Elämä helpommaksi: Hankala nurkka istutuksille

kukkapenkki_kasvihormoni.fi-1Täällä on uurastettu hiki hatussa ja sade takissa, kun piha kuudennen kesänä myötä alkaa kasvaa täydeksi ja pitää aloittaa kasvien uudelleenjärjestelyt. Teidäthän: viisi vuotta on aika kriittinen aika sille, että se pieni perennantaimi on saavuttanut maksimikokonsa ja puupäätarhuri huomaa, että nyt pitää tehdä lisää tilaa.

Vaihtoehtoja jää kaksi: pistää ylimääräiset taimet kiertoon tai tehdä pihaan uusi kohta, johon ne siirtää.

Minä olen tehnyt tänä vuonna molempia.

KukkapenkinperustaminenKukkapenkin perustaminen

Ajattelin tehdä meidän yläpihan aurinkoiseen nurkkaan yhden uuden kukkapenkin, sillä nurkka on oikeastaan aika hankala hoitaa ja kaiken lisäksi se on tarpeeton nurmipläntti. Meinasin käyttää maailman nopeinta kukkapenkinperustamiskeinoa eli penkin kasaamista suoraan nurmen päälle (ohjeet täällä), mutta kuinka ollakaan, nurmen alla ei ollutkaan riittävästi multaa alkutilanteessa. Ihmetys oli kova, sillä seurasin itse vierestä, kuinka kauhakone kokosi muhevan kerroksen multaa yläpihalle, mutta ilmeisesti se on alun perin ollut kovin ilmavaa ja tiivistynyt ajan oloon reiluksi kymmensenttiseksi kasvualustaksi.

Täytyi siirtyä siihen perinteisempään tapaan tehdä kukkapenkki – eli kaivamishommiin.

Kukkapenkkini syntyi näin:

  1. Hahmottelin kukkapenkin etureunan vesiletkun pätkän avulla.
  2. Kanttasin nurmen reunan mukaisesti ja poistin nurmituppaat. (Tässä vaiheessa selvisi, että kasvualusta ei ollut riittävä ja jouduin syventämään multatilaa. Toin paikalle tuon kuvissa näkyvän pressun helpottamaan maanvaihto-operaatiota.)
  3. Asettelin alueen etureunaan kivireunuksen, joka helpottaa suunnattomasti sekä nurmen leikkaamista että kukkapenkin siistinä pitämistä.
  4. Kaivoin samalla olemassa olevan mullan talteen ja kalkitsin sen.
  5. Syvensin multatilaa lapionpiston syvyiseksi, montusta tuleva hiekkamaa siirtyi meillä keittiötarhan polun pohjiksi.
  6. Täytin montun pohjan väärin päin käännetyillä nurmituppailla. Lisäsin näiden päälle vanhan mullan, ostomullan, hiekan ja kalkitun kompostin sekoitusta. Pionien, kärhöjen ja punahattujen kohdalle en laittanut turvepitoista multaa, jotta talvimärkyys ei vaivaisi niitä.
  7. Siirtelin vanhat kasvit uusille paikoilleen ja istutin syksyn taimialesta hankitut uudet kasvit koloihinsa. Kastelin jatkuvasta sateesta huolimatta istutukseni.
  8. Peitin pinnan vielä rikkaruohottomalla ostomullalla. Tähän istutan sipulikukkia ja lisään pinnalle kymmenisen senttiä rikkaruohotonta pussimultaa. Pinnan pussimultakerroksella vältän maassa olevan siemenpankin räjähtämistä kasvuun nyt, kun multapintaa on möyhennetty.

Kukkapenkki kohotti vanhaa maanpintaa viitisentoista senttiä ja maan alla on kasvualustaa 30-50 senttiä kohdasta riippuen. Raviteiden ei pitäisi loppua tällä kertaa kesken!

kukkapenkki_kasvihormoni.fi-4Mitä istutin?

Penkki on suunniteltu niin, että se näyttäisi hyvältä läpi vuoden, sillä tämä kohta pihaa näkyy meidän sisääntuloon.

Etualalla on pensaita: hidaskasvuista sinikataja ’Blue staria’, syyshortensia ’Grandifloraa’ ja keltajapaninangervoa.

