Aurinkoa ja kukkapenkkien keväthuoltoa

Kaupallinen yhteistyö: Nordkalk

Kalkki_kasvihormoni.fi-7 Ah, mikä viikonloppu takana! Meidän viimeiset (takapihan) lumet sulivat ja nyt odotellaan vaan kesää – ja takatalvea!

Vaikka sitä perjantaina ajattelee puolikuolleena, että tämä viikonloppu menee vaan flunssasta toipuessa ja voimia keräillessä sohvalla, piha vetää kummasti puoleensa. Kompostia kääntäessä (ja valmista multaa kärrätessä) voimat palautuvat salakavalasti ja pienestä nuhasta huolimatta sitä huomaa olevansa paremmassa vireessä kuin sisällä loikoillessa. Ihan huomaamatta tulee lapioitua kuutiollinen multaa sinne ja tänne, heiluteltua parikymmenkiloisia säkkejä muualle ja huiskittua harjalla tunti tai kaksi.

Viime viikonlopun puuhiin kuului kompostin kääntämisen ohella kukkapenkkien kevätsiivous ja tämän yhteistyöpostauksen kuvaaminen. Viime viikolla lueskelin Facebookin puutarharyhmässä harrastajien kommentteja siitä, siivotaanko penkit haravan kanssa vai annetaanko luonnon hoitaa homma omalla tyylillä. Suurin osa kysymystä kommentoineista puutarhahurahtaneista oli sitä mieltä, että kasvijätteitä on turha siirtää välissä kompostiin. Täytyy myöntää, että komppaan tätä ryhmää myös meidän pihassa.

Alla olevasta kuvasta näkyy se, miten minä keväthuollan kukkapenkkini. Seuraavassa sama vaihe vaiheelta.Kalkki_numeroin_kasvihormoni.fi

1. Jätän kasvinjätteet kukkapenkkiin

Kalkki_kasvihormoni.fi-20Jätin talveksi kauneimmat kasvit törröttämään penkkeihin ja nyt oli aika naksia ne matalaksi ja sirotella oksanpätkät penkkeihin. Meillä on tosi vähän puiden ja pensaiden lehtiä johtuen pihan nuoruudesta, joten uskaltauduin viime syksynä hakemaan istutusten suojaksi anopilta jopa säkillisen vaahteranlehtiä. Ne olivat nyt lumien sulettua lähes alkuperäisessä kunnossa, joten en ihmettele, miksi suurin osa vaahteran omistajista parjaa lehtisatoaan.

Minä toivon, että lehdet ovat tuoneet tammikuun kovilla pakkasilla kavattua suojaa lähes paljaaseen maahan ja tässä kirsikkapenkissä on vähemmän pakkasten uhreja kuin ilman suojaa. Ihan jokaiseen penkkiin ei lehtiä riittänyt peitoksi ja olen huomaavinani ainakin välipenkissä kuolleita kasveja (esim. jouluruusut). Tarkemmat pakkastuhot paljastunevat tässä seuraavan kuukauden aikana.

2. Kalkitsen maan

Kalkki_kasvihormoni.fi-Sain yhteistyötarjouksen Nordkalkilta ja testattavaksi heidän puutarhakalkkiaan. Ostin (Tekninen tuki osti) samaa kalkkia viime vuonna anopilleni äitienpäivälahjaksi ja totesin silloin, että tuote vaikuttaa hyvältä ja helpolta käyttää.

Nyt pääsin testaamaan sitä omaan pihaani ihan blogin puolesta ja kyllä, tämä kalkki on irtonaista ja helppoa levittää.

Eniten kalkituksen kanssa tuottaa ongelmia se, että olen istuttanut samaan penkkiin ajattelemattomuuttani niin kalkinsuosijoita kuin happamankin maan kasveja, joten kalkitseminen tuottaa vähän päänvaivaa. Pussin kyljessä esimerkiksi kehotettiin antamaan kirsikkapuulle kalkkia oikein reilulla kädellä, mutta entäs, kun sen vieressä kasvaa tuija-aita, alppiruusu ja jaloangervoita, jotka kaikki pitävät happamasta maasta.

Hupsis.

Kalkita kuitenkin pitää, sillä olen tuonut komposteihini hevosen lantaa, joka on hapanta, mikä tietysti hapattaa myös kompostin sisällön. Ilman kalkitusta esimerkisi tuo kirsikka kärsisi kovasti. Onneksi kalkkia ei kuitenkaan tarvitse levittää ihan joka vuosi – paitsi sinne kukkapenkkeihin lisätyn hevosenlantamullan sekaan.

Kalkki_kasvihormoni.fi-5

Tekninen tuki: ”Sirottele sitä kalkkia reilusti, niin saan paremman kuvan.” Ja minä teen työtä käskettyä, vaikka maa on jo valkoisena kalkista ja juuri tuossa kasvaa happaman maan kasveja. Kaikkeen sitä kaupallisen yhteistyön blogikuvien vuoksi ryhtyykin.

3. Peitän lehdet ohuella multakerroksella

Kalkki_kasvihormoni.fi-15Olen monena vuonna jättänyt kukkapenkit sellaisenaan odottamana kasvun alkua. Nyt muutaman vuoden aikana olen sirotellut kasvijätteiden päälle ohuen kerroksen kompostin multaa kahdesta syystä: 1. Komposti pitää tyhjentää ja 2. kompostimulta sisältää runsaasti ravinteita, etenkin, kun olen laittanut kompostiin reilusti hevosenlantaa.

Oikeastaan on vielä kolmaskin syy, nimittäin ohut multakerros peittää rumat ja törröttävät kasvinjätteet niin, että blogiin saa nätimpiä kuvia. Voi turhamaisuus sentään.

Kalkki_kasvihormoni.fi-8Nyt ei tarvitsekaan kuin odotella, että kukkapenkeissä piipottaa ihan toden teolla, ensimmäiset sipulikukat aukevat ryppäinä ja meidän murheenkryyni eli tuo ruskea nurmikko muuttuu vihreäksi ja vehreäksi. Erityisesti tuota jälkimmäistä odotellessa ja pahinta pelätessä tässä edetään.

The snow is gone, hooray for that! During the week-end I tidied the flower beds, now it’s all about waiting for the blooming to start.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut – niihin, jotka siivoavat kukkapenkit haravalla vai niihin, jotka jättävät kasvijätteet maatumaan paikoilleen?

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com
Kommentit
  1. 1

    Kaisa sanoo

    Jätän syksyllä perennapenkit siivoamatta, jotta kasvit selviäisivät talvesta paremmin. Keväällä kuitenkin siivoan kaiken kuivuneen ja kärrään kompostiin. Muuten lehtokotiloilla olisi liian lokoisat oltavat. Putsatuista perennapenkeistä kotilot on helpompi nähdä ja keräillä pois, kun ne keväällä nousevat taas horroksestaan maan pinnalle. Kun uusi kasvu on alkanut ja kotilot kerätty huolella pois, levitän kompostista uutta multaa katteeksi.

    Tuplavaiva, mutta vähentää huomattavasti kotiloiden määrää kesän aikana!

    • 1.1

      sanoo

      Voi ei, ne kotilot! Rasti seinään, että meillä selvitään ilman tätä ylimääräistä työvaihetta vielä pitkään. (Tuossa se on puolen kilometrin päässä – ensimmäinen kotiloarmeija.)

        • 1.1.1.1

          sanoo

          Niinpä. Vielä pari vuotta sitten lehtokotiloita oli vain toisessa ilmansuunnassa, nyt niitä on myös vastapäisessä. Käyn kesäisin raakkaamassa metsäkomposteista isoimmat lehtokotilot pois, josko se vähän hillitsisi määrän kasvua. Toivotaan, toivotaan.

  2. 2

    Katja sanoo

    Minä jätän syksyllä verret yms. paikoilleen ja siivoan vasta keväällä eli silppuan varret kukkapenkkeihin. Osan vien kompostiin kuten ukonhatun varret jotka ovat liian järeitä jätettäviksi.

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos vinkistä noista ukonhatuista! Pitääkin muistaa katsoa sillä silmällä penkkeihin, josko meilläkin pitää kärrätä jotkut kasvinjätteet tuonne jätteenkäsittelylaatikkoon.

  3. 4

    Heljä sanoo

    Tämä postaus tuli kuin tilauksesta! Olemme muutaman vuoden kesän rakennelleet pihaa ja nyt oli ajakohtaista miettiä, että otetaanko vanhan perennojen varret pois kompostiin jne. Pitää pikkuhiljaa miettiä, mikä olis tässä meillä järkevää… Timjamipöheikön alla oli ainakin kotilo 🙁 eli hyviä piilopaikkoja ovat. Ja en ole edes täysin perillä vielä, että mitkä ovat pois leikattavaa, jos niin teen. Maksaruohot? Iisoppi? Tässä on sarjaa opetella. Mutta kivaa ;-)Tykästyin blogiisi heti. Musta tuli vakkarilukija samantien! 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Poisleikkaamiseen on hyvä vinkki tässä: kuolleet kasvinosat katkeavat helposti. Eli kun taivutat jotain ja se napsahtaa poikki helposti, kyseessä on kasvinosa, joka joutaakin mennä. Puuvartiset kasvit, joissa solukko on elossa, ovat sitkeitä, ne eivät katkea tuosta noin vain taivutettaessa. Ja toisin päin: jos tiedät, että joku on puu tai pensas (kuten vaikka omenapuu) ja pohdit, onko joku oksa elossa: taivuta sitä ja jos se katkeaa napsahtaen helposti, se on kuollut. Pois vaan! Toinen keino on raaputtaa pintaa ja jos sen alta paljastuu vihreää, on kasvi elossa. Maksaruohoissa on esimerkisi molempia versioita eli niitä, joista jää eloon vain juurakko ja niitä, jotka jatkavat siitä, mihin jäivät viime vuonna. Taivuta tai raaputa, niin tiedät!

      Kiva, jos blogistani on sinulle iloa! Kävin heti kurkkaamassa omaasi, olisi kiva nähdä sielläkin, mitä pihasta löytyy!

  4. 5

    puputar sanoo

    Minä jätän liljan varret taitettuna talveksi maahan, taitettuna siksi jotta tyngästä näen missä on lilja ja en tallo tai istuta jotain päälle.Niitä on 450kpl.Ja lisää on tulossa kunhan VP.n paketti tulee. Syysleimut katkon syksyllä, silppurilla suoraan maalle kuin myös kaikki muu sinne kelpaava. Eron huomaa, mihin on silppua laitettu, maanlaatu on tosi hyvää vrt. silputtomiin kohtiin.Joka paikkaan ei vaan riitä kun on muutama sata neliötä istutuksia.Jaloangervot jää talventörröttäjiksi ja nyt keväällä katkon ne suoraan entisille sijoilleen.
    Kotiloita on jonkinverran viime kesänä ollut, keräsin niitä kurkkupurkin, sellaisen lasisen maustekurkkupurkin, verran.Ferramol on melko hyvä keino, kunhan on kuiva keli. Kosteus sen nopeasti hajottaa ja kotiloille ei paljon jää.
    Haravalla vetelen ylimääräiset suuremmat risut, kun ei voi kävellä sinne kukkapenkkeihin,ovat niin leveitä ja askel laattoja ei ole kaikkialla.Nopeasti kaikki ’roju’ peittyy kunhan kasvu pääsee vauhtiin.

    • 5.1

      sanoo

      Ah, muutama sata neliötä silputtavaa, kuulostaa ihanalta urakalta! Muutenkin sinulla on tosi hyviä ajatuksia noihin isoihin penkkeihin. Tämä on nettimaalimassa parasta: neuvot ovat ilmaisia ja niitä saa, kun kyselee. Kiitos omistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *