Hevonhyvällä lämpökäyrä nousuun

Hevonhyvä_Kasvihormoni.fi-2

Olen käyttänyt pääsiäisvapaani hyödyksi ja ihmissuhteitten parhaaksi. Eteläsuomettunut ystäväni oli nimittäin vaihtanut jo arkeensa tottuneena talvirenkaat autostaan pois mutta ei täällä meillä voi vielä ajella maaseudulle ilman nastoja, ehei. Ovelana ihmisenä tarjouduin siis kyyditsemään häntä tuohon parin kilometrin päähän tallilleen, sillä tottahan toki meillä osataan pitää rapisevat kumit auton alla tarpeeksi pitkään (ovat muuten vielä polkupyörässäkin, auttaa aamupakkasiin).

Mikä ihana tunne kuraisella sohjotiellä ajaminen olikaan, kun tiesi, että kohta sielu saa levätä maaseudun rauhassa! (Öhöm, linnuntietä reilu kilometri meiltä. Maalla. Suomalainen kaupunkilainen on siis tosi cityihminen tällä perusteella.)

Minusta olisi varmaan pitänyt tulla tallityttö. Isojen hevosten korskunta ja jyhkeä olemus saa ihoni värisemään, eläimissä on jotain, joka vetoaa alkukantaisuuteeni. Ratsastuksen jätän kuitenkin mielelläni muille (se on vähän hidasta, vaikka kosketus hevoseen onkin terapeuttinen), mutta lantatalikko on väline, joka istuu hyvin käteeni. Selvää tallityttöainesta, eikö vaan?

Kuulumisia vaihtaessamme hevoset siirtyivät pihalle kuin itsestään ja tulivat siinä samalla ruokituiksi. Olin kovin ihmeissäni, kun ystäväni ei meinannut ymmärtää puhdistaa pilttuita jätöksistä: hommiahan minä olin tullut tekemään tallille. Nappasin yhdestä kärrystä itselleni talteen ämpärillisen koninkikkareita, sillä kotona lämpökompostori on toiminut vähän laiskanlaisesti. Se kaipaa selvästi biokaasua sisäänsä!

Menin lokakuussa tyhjentämään lämpökompostoria, jotta talven tuotokset mahtuisivat siihen. Jätin kompostiin ilmeisesti liian vähän massaa, sillä ennen joulua se otti ja jäätyi. Yhtä yllättäen komposti lähti uudelleen käyntiin kaikkein kovimpien pakkasten aikaan mutta lämpö on pyörinyt koko talvikauden ajan kymmenen asteen tienoilla. Nyt möyhensin kompostin kunnolla (talven aikana massa oli ehtinyt muuttua suurelta osaltaan mullaksi – ihmeellistä) ja koska halusin lämpötilan kunnolla kuuman puolelle, kippasin pollenparhaat kompostin täytteeksi.

Eipä mennyt kuin muutama tunti, kun asteita oli ilmestynyt kompostiin jo kymmenen lisää, nyt mennään jo neljässä kympissä. Lisäkaasu toimii!

Loppuun kuva, jonka ihanuuden ymmärtää jokainen kompostointiin hurahtanut, mutta joka näyttäytyy muille vessajuttuina. Näistä olen kuitenkin niin kovin kiitollinen:

Hevonhyvä_Kasvihormoni.fi-1

Ruskeaa kultaa, sydän kuumana. Ja ei, en aio a) putsata kompostin reunoja ennen kuvan ottamista tahi b) laittaa jatkossa kompostin sisus(tus)kuvia blogiini.

Composting creates black gold. We have an insulated composter bin for wintertime composting and processed food scraps but for some reason, before Christmas the bin froze and after that I have not been able to get the heat up properly. Over the Easter break, I visited my friend (and her horse) just a couple kilometers down from us and took some horse manure home with me (of course! will another keen composter think). And it worked like a charm: the compost is back in serious business now! Hail to all four legged manure producers of this world!

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Anni, todellakin kannattaa! Tosin tänään tuo lämpö näyttää olevan jo vähän hiipumassa, pitää viedä seuraava satsi biojätettä sisältä. Jospa uusi täyte (perunankuoret ja muut jämät) auttaisi taas uuteen nousuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *