Esikko ja moni muu

Esikko_kasvihormoni.fi-5Meillä sykitään kevätauringon tahtiin. Aurinkoisina päivinä virtaa on siis kuin kokonaisesa Melukylässä mutta pilvisinä päivinä vetäydytään sisälle odottelemaan parempaa päivää. Sehän tarkoittaa näiden viime päivien kelien mukaan sitä, että joka toinen päivä laukataan pihalla kuin keväästä huullaantuneet varsat (jos et ole nähnyt, niin ajapa jollekin tallille katsomaan menoa) ja sitten joka toinen päivä ollaan sisällä, sytytellään kasvivaloja ja viihdytään keittiössä.

Esikko_kasvihormoni.fi-2

Viikonloppuna näimme pitkästä aikaa lähes kaikkia naapureitakin, heillä tuntui olevan samanmoinen kevätvilliys menossa. Kuka oli löytänyt itselleen oranssi-mustaan asuun pukeutuneen nurmitangokaverin, kuka testasi kottikärryn renkaan ilmanpitävyyttä muuten vaan. Minä kävin laskemassa myyrän koloja (liikaa!) ja kuvaamassa suosikkiesikkoani krookusten seasta.
Esikko_kasvihormoni.fi-6

Tällä esikolla on tarina mutta ei nimeä.

Olen ostanut esikon parikymmentä vuotta sitten äitini kanssa. Olin saanut ajokortin ja sain ajaa nyt jo edesmenneelle taimistolle syksyisessä kelissä. Tallustelimme katoksissa sadekelillä ja ostimme markalla yhden alennuspurkin, jonka kyljessä luvattiin, että sen mullassa kasvaa esikko. Tuolloin en tiennyt lainkaan, mikä esikko on, mutta myyjä lupasi, että seuraavan kevään ylioppilasjuhlien aikaan esikko kasvaisi penkistä kauniisti. Vaikka epäröin, voisiko kuihtuneesta kasvista tulla seuraavana vuonna mitään, kiikutin esikon kassalle yhdessä kukkasipuleiden kanssa ja istutin sen kukkapenkkiin vanhempieni takapihalle. Samalla livautin multiin myös pikkusormeni mutta onneksi sain tilalle multasormet ja viherpeukalon viimeistään kymmenen vuoden etsiskelyn jälkeen.

Toissa syksynä hain esikosta palan pihaamme ja jaoin sen osiin. Nyt se kiittää teostani ja ilahdutaa minua kauniisti!

Esikko_kasvihormoni.fi-4

Keväinen keli on innostanut puuhailemaan paljon muutakin pihalla, mutta kerron kasvimaan kuulumisista ja muista pihapuuhista lisää myöhemmin.
Kevätkasvihuone_kasvihormoni.fi-1

The beautiful primrose is my first plant ever. I bought it some twenty years ago and two summers back, I divided the plant at my parents’ home into pieces and brought it to my home. It thanks me now by blooming brightly!

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kuinka tuija-aita tuli ollakseen

Tuija-aita_istutettu_kasvihormoni.fi 1

Vastaistutettu tuija-aita toi pihaan heti yksityisyyttä. Etpä tietäisi, että aidan takana on kasvimaa tai että siellä pelataan palloa.

Yksi blogihistoriani kysellyimpiä aiheita on pihamme tuija-aita. Kerron tässä postauksessa sen istuttamisesta, jos kaipaat kokemuksia aidan leikkaamisesta, klikkaa itsesi tänne, kevätsuojausta koskeva postaus löytyy taas täältä.
Tämänkertaisessa postauksessa vastaan myös useimmin esitettyihin kysymyksiin, joten jos etsit tietoa tämän vuosituhannen raja-aitahitistä, lukaise ihmeessä postaus huolella läpi!

1. Miksi tuija-aita?

Meidän tontti on rinnepiha ja talo kaksikerroksinen rinnetalo. Se tarkoittaa, että yläkerrasta on hyvät näkymät kohti horisonttia – mutta valitettavasti horisontin edessä on yksi rivitalo ja sen takana tuuhea metsä. Ei siis tiirailla merentakaisia maisemia vaan aika usein vilkuillaan, mitä naapuritontilla tapahtuu. Rinteen alla olevalta kevyenliikenteenväylältäkin voi katsella meidän pihaan, ainakin siihen asti, kunnes Tekninen tuki ahdistui entisen marja-aronia-aidan läpinäkyvyyteen kolmena vähemmän vehreänä vuodenaikana. Elämämme yksityisyyttä varten kaivattiin tarpeeksi nopeasti ja korkeaksi kasvava aita,  joka peittäisi näkyvyyttä myös talviaikaan. Kuusiaita olisi ollut mahtava, mutta peittävyyttä olisi ollut tiedossa liian hitaasti. Hyvä kakkonen oli tuija-aita, josta tuli meidän ykkönen.

2. Tuijia on erilaisia, mistä aita pitäisi istuttaa?

Meidän aita on ’Brabant’-tuijaa. Se kasvaa vauhdilla, puolisen metriä vuodessa, ja kestää hyvin leikkaamista. Aita onkin valittu juuri leikkaamista silmällä pitäen, mutta mikäli haluat välttää huoltotoimenpiteitä maksimaalisesti, valitse ’Smaragd’-tuija. Se kasvaa tiiviisti mutta hitaasti.

3. Paljonko taimia tarvitaan?

Tiiviin ja leikatun aidan suositusistutusväli on kolmisenkymmentä senttiä. Se tarkoittaa, että yhtä aitametriä kohti pitää hankkia kolme tainta. Toki istutusväliä voi harventaa vaikka metriinkin mutta silloin aidan peittävyyttä pitää odottaa muutama vuosi eikä aita näytä alussa kivalta (muista leikata tällöinkin joka vuosi). Rahapussin paksuus ja kiire siis ratkaisevat. Aitataimikuolemia varten kannattaa hankkia muutama ylimääräinen taimi, mikäli pysyy istuttamaan ne pihalle jemmaan. Näin saa heti oikean kokoisia taimia mahdollisten vahinkokuolemien tilalle.

Tuija-aita_istutettu_kasvihormoni.fi 4

4. Onko aita kallis?

On ja ei. Taimen hinta riippuu sen koosta ja lajista: ’Brabant’-laji on huomattavasti ’Smaragdia’ halvempi johtuen sen kasvutahdista. Kun aitataimia ostetaan kerralla paljon, saa taimista usein alennusta. Meidän 120-senttisenä hankitut taimet maksoivat vuonna 2013 noin 15 euroa kappale, ne olivat paakkutaimia. Astiataimet ovat hieman hintavampia, pienemmät taimet meidän aitataimia edullisempia (poislukien hinnannousu). Hinta riippuu myös tilausajankohdasta, kannattaa etsiä tarjouksia.

Isoon määrään sai kotiinkuljetuksen kaupan päälle, mikä oli erittäin hyvä asia. Peräkärryllä taimia olisi pitänyt käydä hakemassa useaan otteeseen.

Tuija-aitataimet_Kasvihormoni.fi

Tilatut aitataimet saapuvat pihaan lava-autolla. Ne nostetiin suoraan istutuspaikan viereen.

5. Milloin aidan voi istuttaa?

Istutusajankohtia on oikeastaan kaksi: kevät ja syksy. Meidän taimet olivat viimeisiä, jotka Hollannista toimitettiin, ne saapuivat kesäkuun alussa. Suuri osa taimista tulee ulkomailta, jossa kesäkuussa on jo kasvukausi pitkällä eikä taimia ole hyvä nostaa enää silloin ylös maasta. Syksyllä, kun kasvukausi alkaa olla jo ohi, taimia voi taas hankkia, sillä ne selviävät siirrosta paremmin.

Mikäli hankkii astiataimia (eli taimet ovat mustissa muoviruukuissa tuollaisen verkkopussin sijaan), aidan voi istuttaa milloin tahansa.

6. Ruukkutaimia vai paakkutaimia? Miten ne eroavat toisistaan?

Ruukkutaimet on istutettu alun perin muoviruukkuihin, niitä on siten helppo kuljettaa ruukkuineen päivineen paikasta toiseen. Kaikki juuret kulkevat ruukun sisällä. Niitä voi istuttaa milloin tahansa, katso kysymys 5.

Paakkutaimet on istutettu peltoon, mistä ne nostetaan ylös ja multapaakku sujautetaan harsopussin suojaan. Siirrettäessä osa juurista katkeaa, minkä vuoksi taimen on kasvatettava nopeasti uudet juuret. Kasvatustavasta johtuen tämä on ruukkutaimia edullisempi vaihtoehto, mutta siirtoa ei voi tehdä keskellä kesää.

7. Mitä minun on huomioitava istutettaessa?

Aita pitää istuttaa riittävän multavaan paikkaan jossa ei saa olla nurmea tai rikkaruohoja. Taimia ja vastaistutettua aitaa tulee kastella alussa runsaasti, joten istutusta ei voi jättää odottamaan seuraaviin päiviin. Tarkemmat istutusohjeet on alla.

Tuija-aitavalmistelu_kasvihormoni.fi 1

Ennen istutusta kitkin tulevan aidan kohdalta kaikki mahdolliset rikkaruohot pois ja varmistin, että multaa löytyy puolen metrin verran. Lannoitin myös olemassaolevan maan kanankakalla (sitä saa pussissa kaupasta, menekki löytyy myös pussin kyljestä).

8. Kuinka aita istutetaan?

Ensin pitää huolehtia istutuspaikka kuntoon (kuva yläpuolella) ja mallata aitalinja oikeaan muotoon. Taimille kaivetaan yhtenäinen puoli metriä syvä oja, kastellaan se, asetetaan taimet ja ravinteikas multa ojaan, kastellaan ja – tadaa! – aita on valmis! Yksityiskohtaisemmat ohjeet on alla olevissa kuvissa.

Tuija-aidan_istutus_Kasihormoni.fi

1. Valmistele istutuspaikka virittämällä tulevalle aitalinjalle ohjausnaru, mikäli istutat aidan suoraan linjaan. Jos aidasta tulee kaareva, tee linja maahan vaikkapa maahan asetetun kasteluletkun avulla. Mikäli taimet ovat jo tulleet, aseta ne istutuspaikan läheisyyteen.

Tuija-aidan_istutus2_Kasihormoni.fi

2. Huolehdi, että tuijat ovat hyvissä voimissa. Peitä ne paahteelta ja anna niiden imeä vetta runsain määrin. Saavissa liottaminen tai vesisuihkun suuntaaminen juuristolle on hyvä tapa saada vettä taimille. Sadesää saattaa sekin auttaa urakoijaa. 3. Kaiva linjanarun tai -letkun avulla oikean mallinen, yhtenäinen oja taimille. Mikäli aitalinjaa ei ole huomioitu jo tonttia valmistellessa, ojan tulee olla puoli metriä leveä ja vähintään saman verran syvä. Mikäli maa-aines on savista, tällainen kuoppa tulee toimimaan vesiränninä ja täyttymään vedestä, tällöin on parempi istuttaa aita hieman koholleen ja jättää oja matalammaksi (ja huolehtia, että vesi valuu sen pohjalta pois). Multaa tulee olla joka tapauksessa puolisen metriä, jotta aita jaksaa kasvaa eikä kuole pois tai ole kitukasvuinen.

Tuija-aidan_istutus3_Kasihormoni.fi

4. Aseta aitataimet ojan viereen oikealle etäisyydelle toisistaan. Paranna olemassaolevaa maata ravinteikkaaksi tai tuo paikalle hyvää ja rikkaruohotonta multaa. Itse en suosittele peltomultaa, sillä saat siinä rikkaruohot mukana. Laita ojan pohjalle multaa sen verran, että taimi tulee asettumaan entiseen istutussyvyynteensä ojan pintaan nähden (tai jää koholleen, jolloin taimet tulevat pieneen harjuun). 5. Nosta taimet pystyyn ja avaa taimen ympärillä oleva tukiverkko yläosastaan. Kastele jokainen taimi noin kymmenellä litralla vettä. 6. Täytä oja mullalla ja tiivistä sitä kevyesti ensin jalalla painaen ja sitten kannullisella vettä. Lisää tarvittaessa multaa tiivistämisen jälkeen. Kata multapinta kuorikatteella ja viritä aidan ympärille tihkukasteluletku, mikäli satut omistamaan sellaisen. Kastele päivittäin kelistä riippuen viidestä kymmeneen litralla vettä tainta kohden: sadekelillä vähemmän, aurinkoisella säällä tolkuttoman paljon.

9. Kuinka paljon aitaa pitää kastella? 

Aitaa pitää kastella istuttamisen jälkeen säällä kuin säällä, istutettaessa ihan tuhottomasti (katso ohjeet kohdasta 8.). Meillä kasteltiin jokaista aitatainta ensimäisenä kesänä keskimäärin kymmenellä litralla päivässä, sadepäivinä vettä meni tainta kohti viitisen litraa päivässä ja aurinkoisella kelillä kymmenestä jopa kahteenkymmeneen litraan. Nyt parivuotias aitamme saa vettä pitkien poutakausien aikana parin päivän välein, sillä mieluummin kastelen liikaa kuin uusin pystyyn kuolleita taimia. Juuret ovat jo niin syvässä, että tavanomaisella kesäkelillä kastelua ei enää tarvita.

Tuija-aita_istutettu_kasvihormoni.fi 3

Paras kasteluajankohta on aamu. Meidän aidalle ostettiin istuttamisen yhteydessä tihkuletku, joka on viritetty kastelemaan ajastimen avulla aina kello 5-6 aamulla. Näistä kuvista puuttuu kuorikate, joka vähentää kastelutarvetta ja pitää veden tuija-aidan juurella.

10. Olen kuullut, että aitaa pitää kastella myös keväällä ennen lumen sulamista. Pitääkö paikkansa? 

Tämä ohje kertoo kastelun tärkeydestä. Kevättalvella, kun maa on jäässä, aita ei saa maasta vettä. Aurinko puolestaan haihduttaa vettä sen lehdistöstä myös keväällä. Kun aitaa kastelee lumen päälle, maa sulaa nopeammin ja pinnassa olevat juuret saavat vettä nopeammin. Taimien varjostaminen kevättalvella tehdään samasta syystä muutamana ensimmäisenä vuotena, siis jotta haihtuminen vähentyisi. Hyvin juurtunut aita ei kastelua välttämättä kaipaa – eikä varjostustakaan.

Meidän aita on itään avautuvassa rinteessä, joka on ensimmäinen meillä sulava paikka. Meidän taimia ei ole tarvinnut kastella mutta varjostaminen on ollut tärkeää.


Tuija-aita_istutettu_kasvihormoni.fi 2

11. Huomasin pylväitä teidän aidan keskellä. Mitä ne ovat?

Laitoin aidalle tukiseipäitä ensimmäisenä vuonna talvista varjostamista varten. Suojaverkot on nidottu niihin kiinni, sen kummempaa merkitystä tolpilla ei ole. Aita pysyy itsekseen pystyssä ja kasvaa suoraan, kunhan tarkkailee istuttamisen jälkeen, että taimet eivät lähde mullan tiivistyessä kaatuilemaan.

Toivottavasti postaus vastasi kysymyksiisi! Mikäli ei, laitahan niitä tuohon kommenttilaatikkoon, niin tarkennan vastauksiani.

Aidan leikkaamiseen liittyvä postaus löytyy täältä.

Kesäleikkaamisesta kirjoitan täällä.

Tuija-aidan kevätsuojausta koskeva postaus löytyy täältä.

We have a cut thuja hedge at one side of our yard. In my experience, it is a very easy hedge giving privacy in all four Finnish seasons. When the hedge is just planted, watering is the most important thing to focus on. Other than that, the hedge will take care of itself.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Raparperisima kuplimaan ja pari kasvatusvinkkiä

Raparperisima_kasvihormoni.fi 7

Vappusima on tavallisesti fariinisokerilla maustettu sitruunainen hiivajuoma, mutta yhtä hyvin sen siman voi panna tulemaan muistakin mauista. Kevättä ja alkukesää varten voi laittaa mausteeksi vaikkapa raparperiä ja tehdä juoman valkoisesta sokerista, niin saa hentoisen vaaleanpunaisen siman aikaiseksi. Juoma pitää muistaa laittaa tulemaan vähintään muutamaa päivää ennen juomista, joten jos haluat tätä vapuksi, tänään on hyvä päivä laittaa juoma tulemaan.

Raparperisima

  • 2-3 isoa raparperin vartta tai tuplamäärä keväisen pieniä varsia
  • hieman alle 3 l vettä
  • 400 g sokeria
  • (1 sitruunan mehu)
  • herneen kokoinen pala tuorehiivaa tai hyppysellinen kuivahiivaa

valmistus

  1. Siivuta raparperi paloiksi ja laita sokerin kanssa riittävän suureen (yli 3 litraiseen) kattilaan. Lisää sekaan litran verran vettä ja kiehauta seos. Nosta kattila pois levyltä ja sekoita, kunnes sokeri on kokonaan liuennut.
  2. Lisää joukkoon loput vedet hanakylmänä, lisää halutessasi myös sitruunan mehu. Tarkasta juoman lämpö, sen tulisi olla kädenlämpöistä. Jatka tarvittaessa jäähdyttämistä tai laita kattila hetkeksi kuumalle levylle.
  3. Murenna nesteen sekaan hiiva tai ripottele se pinnalle. Anna siman käydä kannella peitettynä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
  4. Nosta juoman seasta raparperisiivut siivilällä pois. Pese kaksi puolentoistalitran pulloa ja pullota käymisen alkuun päässyt sima, käytä apuna suppiloa. Jätä pullojen yläosaan muutama sentti tilaa käymistä varten.
  5. Lisää pulloihin teelusikallinen sokeria ja sulje korkki. Nosta pullot jatkokäymään viileään vähintään kolmeksi päiväksi, jotta saat niihin kuplia. Jos on kiire, voit pitää pulloja huoneenlämmössä, mikä nopeuttaa kuplien muodostumista.

Raparperisima_kasvihormoni.fi 6Raparperisimaa voi tehdä pitkin kesää, sillä raparperi tuottaa uusia varsia koko kesän ajan. Kasvatusohjeissa neuvotaan usein, että raparperinvarsia ei pitäisi nyhtää enää juhannuksen jälkeen, jotta kasville jäisi voimia valmistautua talvehtimiseen. Oma kokemukseni on, että varsia voi käyttää varsin mainiosti läpi kesän, mikäli kasvi on vahvakasvuinen ja tätä simaa voi tehdä myös myöhemmin kesällä, kun varret ovat muuttuneet puiseviksi ja epämiellyttäviksi syödä. Vastaistutetut raparperit on hyvä jättää rauhaan ensimmäisiksi kesiksi, jotta kasvi saa asettua aloilleen rauhassa.

Raparperi_kasvihormoni.fi 3

Kikka 1: kasvupaikka ja -alusta

Raparperit aloittavat meillä kasvun heti, kun lumi sulaa. Etsin tänne muutettaessa mahdollisimman lämpimän paikan, jotta tuoreen raparperin käyttöön pääsee mahdollisimman nopeasti. Paikka löytyi nykyisen hyötytarhan reunalta, kiviröykkiön vierestä. Rinne on yksi ensimämisistä sulaneista paikoista ja viereiset kivet varastoivat reilusti lämpöä edistämään kasvua.

Istutin äitinin penkistä lohkaistun mojovan kokoisen raparperijuurakon palan syvään ja laakeaan monttuun, jossa on reilusti kasvuvoimaa. Tosin näin puutarhaystäväni pihassa vielä suurempaan monttuun ja vielä rehevämpään maahan istutetun raparperin, jonka varret olivat jalan pituisia ja niin paksuja, että peukku ja etusormi eivät koskettaneet toisiaan niiden paksuutta mitatessa. Valtavia! Kasvuvoima auttaa siis taatusti raparperiä tuottamaan satoa. Keväisin ripsinkin kasville reilulla kädellä kanankakkarakeita ja jos on tarjolla, kippaan myös puoli kottikärryllistä palanutta hevosenlantaa. Ei se ihan riitä ystäväni sadon saamiseen mutta ihan riittävään määrään kuitenkin.

Kikka 2: varhaistettu kasvu

Bongasin pari vuotta sitten itselleni uuden mutta jo 1800-luvulla tunnetun tavan varhaistaa ja mureuttaa satoa. Saanko esitellä: pimeäkasvatus!

Raparperi_kasvihormoni.fi 4

Joku toinen voisi ostaa kauniin, blogiesittelykelpoisen terrakottakuvun, mutta puupäätarhuri nosti kasvien päälle ensimmäisen varastosta löytyvän mustan ämpärin. Ämpäri (tai se kaunis kupu) toimii pienenä kasivhuoneena raparpereille, jolloin varsien kasvu kiihtyy. Sen lisäksi pimeässä kasvattaminen vähentää raparperin oksaalihappomäärää ja tekee varsista ihanan pehmeitä ja mureita. Siis kaikin puolin herkullisia!

Raparperin_pimeäkasvatus_kasvihormoni.fi

Tästä kuvasta näkyy, kuinka kuvun alla varret kasvavat vauhdilla. Parin viikon peittämisen jälkeen kuvun alla olevat varret ovat jo kerättävissä käyttöön, kun kuvan etulaidassa olevat peittämättömät varret ovat hädin tuskin nostaneet lehtiä maanpinnan yläpuolelle.

Rhubarbs are an easy to grow plants here in Finland. To hasten the growth, I force my rhubarbs under a bucket. It also makes the taste milder and texture tender, so a big thumbs up here for the ugly bucket!

Ensimmäiset kunnon sadot pääsee nyhtämään heti kesäkuun alussa täällä meidän III-vyöhykkeellä.

Ensimmäiset kunnon sadot pääsee nyhtämään heti kesäkuun alussa täällä meidän III-vyöhykkeellä.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com