Aurinkoisella perenna-alueella kasvaa muutama tänä kesänä hankkimani pioni (mm. ’Coral charm’), liian varjossa kasvaneet ja siirtoa anoneet vaaleanpunaiset ritarinkannukset sekä nyt kukkaan puhkeava valkoinen syysleimu.

pallohortensia_Kasvihormoni.fi-11Siirsin alueelle myös aivan liian varjossa kasvaneen ja vaaleanpunaisia palloja kasvattavan pallohortensian, jonka nimeksi muistelen ’Invincibelle’. Toivottavasti se talvehtii siirrosta huolimatta hyvin ja lähtee tässä kohtaa pihaa hyvään kasvuun. Vähintään parempaan kuin aiemmassa kasvukohdassaan. (Voin tarvittaessa luopua muista kasveista, jotta tämä kaunokainen saa tilaa elää runsaana.)

Penkin etulaidan istutin täyteen samaa tuoksukurjenpolvea ja peittokourjenpolvea, jota koko etupihan reunus kasvaa. Sen sitruunainen tuoksu on ihanan piristävä ja koko etupihan ilme on yhtenäinen, kun kokonaisuutta reunustaa yksi yheteinen kasvireunus.

kukkapenkki_ostotaimet_kasvihormoni.fi-1Oman pihan jakotaimien väleihin laitoin – tietysti – taimikaupoilta mukaan tulleita herkempiä kasvatusyrityksiä, kuten yllä näkyvät pienet kärhöntaimet. Laskeskelin, että olen istuttanut tällaisia syysalekärhöhankintoja pihaan arviolta reilu parikymmentä ja näistä vain noin viisi on pysynyt hengissä. Toiveena on, että näistä tämän syksyn hankinnoista ainakin yksi jäisi henkiin, tällöin olen tyytyväinen. Onneksi kasvit ovat poistohintaisia, niin pettymykset menetyksistä eivät tunnu liiaksi rahapussissa.

Jos joku osaa takuuvarman keinon kärhöjen istutukseen, saa tulla ensi kesänä neuvomaan minua kädestä pitäen! Vuosien tutkimisesta, ohjeiden orjallisesta noudattamisesta ja kasvatuskokeilusta huolimatta minä saan aikaiseksi lähinnä paleltuneita yksilöitä ja kukkimattomia lehtiköynnöksiä. Tämä on selkeästi puupäätarhuria viisaampien kasvi.

kukkapenkki_kasvihormoni.fi-2Syyssateet huuhtoivat alueen siistiksi multaroiskeista, nyt jännitän, miten istutetut kasvit juurtuvat uudelle paikalleen ja selviävät ensimmäisestä talvestaan. Kasvuvoimaa pitäisi tästä penkistä riittää tulevina vuosina, kunnes viimeistään viiden vuoden päästä ollaan jälleen tilanteessa, että nurkka on aivan liian täysi. Sillon tähän pitää valita pari lajia, jotka saavat jäädä muiden siirtyessä taas uuteen paikkaan.kukkapenkki_kasvihormoni.fi-3

The plants are getting bigger in our garden which means changing conditions. I digged a new border where I transplanted some of the sunny spot plants that were shaded elsewhere. The border is still missing the bulbs for spring time. In the end, I’ll top the area with soil that has no seeds in it, that way it’ll be easier to weed it the oncoming years.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Syysmansikoista omatekoista sorbettia

mansikkasorbetti_kasvihormoni.fi-4No nyt! Nimittäin superhyvää mansikkasorbettia ja vaniljarahkaa, nam!

Olen innostunut jatkamaan tänä syksynä mansikkakautta. Myynnissä on nyt niitä mansikkalaatikoita, joiden hinta on edullisempi kuin viime kesänä mansikoiden hinta missään vaiheessa ja joiden mansikoiden maku (ja laatu) on tosi hyvä. Ihan mahtava tällainen lajikkeiden lisääntyminen, kun se tarkoittaa ihanan mansikkakauden jatkumista syyskuukausiin.

mansikkasorbetti_kasvihormoni.fi-3 Julkaisin suosikkisemifreddoni ohjeen tässä pari viikkoa sitten ja siitä jäi kytemään mieleen, että mitenköhän nämä mansikat – saisikohan niistä sorbettia. Ja se on kuulkaa helppo prosessi, jos itsellä on jäätelökone! (Ilman konetta sorbetti valmistuu kuten semifreddo.) Mansikkasoseen kaveriksi ei nimittäin tarvitse välttämättä lainkaan kyytiläisiä, ainakaan, jos on tottunut vähäsokeriseen ruokavalioon. Itse lorautin sekaan vähän keväällä keittämääni raparperisiirappia (ohje löytyy täältä) ja sekoitin valmiin sorbetin sekaan vaniljarahkaa, ja tämä tosi her-kul-li-nen jälkkäri oli siinä!

Ohjeesta tulee non 1,5 litraa valmista jädeä, pelkästä mansikkasoseesta jäätelökoneen vaahdotusominaisuuksista riippuen vajaa litra.mansikkasorbetti_kasvihormoni.fi-2

Mansikkasorbettia ja vaniljarahkaa

  • 8-10 dl mansikoita (pienempiä vähemmeän kuin isoja)
  • 1/2 dl raparperisiirappia tai sokeria
  • 1 prk vatkautuvaa vaniljakastiketta
  • 2 dl rahkaa

koristeluun

  • mustikoita
  • thaibasilikan lehtiä

valmistus

  1. Puhdista tuoreet marjat tai sulata jäiset kohmeisen kylmäksi. Soseuta marjat. Makeuta ne halutessasi makusiirapilla tai sokerilla. Laita tuoreista mansikoista tehty sose pakastimeen puoleksi tunniksi jäähtymään.
  2. Käynnistä jäätelökone ja kaada kylmä mansikkasose sen kulhoon. Anna koneen käydä, kunnes sose on kohmettunut sorbetiksi.
  3. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka.
  4. Laita mansikkasorbetti ja vaniljarahka kerroksittain pakasterasiaan. Paina veitsi massan läpi pohjaan ja vedä massaan pari sekoitusviiltoa, varo kuitenkin sekoittamasta kerroksia liiaksi, ettei jälkiruoasta tule tasaista.
  5. Anna pakastua vähintään tunnin verran, jotta sorbetista saa pyöräytettyä palloja jäätelökauhalla.
  6. Tarjoile puolijäisenä ja marjoilla ja basilikalla koristeltuna.

mansikkasorbetti_kasvihormoni.fi-1

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Sateisen kesän siivittämänä kotiloita

kotilonruokaa_kasvihormoni-1

Kärhö ’Giselle’ on maistunut nilviäisille. Kukkien terälehdet kielivät asiasta, sillä ne ovat nyt yllättävän kauniin koloiset. Sen sijaan etualalla oleva jaloangervo on saanut jäädä koskemattomaksi, se ei kelpaa kotiloiden ruoaksi.

Tänä kesänä meille on ilmestynyt iso kolonna kotiloita. En nyt puhu sellaisesta tuhomäärästä, minkä kanssa monet taistelevat, mutta jos vuosi sitten meiltä löytyi alle kaksikymmentä kotiloa, tänä vuonna voidaan puhua ehkä jo sadasta yksilöstä.

lehtokotilo_kasvihormoni-3Parhaiten olen löytänyt kotiloita piileksimässä syysleimun lehdillä. Sieltä niitä no helppo kerätä pois, sillä varret nousevat korkealle. Olen laiskuuksissani heittänyt kotilot sora-aukiolle ja liiskannut ne siihen. Tätä ei missään nimessä suositella tehtäväksi, mutta koska määrä on hyvin vähäinen, en ole vielä nähnyt yhtään kotiloa nauttimassa lisäproteiiniannostaan niin vaikeasti saavutettavissa olevassa paikassa.

lehtokotilo_kasvihormoni-2Kuunliljojen lehdet kertovat, että vaikka en ole tavannut kotiloita niissä aterialla, käyty on. Jostain syystä kotiloita ei löydy myöskään näiden herkkulehtien läheisyydestä. Mistäköhän moinen mahtaa johtua?

Vaikka kotiloiden määrä on meillä pieni, olen silti aktiivinen niiden poiskeräämisen kanssa. Onneksi myös naapurit pitävät puutarhansa siistinä, joten heidän pihoissaan ei pitäisi olla kotiloiden unelmalisääntymiskehtoa. Harkinnassa on kuitenkin myös Ferramolin käyttö, sillä supersiittola sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä, ja viisi vuotta on kertonut, että etäisyys on kotilon matelumatkan tavoitettavissa.

Emme siis ole turvassa.

lehtokotilo_kasvihormoni-1

Slimy yacks! Not my treat, oh no.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com