Visiitti anopille kukkapuiden aikaan

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-3

Kesäkuun toisen viikon tietämillä tiedän, mitä teen. Siihen liittyvät kamera, auringonpaiste, polkupyöräretki ja anopin vaaleanpunainen talo – sekä erittäin vahvasti nämä kuvat.

Silloin kukkivat anopin tulppaanien lisäksi kukkapuut. Ah.

anopinpiha_alkukesa1_Kasvihormoni.fi-7

Viimekertaisessa anopin pihan postauksessa kuvasin pääasiassa näitä yläkuvan tulppaanimaisemia, mutta nyt kuvauskohteena on tuo taustan huikentelevan mahtava ’Hopa’ koristeomenapuu. Paitsi että se on käsittämättömän täynnä kukkia (ihan kuin japanilaiset kirsikkapuut!), se sopii anopin pihan kokonaisuuteen just eikä melkein.

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-1Puulla on taustallaan tumma sembramäntyrivi ja vierellään tummalehtisiä ja hopeanhohtoisia kasveja. Romanttisuudessaan se toistaa piparkakkutalon piirteitä ja komppaa lähistön tulppaanimeriä. Ai äm in lööv.

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-5

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-7

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-6

Vasemmalla koristeomenapuu ’Hopa’, taustalla valkoisia kukkiaan avaavat norjanangervot ja oikealla hurmehappomarja.

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-9

Harva asia sykähdyttää yhtä paljon kuin tämän puun kukinta. Joitain asioita kannattaa olla ihan vaan siksi, että siitä saa nauttia viikon tai kaksi vuodessa. Viime kesänä kuvatut suklaapikkuleivätkin (ohje täällä) jäivät ihan kakkoseksi tämän puun rinnalla, tosin parasta oli varmaan se, että pikkuleipiä pystyi syömään kesäkuun viileydessä sisällä ja ruokatilan ikkunasta näkyi tämä puu. Sillä on kukinnan lisäksi ihan täydellinen sijainti.

anopinpiha_alkukesa2_Kasvihormoni.fi-4

Viime viikon postaus anopin pihasta löytyy täältä.

This beauty resides at my Mom-in-law’s garden. Incredible bloom matching the home perfectly.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

pomppuympyra_2kevat_Kasvihormoni.fi-1

Otsikko ei viittaa tällä kertaa meidän perheen murusiin, niihin tulevaisuuden toivoihin, jotka joskus maksavat minunkin eläkkeeni ja vanhainkotipaikkani, vaan tontin aitoon eteläkulmaan. Sinne on suunniteltu kahvitteluympyrä, vehreä puiden katveeseen jäävä vilvoittelupaikka, jossa istuskelen kuvitelmissani helteisinä päivinä nauttien virvokkeita ja syöden jääkaapin raikastamia mansikoita. Ah.

Mielikuva on tulevaisuutta ja varmasti jokaista pilkkua myöden totta, mutta tällä hetkellä kahviympyrää kutsutaan totuuden mukaisesti pomppuympyräksi, koska meillä on yllätystramppa.

pomppuympyra_Kasvihormoni.fi-7

Paikka on varmasti suosituin kohta pihallamme, joten annan mustan kalvon kiiltää auringossa ja olen itsekin liittynyt joustinten natisuttajien joukkoon. (Viimeksi opin voltin, seuraavaksi tähtään tekemään saman ilman, että putoan päälleni. Jes.) Pientä ongelmaa meidän perheen yhteinen harrastus tuo siinä vaiheessa, kun tänne blogiin pitää saada edustavia kuvia. Miten kuvata hyvää istutusaluetta, kun eteen tulee musta turvaverkko ja kirkkaansiniset muoviosat?

Onneksi olen oppinut olemaan kärsivällinen ja tiedän, että siinä vaiheessa, kun istutusalueen kasvit ovat kasvaneet suunnitelmani mukaiseksi, tramppa jää lopulta kokoamatta ja tämä hullunympyrä muuttuu alkuperäisen suunnitelman mukaiseksi eläkeläisen istuskelunurkaksi. Maltan kyllä odottaa.

Pomppuympyrän menneisyys ja nykyisyys

Edellisten pihapostausten tapaan alussa on pari kuvaa nurkan rakennusvaiheista ja sen jälkeen päästään siihen, miltä nurkka näyttää kasvukauden eri vaiheissa. Hyppää siis seuraavaan väliotsikko-osuuteen, mikäli et kaipaa myllättyä maata ja angstia sekasorrosta.

pomppuympyran_rakentaminen

Pomppuympyrä sai varsinaisen muotonsa syksyllä 2012, kun pihaan tuli kaivinkone kuorimaan pintamaita pois. Ympyrän kohdalla oli muheva maakerros, joka kasattiin tontin reunalle kohopenkiksi. Paransin maata hevonhyvällä ja istutin sen täyteen sipulikukkia – ja erinäisiä jakotaimia omalta pihalta, ystäviltä ja puutarhatutuilta. Pääsipä joukkoon muutama ostotaimikin.

Samalla, kun pihaa kaivettiin, upotettiin maan alle johdot valoja varten ja kaivantojen päälle nostettiin täysi satsi mursketta tulevan istuskeluryhmän pohjaksi. Muutoksella sain pomppuympyrään hämyisän yleisvalon ja yhden kohdevalon, joka tuo kulmakiven viereiset korkeat puut ja pensaat viehättävästi esiin iltojen pimeydessä ja jonka turvin aukealla voi leikkiä myös talvisen hämärän aikana. (Kuvia valoista näkyy täällä ja täällä.)

Pomppuympyrakasvit

Kasvit noudattavat jotakuinkin tätä pohjakuvaa, tosin leimut ja jaloangervot on istutettu lomittain niin, että niitä on laikuttain ja vuorotellen muiden kasvien lomassa paljon merkyttyä laajemmin. Penkistä löytyy myös muutama vielä kukkimaton pioni, jotka on merkkaamatta kuvaan. Lisäksi penkki jatkuu kuvan vasemmalle ja oikealle puolelle ja niissä on joitain muitakin kasveja, joita en ole tähän nimennyt.

kevät ja alkukesä

pomppuympyra_1alkukevat_Kasvihormoni.fi-4

Pomppuympyrässä kasvaa minulle merkityksellisin kasvi, tämä ihanan vaaleankeltainen esikko. Se on ensimmäinen oma kasvini parinkymmenen vuoden takaa, ja kerroin sen tarinan viime keväänä. Koska se nousee joka kevät lähes ensimmäisenä, esikon näkeminen on joka kerta yhtä sykähdyttävää. Sen vaalea keltaisuus krookuksen rinnalla on lupaus siitä, että myös Pohjolassa koittaa kasvukausi.

Pomppuympyra_2kevat

Heti esikon perään pongahtavat esiin kaikki sipulikukat, jotka olen piilottanut penkin multiin. Niitä on satoja!

Ensin tulevat pikarililjat (postaus täällä) ja posliinihyasintit, sitten aukeavat suurempikukkaiset tulppaanit ja narsissit. Niiden vaaleita värejä ryhdittävät jaloangervojen tuoreet punaiset lehdet sekä täpläimiköiden kirkkaat kukinnot. Kesäkuun vaihde on ihan huikeaa aikaa, kurkkaa lisää kuvia täältä, niin pääset humahtamaan suoraan kasvukauden alkuun.

Pomppuympyra_3alkukesa_Kasvihormoni.fi-2

Penkin tulppaanit nousevat eri aikaan ja valkoisten tulppaanien kaverina kukkivat valkoiset laukat, joilta puuttuu suomenkielinen nimi (Allium hirtifolium ’Album’). Ne ovat majesteettisen upeita kukkiessaan yhtä aikaa viereisen lumipalloheiden ja naapuriniityn voikukkahaituvapallojen kanssa – unohtamatta penkin keskellä kohoavaa purppunaomenapuu ’Royaltya’.

Heinä- ja elokuu

pomppuympyra_4keskikesa_Kasvihormoni.fi-6

Juhannuksen jälkeen penkissä on seesteinen vihreä kausi, jonka keskelle laitoin viime kesäksi sormustinkukkia. Niitä tuli ihan huikea meri! Tulevaisuudessa toivottavasti penkin etulaidassa tulevat hohtamaan valkoisena niin likusterisyreeni kuin perhosangervokin, jotka molemmat ovat vielä kovin pieniä.

Heinäkuun lopussa nousevat esiin hehkuvat jaloangervot, syysleimut ja pallerolaukat, jotka ovat yhdistelmä minun makuuni (joskin tosi voimakkaan värinen sellainen).

pomppuympyra_5loppukesa_Kasvihormoni.fi-3

Vielä toissakesänä samaa yhistelmää voimisti tämä alakuvan värililja, joka katosi harmillisesti viime talven aikana. Edelleen metsästän sen nimeä, jotta voisin laittaa näitä lisää voimistamaan väriyhdistelmää entisestään. Apua siis kaivataan nimen löytämiseen!

pomppuympyra_5loppukesa_Kasvihormoni.fi-13

pomppuympyra_6_1syksy_Kasvihormoni.fi-3

Viime kesänä istutin penkin talon puoleiseen laitaan reunuspäivänkakkaraa, joka raikasti punaisen sävyistä penkkiä loppukesästä ja syksystä. Tänä kesänä toivon, että reunassa kasvava valkokirjavalehtinen kuunlilja ajaa jo saman asian.

Ympyrän toisessa päässä hehkuvat puolestaan seesteisemmät jaloangervot, taustanaan naisen korkuiset malvat. Niiden ryhdittäjänä toimii purppuratuomi, jonka tummat lehdet tuovat viileiden värien sekaan voimaa. Ensi kesänä laskeskelin sen yltävän jo ihan oikean puun korkuiseksi, latva lienee nyt neljässä metrissä.

pomppuympyra_5loppukesa_Kasvihormoni.fi-1pomppuympyra_5loppukesa_Kasvihormoni.fi-14

Syys- ja lokakuu

pomppuympyra_6syksy_Kasvihormoni.fi-2

Siinä vaiheessa, kun jaloangervot aloittavat ruskistumisensa, jatkavat syysleimut vielä hyvän tovin. Ne saavat vielä uuden syksyisen satsin kukkijoita kaverikseen: taustalle nousee syyskimikkejä, etualalle syysvuokkoja (mikäli selviävät talvesta) ja trampan taakse vielä syysastereita. Trampan poistuessa pihasta tähän penkkiin jää vielä talvea varten törröttämään kolme varrelliseksi leikattua tuijapalloa.Pomppuympyra_7syksy

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Etelässä paahtaa ja lämmittää

etelarinne_keskikesa_Kasvihormoni.fi-1

Näetkö sangrialasin kädessäni, tunnetko tuon kirkkaan ja paahtavan auringon sinisellä taivaalla ja huomaatko, kuinka hikikarpalot helmeilevät kaulallani? Se on kesän kuumuutta, helteen ihanutta, suomalaisuuden ydintä: itsepetos meidän kesän pituudesta.

Suomen lämpö tiivistyy kolmeen viikkoon. Se on aika nihkeä määrä, mutta kun oikein pinnistää mielikuvituksensa äärilleen (eikä poistu maasta väärään aikaan), voi tuosta ajasta nauttia kuin etelänelävät omastaan. Puupäätarhuri tietysti maksimoi myös kasvukauden lämmön valjastamalla sen kaikkein suotuisimman, otollisimman ja lämpöä eniten keräävän paikan kasveille, jotka katsovat tarhuria anoen: et voi olla tosissasi, tänne asumaan, eikä ole edes jalkoja, joilla paeta! Auttakaa, Ranskan siskot, lähettäkää pelastuspartio, pustan sukulaiset!

etelarinne

Meillä itsepetoksen ydin on tässä, talon lounaislaidan rinteessä, arkisemmin (ja itsepetosta korostavammin) etelärinteessä. Olonurkkaus niin aroille kasveille kuin huonosta ääreisverenkierrosta kärsivälle tarhurillekin. Siinä me köllötellään vierekkäin, viiniköynnös ja minä, katsellaan toisiamme ja hohotellaan yhdessä kärpäsille ja niiden surinalle.

Koska rinne ei alun perin ollut kasviparatiisi, tulee tähän alkuun taas rinteen muutoksen historiaa, jos joku on päätynyt blogiini tietoa etsiessään. Joten jos olet täällä lieventämässä kesän kaipuutasi ja huijaamassa itseäsi jopa minua tehokkaammin kohti kesää, loikkaa ruudun verran alaspäin. Siellä on rinteen nykyisyys kesän eri hetkinä kuvattuna.

Etelarinteen_rakennus_kasvihormoni.fi

Vasen yläkuva on talon ostohetkeltä tammikuussa 2012, alapuolen kuva ensimmäisen kesän jälkeen ja oikean laidan kuva kaivinkoneen käytyä pihassa syksyllä 2014.

Rinne oli alun perin porrastettu yhdellä välitasanteella ja jyrkät rinneosuudet oli istutettu kivikkokasvein. Kasvivalinnat tuntuivat taloa ostettaessa kivoilta, kunnes ystäväni peltokorte peitti ne alleen ensimmäisen kesän juhannukseen mennessä. Kaipasin muutosta, sillä inhoan turhaa kitkemistä.

Rinteen ylälaidasta sai ihailla suoraan alapuolen rivarien takapihoja ja oleskeluparvekkeita – ja samat näkymät olivat vapaasti katseltavissa myös meillä. Rinne suorastaan huusi yksityisyyden lisäämistä ja sitä myös suunnittelin. Tarvittiin seinää, peittävyyttä ja helpotusta nurmen leikkaamiseen. Lisäksi kaipasin korkeutta, jotta myös parveke tulisi huomioiduksi.

etelarinne_Kasvihormoni.fi-2

Varsinainen rinteen muutos saatiin aikaiseksi, kun takapihaan tehtiin ensimmäinen remontti syksyllä 2014. Tuolloin takapihan sorakäytäviltä kuoritut multamaat kasattiin rinteen jatkoksi ja nurmikäytävälle loiventamaan robottiruohonleikkurille liian jyrkkiä nousuja. Koska rinne viettää myös taloon päin, piti olla tarkkana, että rinteestä valuvat vedet eivät päädy rakennukseen saakka vaan väliin jää ojanne, joka vie kosteuden oikeaan suuntaan.

Muutoksen myötä tarhuri oli saada hepulin onnesta, kun täyttömaasta ja parista kärryllisestä pollen parasta kehkeytyi viisimetrinen istutusalue mitä optimaalisimmalla lämpösummalla, siis paikka kaikelle, mitä saattaisi juolahtaa mieleen kokeilla. Tuleva lehtomaisema, tosin vielä peltoaukeana, ikioma metsäpuutarha. Huikeaa!

etelarinne_kasvit

Etelärinne on täytetty pääasiassa saaduilla jakotaimilla. Helminukkajäkkärää, komeamaksaruohoa ja kuninkaanangervoa on massaistutuksina, muita lisämausteina ja väriläiskinä. Rinne on pullollaan voimakaskasvuisia kasveja, jotka saavat kilpailla vapaasti kasvutilasta. Vain valkoista salviaa ja viime kesänä istutettua keltaista pionia varten raivaan kasvutilaa.

etelarinne_4_kiviportaat_kasvihormoni.fi

Oma metsäpuutarhani hiirenportaineen. Ainoa ongelma on, että metsäpuutarha on vielä risu ja oksa -vaiheessa, eivätkä hiirenportaat saa riittävästi varjoa ja tahtovat kuivaa sateettomina kausina pystyyn. Oho. (Näkymä on parvekkeelta kohti etelärinnettä.)

Kevät

etelarinne_11_kevat_kasvihormoni.fiKevään aloittavat sipulikukat ja ne lähtevät liikkeelle vähintään pari viikkoa ennen muita pihan nurkkia, ollaanhan aidossa etelässä. Värit ovat intensiivisiä ja pirteän kelta-oransseja, jotka tuntuvat sopivan kasvukauden alkuun kuin hiirenkorvat koivuun. Tulevaksi kevääksi pistin värikkäitä sipuleita entistä enemmän rinteeseen, jos vaikka edelliset joutuvat myyrien hampaisiin ja taantuvat.

Lisää rinteen sipulikukkavaihetta näkyy tässä postauksessa.

etelarinne_kevat_Kasvihormoni.fi-5

Kesä

Kevään keltaoranssi maailma vaihtuu kesäkuussa vehreydeksi ja purppuran, violetin ja valkoisen sävyiksi. Tämä on alapihan tulppaanihehkun jälkeen ehkä eniten ihailemani kokonaisuus, jotenkin se vaan onnistuu sykähdyttämään joka kerta. Ehkä kyseessä on se seesteisyys, joka istutuksesta huokuu?

etelarinne_7_keskikesa_Kasvihormoni.fi

Lisää tätä purppurahehkua näkyy heinäkuun alkupuolen postauksessani. Heinäkuun lopussa värimaailma muuttuu puolestaan valkohohtoiseksi, siitä tein postauksen tänne.

etelarinne_9_keskikesa_kasvihormoni.fiSyksy

Loppukesä ja syksy eivät ole rinteessä yhtään ydinkesää heikommat, silloin nousevat esiin runsaasta lämmöstä hyötyvät syyskukkijat. Paras monivuotinen perenna on ehkä komeamaksaruoho (vai isomaksaruoho?), joka värittää välitasanteen pokuja ja luo päärynäpuulle alusmaton. Jos pakkanen ei nuukahduta maksaruohomattoa, se hehkuu punaisena pitkälle lokakuuhun jopa meidän III-vyöhykkeellä. Odotan vielä aikaa, jolloin syyshortensiat peittävät rinteen, sillä niitä kasvaa tässäkin penkissä jopa viisi. Eivätkä nämä ole ainoita syyskasveja, sillä myös purppurapunalatvat hehkuvat pakkasiin saakka ja luumupuu tekee päärynän ohella satoaan minkä ehtii. Parhautta!

Etelarinne_15_syksy_kasvihormoni.fi

Postausta tehdessäni olen alkanut miettiä rinteen kutusumanimen muuttamista etelärinteestä itsepetosrinteeksi, sillä tämä rinne antaa sille niin täydellisen mahdollisuuden. Vai mitä ajattelet siitä, että käyn tällä rinteellä lämmittelemässä vielä syyskuussa, kuvaan Instagramiin kuvia sen punaisesta hehkusta ja yritän tämän jälkeen uskotella itselleni, että vielä juuri ennen ensilunta voi ihan hyvin pyöräillä töihin ilman sormikkaita, pitää vaan polkea vähän tehokkaammin kuin aiemmin.

etelarinne_syksy_Kasvihormoni.fi-12

Jokainen tarvitsee pihaansa tällaisen paikan, jossa viiniköynnös kasvaa kohisten, päärynöistä kehittyy meheviä ja josta lumi sulaa kolme viikkoa aikaisemmin kuin muualta. Jos ei luonnostaan osaa nauttia kaikista vuodenajoista ja keleistä samalla voimalla, pieni itsepetos tekee vaan hyvää. Ja tietysti itsepetosrinne.

etelarinne_12_syksy_Kasvihormoni.fi-4

The South side of the house is a good place for self-deception. One can almost imagine living somewhere warmer than Finland. A must have place to all keen gardeners. 

Katso koko kaupunkipihan tarina:

1. Meidän pihan suunnittelu

2. Takapihan kirsikkapenkki

3. Etelärinne eli itsepetosrinne

4. Pomppuympyrän istutukset

5. Takapihaa jakava välipenkki

6. Pohjoispuolen havualue

7. Yläpihan väriläiskä

8. Keittiötarha

9. Kasvihuone

10. Takapihan totaaliremppa

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com