2Kuva paljastaa, miksi kesältä 2014 minulta ei tullut yhtään ainoaa blogipostausta, jossa olisi kuvattu koko pihaa, ymmärrät varmaan, miksi. Syksyllä olin jo ihan valmis muuttamaan pienipihaiseen rivariin, jossa pihassa ei ole plänttiäkään nurmea, jossa pihan siistimiseen riittää terassin lakaiseminen ja ränsistyneet istutukset kunnostetaan vaihtamalla kesäkukat kahteen ruukkuun. Ei kasveja, ei huolta, ei rikkaruohoja.

Kunnes rakastuin.

takapihanremppa_Kasvihormoni.fi-12

Positiivinen yllätys 2

En muistanutkaan enää, mitä on ensihuuma, minun ja Tuen yhteiselo on sitä varten jo liian pitkä. Mutta hei, jos keski-ikää lähentelevä täti-ihminen asettuu ikkunaan huokailemaan, ottaa kuvia ihastuksensa kohteesta ja kuvailee hänen työtään sanoilla ”sulavaliikkeinen, komea, nero, uskomaton, sankarimainen, taitava, maailman paras, ei koskaan näin hyvä”, niin eikös kyseessä ole ihan selvä ihastus?

Takapiha yllätti positiivisesti, vihdoin, ah jo toiseen kertaan.

Olen yhä sitä mieltä, että meidän pihassa oli muutaman päivän ajan Maailman Paras Kaivurikuski, jolla on takataskussaan paitsi kaivurikuskien korkeakoulututkinnon väitöskirja, myös taitonäytöt aiheista ”kaivurin kauha haravoinnin apuvälineenä”, ”kaivinkoneen balettitanssin jatkokurssi” sekä ”kristallilasien pölyjen pyyhintä kaivurin avulla”. Kun viime syksynä näin hänen kaivavan lähitienoon kaapelivetoja, ajattelin ylpeänä, että siinä se meidän kaivurikuski nyt huolehtii, että minun verkkoyhteyteni toimii jatkossakin.

Yhä edelleen olen rakastunut, tosi rakkaus kantaa näköjään pitkään.

Positiivinen yllätys 3

Positiiviset fiilikset eivät loppuneet siihen, että kokoomakaivo saatiin toimimaan ja asukkaille turvallinen mieli vesien poisjohtamisesta, vaan seuraava ihastus oli rikkaruohoton tasanne.

Aluksi riitti ihan pelkkä ruskea multapinta, jossa ei ollut yhtään rikkaa, pelkkää kauhansilottamaa tasannetta, joka oli hyvin kaukana siitä taistelutantereesta, jota katselin kesällä 2014.

Nopeasti kylvin siihen nurmen (sillä Tuki oli juuri jossain ja varastin homman häneltä) ja ah ja huokaus, se ITI!

takapiha_syksy_Kasvihormoni.fi-2takapihanremppa_nurmi_Kasvihormoni.fi-1

Positiivinen yllätys 4

Jos tasainen multapinta oli i-ha-naa, vielä enemmän luksusta oli nurmi. Ah, samettinen kimallus, kaunis hohde, eikä missä tahansa, vaan juuri meidän takapihalla!takapiha_keskikesa_Kasvihormoni.fi-1

Viime keväänä pitikin sitten viritellä siihen äkkiä meidän sähkölammas kaluamaan pintaa tasaiseksi, jotta samettisuus tuntuisi paitsi jalkapohjissa, johtuisi myös siitä positiivisena vireytenä koko kehoon ja toisi elämään leppeät pasaatituulet ja ihanat kesäillat.

Paitsi että arkirealismi iski keskelle positiivisia yllätyksiä, alkukevät kuoretti uuden multapinnan ja nurmen kasvu tukahtui (tuskainen vuodatus täällä). Laikkuja, ruskeutta, tuskanhuutoja ja järkytystä. Uskon, että viime kesän viileys johtui siitä kylmyydestä, joka valtasi sydämeni, pahoittelut siitä kaikille.

Tänään katselin, kuinka takapihalla sulavat ensimmäiset pälvipaikat ja olen kauhusta kankea.

Onko meidän takapiha tänäkin vuonna pystyyn kuollut nurmen hautausmaa vai olisikohan tänä vuonna viidennen takapihan positiivisen yllätyksen vuoro?takapiha_alkukesa_Kasvihormoni.fi-5-2

Our back yard has went through a rather harsh renovating with tons of digging and waiting. Now I’m anxious about new growing season: shall we get the lawn we’ve tried to get or is it yet again one year of waiting and trying?

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Hyötytarhan kruununa kasvihuone

Kasvihuoneen_kesa_Kasvihormoni.fi-11Kaksi vuotta sitten tähän aikaan meillä oli lumetonta ja ihan kevät. Muistan sen siitä, että pitkän odotuksen jälkeen meille päästiin aloittamaan kasvihuoneen pystytystä – maailskuussa, jollon tavallisesti on parhaat hankikannnot ja viimeiset mahtavat hiihto- ja laskettelukelit. Kevät maaliskuussa, sehän on ihan kuin asuisi Tanskassa! Pääsiäinen, jolloin narsisseistakin tulee påskliljoja!

Koska pari vuotta sitten kiteytin tuntoni niin osuvasti, lainaan tähän tämän kertaiseen tekstiin myös muutamaa pätkää vanhasta postauksestani, sillä edelleen kasvihuone on vähän nolo mutta silti niin mahtava, että sitä kannattaa samalla tavalla kuin omaa puulaakijoukkuetta paikallisturnauksessa. Kyllähän ne liigajoukkueet pelaavat hienommin ja iskevät pallon kenttään kovempaa kuin lähiseudun harrastajat, mutta onhan siinä ihan eri fiilis, kun pelin jälkeen vietetään yhteistä iltaa ja itsellä on jotain muutakin konkretiaa kuin radion rätisevä urheilulähetys taustalla. Liigajoukkuetta on hyvä kannustaa, mutta oma harrastustoiminta on lopulta jotain ihan muuta.

kasvihuoneenkokoaminen_Kasvihormoni.fi-6

Tähän kuvaan en kyllästy koskaan. Tekninen tuki kokoaa mielitietylleen kasvihuonetta, joka voittaa mennen tullen minkä tahansa lasiseinäisen blogikaunistuksen. Ja tietysti siksi, että se on meidän pihassa!

Markkinointisuunnittelu sanoo, että kasvihuoneen pitäisi olla lepotila ja kahvittelutila, sellainen, jossa pääsee nauttimaan Suomen suvesta vaikka järveä ei olekaan ihan näköpiirissä – aito mökkiviikonlopun korvike tai etätyöpäivän luonnonhelma. Niille meistä, joiden luontokokemus ei sisällä vesiaiheita, niittyjä tai ulkovessoja, voidaan lohdutuksena tarjoilla cityihmisen elämäntyyliä cafelatteineen ja kivijalkakaupan tuorepapuineen.

Ajan henki suorastaan vaatii niin.

Jos kerran hankkii kasvihuoneen, sen tulee olla kesäkeidas tai mieluiten kaksikymmenneliöinen talvipuutarha, joka korvaa sateisen kesän pettymyksen ja karkottaa kesän kaipuun tammikuun pimeinä päivinä, koska eihän sinne ulkomaille voi aina olla muuttamassa tai matkustamassakaan, jatkuva valituskin on niin suomalaista. Muutoin se on duh, rahan tuhlausta ja väärin sijoittamista. Hulluutta. Hommaa edes kylpytynnyri, sinä typerys, ja muista laittaa siitä ja huuruhengityksestäsi herkkiä kuvia Instagramiin.

Bonuksena mielikuvien kasvihuone – viherhuone – tietysti antaa omistajalleen maailmanpelastajan viitan ja lähiruokaa jaettavaksi naapureillekin. Tiedäthän, puutarhahullu saa siitä pienen hopeisen enkelinkruunun, jota on ilo kiillotella iltaisin eikä sitä tarvitse mainostaa kenellekään, koska sen säihkeen jokainen aikakauslehti haluaa kuvata seuraavaan kanteensa, kunhan muistaa mainita siitä blogissaan noin ohimennen. Sitä paitsi sellainen kuva näyttäisi paljon mukavammalta tuolla blogin sivupalkissakin, eikös juu? Pantaisiinkos yksi tiiliperustainen kesäkeidas viktorianisine katonharjoineen pakettiin, tuliko kaupat muuallekin kuin vain meidän tontille?

KasvihuoneenpohjaMeille ei ajan henki päässyt puhaltamaan lasiseinäisen kasvihuoneen muodossa, sillä puupäätarhurin mielestä kasvihuoneen paras paikka on tässä, keittiötarhan kyljessä, pihavaraston seinää vasten. Ja siihen ei erinäisistä mallailuista huolimatta mahdu yhtään blogiunelmaa tai kuvauksellista huippumallia, tällä päärynävartaloisella versiolla mennään.

Pohjaa varten yksi meidän pihassa vierailleista kaivinkoneista siipaisi vettä pidättäneen maakerroksen pois ja koura-auto sirotteli tilalle sorapatjan. Sora painui pari kesää, minkä jälkeen kasvihuoneen pohjaksi naputeltiin betonilaattoja ja kriittisimpiin kohtiin väännettiin ruuviperustat estämään pahinta routimista. Hyvin on toiminut, vain yhdestä kohtaa yksi laatta on sentin vinossa. Näin hienosta onnistumisesta voi taputtaa Tukea olalle.KasvihuoneenkokoaminenItse pystytysoperaatio oli kopin vaillinaisista ohjeista johtuen melkoinen katastrofi, ihan kaikki valmistajat eivät näköjään tee Ikeamaisia ohjeita eikä mukana ole sitä puhelinnumeroa, johon voi hymyillen kilauttaa, jos eteen tulee pulma. Hyvänä puolena todettakoon, että innokkaat alkuopetuksen piirissä olijat pääsivät kootessa harjoittelemaan ruuvausta moneen kertaan: harjoitus tekee mestarin ja kolmannella kerralla he jo tietävät, miten päin ruuvi tulee juuri tähän kohtaan asettaa. Jos siis hankit kasvihuonetta ja aiot myös pystyttää sen, lue ohjeet tarkkaan ja pariin kertaan läpi, sillä ohjeisiin saattaa ilmestyä osia, joita ei ole missään vaiheessa käsketty laittaa paikalleen.

Kasvimaa_Kasvihormoni.fi-1-2Maaliskuun jälkeen koettaa kuitenkin huhti- ja toukokuu, minkä jälkeen myös puupäätarhuri pääsee puunailemaan koppiaan ja sisustamaan sen ulkopuolta kuvauskelpoiseksi. Puutiinut on hyvä turvottaa sulamislumella kuntoon, niin ei järvettömässä paikassa tarvitse pohtia, mistä löytyy riittävästi vettä kyseiseen hommaan.

Kasvukopin kevätsiivous on ihan ykkösjuttu, tarvitaan vain kaunis aurinkoinen päivä, harja, pesuainetta ja vesiletku, ja edellisvuoden ryönät häviävät kopista hetkessä. Siinä tuoksussa on hyvä nauttia sitä Kilimanjaron rinteiltä poimittua sumppia ja kuvitella, millaista elämä olisi, jos olisi toukokuun sää aina. Muutaman päivän päästä sitä huomaakin selkälihasten kehittyneen kummasti, kun kantaa esikasvatuksia pakkasöiden vaaran vuoksi taas kerran sisälle, eiväthän ne raukat kestä edes vihjettä siitä, että saattaa olla kylmä. (Toista on sitten syksyllä, mutta silloin puupäätarhuri on jo niin kyllästynyt kasvatteluun, että toivoisi niiden sitkeiden pirulaisten taantuvan jo jossain vaiheessa.)

kasvihuioneen_kevat_Kasvihormoni.fi-1kasvihuoneen_kevat_Kasvihormoni.fi-4Kun harrastus pääsee kunnolla käyntiin, ei mikään kasvatuslaitos ole koskaan riittävän suuri. Sen voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että meidän pienestäkin kopista saa heinäkuusta alkaen tomaatteja arjen tarpeisiin. Mielelläni tosi saisin niitä enemmänkin, sillä tomaatteja jaksan säilöä, mutta sitten tulisi säilykkeiden säilöntäongelma: mihin sellaiset laittaisi? Taas tarvittaisiin lottokuponkeja ja kaivinkonetta, jotta saataisiin yhden maakellarin verran säilytystilaa rinteeseen. Kai senkin voisi markkinoida Tekniselle tuelle vaikkapa viinikellarina, mutta moraalini ei ole vielä ihan noin joustava.

Pysytään siis meidän kennolevyisessä kaunottaressa ja elokuun ihanissa päivissä tuoreine satoineen.Kasvimaa_Kasvihormoni.fi-1

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Our tiny greenhouse is not quite a glass house but oh, the joy it brings! Hubby set it up a few years ago and I still cannot stop giving him praises for the job or the house thanks for the tomatos that grow inside. 

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kohta on keittiötarhan kevät

Kasvimaa_kasvihuone_Kasvihormoni.fi-3Meidän pihamaa on lähes käyty läpi, vain keittiötarhan nurkkaus on jäänyt vaille omaa postausta. Keittiötarha on pihassa miltei ensimmäinen kevään koskettama kohta, joten ei tässä mene enää kauaa, kun sinne pääsee tekemään ensimmäiset möyhennykset ja siemenkylvöt. Viime toukokuussa näytti tältä, ja ajankohtaan ei ole positiivisesti ajateltuna kuin reilu kuukausi. Mutta hei, eipä mennä vielä niihin aiheisiin vaan annetaan alueelle sille kuuluva huomio!

Kasvimaa

Tänne muutettaessa meille oli itsestään selvää, että pihaan pitää saada alue, jossa voi kasvattaa omaa syötävää. Suunnittelin keittiötarhan tontin kaakkoiskulmaan, sillä sinne paistaa aurinko koko päivän. Ja aurinko on se, mitä kasvimaan kasvit kaipaavat, varjossa voi kasvattaa vain lehtikasveja.

kasvimaa_punaherukka_Kasvihormoni.fi-3Muuttaessa alue oli nurmella ja siinä oli kolme marjapensasta: tänä vuonna näistä tulee olemaan jäljellä kaksi, hyvin satoa tuottavat punaherukka ja vähän heikommin marjova mustaherukka (joka sekin vaihtuu toiseen, parempaan lajikkeeseen lapsuudenkodistani ellei sato parane). Koska marjat ovat mainioita, olen kaivanut hyötytarhaan kuopan poikineen ja pistänyt sinne myös valkoherukan (suosikkini!) ja karviaisen, joka on matkustanut meille parin pysäkin kautta lapsuuden mummolastani. Lisäksi puuvartisena kasvina löytyy yksi omenapuu.

kasvimaa_kasvihormoni.fi-10Varsinainen kasvimaa on rakennettu kolmeen parisängyn kokoiseen kasvatuslaatikkoon.  Muu maa on katettu murskeella rikkaruohojen välttämiseksi, mikä on osoittautunut tosi hyväksi ratkaisuksi. Laatikkojen reunat on koottu raakalaudasta, ja ensimmäiset merkit siitä, että niitä pitää vähin erin uusia, ovat jo ilmassa. Nyt pohdin, millaista materiaalia kannattaisi käyttää, jotta seuraavat laatikot eivät pehmenisi yhtä nopeasti. Vinkkejä?

Kasvimaan_kasvualusta_kasvihormoni.fiMeidän pihan kasvualusta ei ole alun perin mitään kasvimaamultaa, vaikka vanhalla pellolla ollaankin. Yllä oleva kuvasarja kertoo, miten meillä on saatu kasveille kasvuvoimaa: laatikot on ensin täytetty paikallisen biojäteaseman tuottamalla ostomullalla, ja vuosittain olen tuonut siihen lisävoimaa hevosenlannan voimin. Kannatan niin kaikkia heppailijoita, jotta tällainen puolen kilometrin, kilometrin päästä löytyvä lantapatteri saadaan meille joka vuosi. Hyvä te kopsuttelijat!

Yksi lavoista on myös tehty lämpölavaksi, mikä on tuottanut tosi muhevan ja mahtavan syvän kasvualustan, mutta koska tein syksyllä aiheesta postauksen, ei siitä tässä yhteydessä sen enempää.

Olen myös testannut, miten itse kerätyt munankuoret toimivat yhteistyössä eliöiden kanssa. Hyvin ne ovat sinne hävinneet, joten aion käyttää niitä jatkossakin – tosin vertailukohdan puuttuessa on vaikea sanoa, onko kuorista varsinaisesti erityistä hyötyä.kasvimaansatoa_kasvihormoni.fiKasvimaa_ruohosipuli_Kasvihormoni.fi-3Mutta siis sato, senhän vuoksi sitä hyötytarhaa tulee pidettyä. Ah!

Parasta ovat kesä-lokakuut, jolloin omalta maalta saa hakea päivittäin ruokaa: juureksia, marjoja, hedelmiä, salaattia, yrttejä ja kaikkea, mitä sinne tekee mieli pistää kasvamaan. Käsittämättömintä on se, että käytännössä kahdesta parisängyn kokoisesta alueesta meidän perhe saa miltei kaikki kasvikset, joita kesällä tekee mieli hyödyntää. Okei, kyllähän enemmänkin voisi kasvaa ja kasvisten kasvattelussa voisi olla luovempi kuin mitä minä olen, mutta oikeasti kaksi laatikkoa riittää, suuremmasta alasta pitää jo jakaa satoa muillekin tai olla maaninen säilöjä. Kahdella laatikolla pystyy myös jo vaihtelemaan kasvien paikkaa siinä määrin, että voidaan puhua jonkin asteisesta viljelykierrosta.

Se kolmas laatikko – se on ainakin toistaiseksi täynnä mansikoita, vaikka tekisikin mieli siirtää ne kasvamaan kukkapenkkien reunalle.

Ja myönnetään, onhan meillä myös oma kasvatuskoppi tomaatteja varten, mutta siitä lisää sitten joku toinen kerta.

kasvimaa_mansikka_kasvihormoni.fi-1

kasvimaa_valkosipuli_kasvihormoni.fi-1

Mansikoiden keskellä kasvaa myös valkosipuleita. Ne ovat pitäneet tuholaisia tehokkaasti kurissa, joten saavat kasvaa siellä jatkossakin. Mansikka ja valkosipuli mainitaan kumppanuuskasveiksi, jotka hyödyttävät toisiaan ja näin on käynyt myös meillä.

kasvimaa_kevatkylvo

Tässä on näky, jota odotan ja kuvan tuoksut ovat jotain, mikä herättää mielen viimeiseltäkin talvitorkunnalta. Kevät!

Koetan päästä kevätkylvöihin heti, kun kohollaan olevat laatikot sulavat. Valitettavasti maan sulamisen aika on aina niin työntäyteistä aikaa, että välillä tuntuu, että kasvimaata pääsee hyödyntämään vasta kesäkuun puolella. Onneksi yhdessä laatikossa on tukilaudat reunoissa, joten laatikkoon on helppo nitoa kiinni kasvuharso nopeuttamaan kasvuunlähtöä. Eihän se mikään kaunistus ole, mutta kyllä sitä muutaman viikon kärsii katsoa. Mieluummin sitä, kuin muuta valkoista maan peitteenä.

kasvimaa_keskikesa_Kasvihormoni.fi-7Viime kesänä laajensin kasvimaata pariin kasvatustynnyriin, tuollaiseen puutiinuun, joihin laitoin puupäätarhurin testausinnon vuoksi kasvamaan intiaanien kolme sisarusta: maissia, kurpitsan ja papuja. Kyseessä oli todellakin puupäätarhurin puuha, sillä sato oli – noh, kauniisti sanottuna heikko (nolon tuloksen näet täältä). Mutta hei, aina voi yrittää ja harrastuksen kustannuksia ei loppujen lopuksi kannata laskea, vai mitä?

kasvimaa_kesakurpitsakasvimaa_puutiinu_loppukesa_Kasvihormoni.fi-4 kasvimaa_karho_loppukesa_Kasvihormoni.fi-1Koska ollaan kaupunkipihassa, jossa mennään usein ulkonäkö edellä, on yksi kasvimaan tärkeimmistä ominaisuuksista siellä kasvavat kukat. Omenapuuta pitkin kasvavat kärhöt ovat ihan huippuja, mutta välillä kyllä kauhistuttaa niiden tukena kasvavan omenapuun kestävyys. Toistaiseksi ollaan kuitenkin oltu vielä samalla puolella eikä puu ole protestoinut kohtaloaan. Tarkemmat kuvat näet täältä, viime kesän postauksesta.

Odotus on siis kova, ja kohta tämä alapuolinen maisema vapautuu lumikuorestaan. Voi veljet, sitten alkaa taas se hauskuus, jolloin pussit rapisevat ja multa tuoksuu!

kasvimaantalvi_Kasvihormoni.fi-1

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Our kitchen garden, oh joy and all the fresh taste it provides. 

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com