Pioni siirtyy aurinkoon

pioninsiirto_kasvihormoni-fi-6Syksyllä, kun kasvustot hyytyvät ja lakastuvat, alkaa nähdä puutarhaa taas isosta perspektiivistä. Välillä pihalla talloessa mieleen juolahtaa ajatus hullun hommaa, mutta onnistun ohittamaan sen nopeasti. Viisasta ja toimivaa on se sanapari, johon pyrin viemään mieltäni, vaikka tietysti tiedän totuuden haahuilevan jossain sen hullun ja viisauden välimaastossa. Tekijänsä näköinen on ehkä eniten totta.

Pihamaan ränsistyneitä varsia ja lehtiä siirrellessä huomaa kuitenkin asioita, jotka voisivat olla myös toisin, ja yksi sellaisista oli tänä vuonna tämä ensimmäisessä kuvassa näkyvä vahvan anilliininen pionipuska. Se on lajiltaan luultavasti ’Dr Alexander Fleming’ (missä se pätevä nimikartta lieneekään?), joka on kasvanut muhkeaksi, mutta koska se kasvaa melko varjossa, pionin kukinta jää aivan liian vaatimattomaksi.

Päätin olla rohkea ja siirtää ison pehkon parempaan paikkaan, sillä syksy on paras aika pionin siirtoon. Jos tässä onnistuvat muut, niin miksen minäkin, kun noudatan parhaita neuvoja.

pionijuurakko_kasvihormoni-fi-1Pionin siirrossa vaikeinta on ison juurakkopehkon kaivaminen ylös niin, että juuret eivät katkea. Niistä katkotuista juurista pioni ei pidä sitten yhtään, joten homma on parasta tehdä huolella ja niin, että kaivaa mahdottoman laajan kuopan. Vaikka kuinka varoin ja kaivamalla kaivoin, sain kuitenkin noin kahdeksasta pionin pääjuuresta kolme poikki.

Kumea pauk sieltä maan alta ei ole asia, jonka haluaa kuulla, mutta kun on aloittanut, on parasta edetä toimissaan.

Näin istutin oman pionini sen ylöskaivamisen jälkeen:pioninsiirto_kasvihormoni-fi-c

  1. Kaivoin juurakkoa varten kolmisenkymmentä senttiä syvän kuopan. Koska istutuspaikka oli keväällä perusparannettua, kivennäispitoista maata (eli peltomullan, hiekan ja kompostin sekoitusta), ei itse kasvupaikalle tarvinnut tehdä mitään.
  2. Kaadoin kuopan pohjalle mutaman litran vettä, sillä sateettoman syksyn jälkeen maa oli todella kuivaa. Odotin pari minuuttia, että vesi oli imeytynyt.
  3. Mallasin juurakon paikalleen niin, että sen istutussyvyys tulisi maan tiivistymisen jälkeen olemaan samassa syvyydessä kuin alkuperäisessä istutuksessa. Tämä tarkoittaa, että istutusvaiheessa kasvi jää selkeästi ympäröivää maata korkeammalle (noin 5 cm). Kun korkeus oli selvillä, kauhoin juurakon alle ja ympärille maata täytteeksi ja koetin huolehtia, että juuret tulivat istutuskuoppaan alkuperäisen kasvusuunnan mukaisesti. Juurten yläosan päälle laitoin maata muutaman sentin verran. Tiivistin maata kevyesti (!) käsin.
  4. Tiivistin istutuskuopan kuohkean maan kaatamalla paakun reunoille viitisen litraa vettä. Tällöin siirretty kasvi painui muutaman sentin alaspäin, eikä se enää ole ympäröivää maata korkeammalla.

Nyt odotan jännityksellä, jättääkö siirretty pioni ensi vuoden kukinnan väliin vai saanko nauttia tästä intensiivisen anilliinista kukinnasta heti siirtoa seuraavana vuonna uudestaan.

pioninsiirto_kasvihormoni-fi-7

I replanted this lovely paeonia to a sunnier spot. Fall is the best time for the operation, however the plant may skip one or two years of flowering.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com 
Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Peukku on ylhäällä täälläkin! Edellinen siirtoni ei ollut oikein mielissään operaatiosta, joten taidan nostaa myös toisen peukun ylös.

  1. 3

    sanoo

    Nappi suoritus. Leuto syksy menossa niin pitäisi ehtiä juurtuakin riittävästi. Hienommat lajikkeet ovat mulla jättäneet kesän verran kukinnan väliin. On se silti siirron väärti. Musta kasvi pitää siirtää paremmalle paikalle, jos se ei kukoista. Itse olen siirtänyt maatiaispioneja jopa nuppuvaiheessa ja hyvin ovat aina tokeentuneet.

    • 3.1

      sanoo

      Katselin meidän pitkän tähtäimen sääennusteita ja uskaltauduin sillä perusteella puuhaan. Edelliset siirrot eivät kuolleet operaatiosta, mutta kylmä tai muu epämieluisa olotila heikensi niitä selvästi. Toivotaan, että tällä kertaa siirto onnistui paremmin!

  2. 4

    AdaR sanoo

    Vaikka pionin sanotaankin ottavan helposti nokkiinsa, musta tuntuu, että oman pihan pionit kukoistavat mitä huonommin olen niitä kohdellut. Eräskin Festiva maxima sai ensin siipeensä ruohonleikkurista, jonka jälkeen siirsin sen parempaan paikkaan jäljelle jääneistä juurenpaloista sormet ristissä toivoen parasta. Ja mitä vielä, nyt kahden kesän jälkeen se nuokkui kukkien painosta ylväänä ja upeana,

    • 4.1

      sanoo

      Ehkä sun pioneillasi on hyvä ympäristö, missä kasvaa, niin ei kaltoinkohtelu haittaa ;). Mulla on muutama kaverilta siirretty yksilö, jotka eivät ole olleet kovin innoissaan siirrosta, joten on niitä kranttujakin versioita. Onneksi sulla on hyvä ruohonleikkuritrimmaus- ja siirtotaito!

    • 5.1

      sanoo

      Toivottavasti ei tarkemmassa mitinnässä tule puutarhan rajat vastaan vaan saat aikaiseksi hyvän kokonaisuuden 🙂

  3. 6

    sanoo

    Minä toin äidiltä 3 pionia edelliskesänä. Yksi kuoli viime talvena, kaksi muuta selvisi talvesta ja kasvoi hyvin kesällä -muttei kukkinut. Ensi kesän kukintaa (toivottavasti ) odotellessa 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Voi harmi tuota yhtä pionia. Varsinkin, jos siirtää muhkean yksilön, sitä toivoisi, että siirto olisi onnistunut. Minäkin olen onnistunut nirhaamaan ainakin yhden pionin siirroillani. Aina ei voi voittaa, mutta kaksi kolmesta on jo hyvä!

  4. 7

    sanoo

    Mulla osa siirretyistä on kukkinut jo seuraavana kesänä, osa piti välivuoden. Ovat yksilöitä, luulen:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *