Kuinka huijata juniori puutarhaan

 

”Nyt on oltu kyllä ihan tarpeeksi sisällä. Koko porukka pihalle!”

”Ynh.”

”Eiku ihan oikeesti! Nyt!”

”Ynh.”

”Mä ajattelin ripustaa jouluvalot takapihalle, tulisko joku ottamaan kuvia?”

Hieman alistuen kuuluu nuoremman juniorin taholta myöntävää yninää, varsinkin, kun lupaan opettaa, miten jalustaa käytetään etteivät kuvat tärähdä.

Tässä tulos.

Pihavalojen_ripustaminen_Kasvihormoni.fi-2

Kuten kuvasta näkyy, meidän kasvihuoneeseen ei saa aikaisesti niin kovin juhlavaa tunnelmaa eikä varsinkaan, kun valot laittaa sisäpuolelle. Ehkä seuraavalla hiljaisella hetkellä ne voisi virittää tuohon ulkopuolelle? Kopin sisältöä on turha koristella eikä koristeiksi kannata ainakaan laittaa värikkäitä kastelukannuja.

Pihavalojen_ripustaminen_Kasvihormoni.fi-1

Mutta mutta, mikä haamu se tähän on ilmestynyt? Jalustan käytön lisäksi juniori selvästikin tajusi, että pitkän valotusajan voi käyttää hyödyksi, mikäli haluaa itse viuhahtaa kuvaan mukaan. Huomattavasti oivaltavampaa kuin tällaiselta kolkyt plus -äiti-ihmiseltä syntyvät ideat (kuten vaikka nuo sisäpuolelle viritetyt valot).

Pihavalojen_ripustaminen_Kasvihormoni.fi-3

Tämä kuva puolestaan selventää kaksi asiaa: 1. Kopin valot eivät nyt ihan ole suorassa ja 2. jalustan käyttö on opetettu myös vanhemmalle juniorille. Siis sille, joka ei halunnut lähteä ulos edes jalustakorttia vilauttamalla. Ovela poika, tuollaiseksi kun itsekin vielä oppisi.

Pihavalojen_ripustaminen_Kasvihormoni.fi-4I tried my best to convince the boys to go outside. Finally I managed to lure the younger one out by promising to teach how to use the camera stand and long exposure. These pictures prove that not only the one that actually came outside learned the skills but that he also taught the other one to use it, as well.

All the pictures are taken by my sons.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com
Ei kommentteja.

Trackbacks

  1. […] Viime postauksessa vinkkasin, että virittelin joulukuun kunniaksi takapihalle jouluvaloja. Ankea piha muuttui heti kutsuvammaksi ja kun vielä satoi lunta, alkoi maailma näyttää jouluisammalta. Siitä ei ole kuin pari vuotta, kun kutsuin jouluvaloja vielä talvivaloiksi: silloin meidän pihalla ei ollut lainkaan valaistusta ilman valoketjuja. Maaliskuussa alkoi jo hävettää valojen polttaminen mutta ei auttanut: kun osa porukasta kulkee päivittäin pimeään aikaan takapihalla, on jo turvallisuuden vuoksi pakko lisätä valoa. Ihanuus ja autuus sentään, kun viime syksynä napsautimme ensimmäisen kerran viralliset pihavalot päälle, näin sitä pitää talvi kulkea, jouluajan voi tunnelmoida niillä valoketjuilla erikseen! Jipii! Nyt pihalla voi ihailla kaamosta siinä missä lumileikkejäkin. Jouluvalot on pyritty sijoittamaan niin, että ne näkyvät sisälle ja että ne vielä kaiken kauniin lisäksi auttavat junioreita askelmien hahmottamisessa. Tuohon vielä pari punaista palloa ja piha pukeutuu juhlaan muutoinkin kuin vain pimeään aikaan. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *