Virvon, varvon…

virpominen

Lapset askartelee keittiössä virpomisoksia mummin kanssa ja minäkin innostuin väkertämään pari vitsaa koristeeksi olohuoneeseen. Aika kiva, että kerrankin joku muu osallistuu tuohon vitsatehtaaseen tyttöjen kaverina, muutaman kymmenen koristellun oksan askartelu nimittäin kysyy hitusen aikaa ja joskus hermojakin… Vaikka kyllähän nuo itse pääasiassa askartelut hoitaa, mutta Friida ehkä kaipaa hiukan kaveria, jotta saa riittävän määrän vitsoja kasaan.virpomisvitsatJutusteltiin juuri virpomistavoista ylipäätään, kun tytöt ihmetteli, miten jotkut kehtaa tulla virpomaan ilman noidan vaatteita ja koristeltuja oksia. Kyllähän se vähän kerjuulta silloin haiskahtaa… Me on karusti jätetty silloin ovi avaamatta, sillä virpojia käy yleensä paljon, ja herkut on säästetty niille, jotka virpomistouhuun panostaa. Jonkun kerran meillä on suklaamunat ja muut virpojille varatut herkut loppunut, vaikka virpojia olisi vielä riittänyt, ja taas seuraavana vuonna kun palkkaa on varattu enemmän, virpojia ei ole riittänyt, kuin muutama porukka. No, jälleen kerran on hyvin herkkuja varattuna, joten toivotaan paljon pikkunoitia.

virvonvarvon

Huomenna sitten herätäänkin kesäaikaan, ihanaa että ensi viikosta saakka illat on jo niin valoisia… Nyt vaan odotellaan kevätkelejä takaisin, niin voi nauttia valoisista illoista muutenkin kuin vesisateessa. Minulla olisi tänään ohjelmassa parin tunnin kävely, toivottavasti en ihan kaatosateessa joudu kävelemään. //Kivaa lauantai-iltaa!

ps. Jos kaipaat hyviä kevätsiivousvinkkejä, käy ihmeessä kurkkaamassa tänne ja jaa samalla omakin vinkkisi, jolloin voit voittaa ikkunapesurin omaksesi!

SEURAA BLOGIANI  FACEBOOKISSABLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA  PINTERESTISSÄ.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Samat puuhat on olleet täälläkin 😉 Meilläkin on virpomisvitsa-askartelujen välissä keskusteltu pitkään ja hartaasti virpomis”etiketistä”: pitääkö kolmen virpojan jokaisen jättää oma vitsansa, vai riittääkö jos vain yksi jättää. Olen kuulemma tiukkis, kun olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitää ainakin tarjota vitsansa virvottavalle. Saa nähdä pysyykö äidin oppi mukana koko huomisen kierroksen 🙂 Mukavaa palmusunnuntaita teille!

  2. 2

    Maikki sanoo

    Itse itä-Suomalaisena vierastan tätä noidaksi pukeutumista ja ovelta ovelle kiertelemistä. Lapsista se on varmasti mukavaa ja vieläpä kun saa herkkuja mukaan. Mutta Wikipdiasta löytyi hyvä lyhyehkö katsaus virpomisen historiaan.

    ”Alun perin virvonta on itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä siunaava palmusunnuntain perinne. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä, jotta niillä voitiin virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille palmusunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana. Pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimaa. Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on oksanheilutuksella ollut tapana karkottaa pahoja henkiä. Pajunoksa annettiin virvotulle virpomisluvun päätteeksi ja palkka tultiin noutamaan pääsiäislauantaina. Pohjanmaalla noidiksi eli trulleiksi pukeutuneet lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi.

    Ortodoksit ovat arvostelleet tapaa, että pikkulapset puetaan noidiksi ja kiertävät virpomassa tuntemattomia. Kyseinen tapa on heidän mukaansa länsisuomalaisen pääsiäisnoitaperinteen ja itäsuomalaisen virvontaperinteen sekoittamista. Länsi-Suomessa virvontaa ei ole vanhastaan harrastettu. Noita-asuisten lasten toimittama virpominen on kuitenkin läheistä sukua yleispohjoismaisille kevätperinteille, joissa esiintyy niin noidaksi pukeutumista kuin oksien koristelemista ja niillä ”piiskaamistakin”. Esimerkiksi Ruotsissa lapset ovat jakaneet pääsiäisvitsoja (påskris) ja -kortteja pääsiäisämmiksi pukeutuneina, Tanskassa ja Norjassa taas koristellaan laskiaiseksi oksia (fastelavnsris), joilla lapset ovat perinteisesti ”piiskanneet” vanhempansa hereille aamulla.”

    • 2.1

      sanoo

      Mielenkiintoista tietoa virpomisperinteistä. Niinhän ne perinteet sekoittuvat ja nykyaikaistuvat. Pohjois-Pohjanmaan perinteet on tainnut aika tehokkaasti siirtyä tänne Länsi-Uudellemaalle, sillä samat tavat täällä tuntuvat kulkevan kuin viime vuosikymmenet Oulun seudullakin, sillä omassa lapsuudessani virvottiin myös palmusunnuntaina, niin kuin mekin täällä.

  3. 3

    Riitta sanoo

    Maikki, loistavaa, että olit jo ottanut asian esille. Ortodokseille virpominen on todellakin erilaista. Toivottavasti Essi selvennät asian myös lapsillesi, etteivät kaikki lapset todellakaan pukeudu vaikka virpomassa käyvätkin. Omat lapset ovat käyneet virpomassa siististi pukeutuneena ja virpomisvitsat on huolella tehtyjä. Ja onneksi meilläpäin ovatkin ovat avautuneet.

    • 3.1

      Lyydia sanoo

      Meinasin tulla itsekin kommentoimaan noista virpomaperinteistä, että täällä itäisessä Suomessa taitaa olla harvinaisempaa tuo noidiksi pukeutuminen, sillä meillä virpomisperinne nojautuu selkeämmin ortodoksiseen perinteeseen, johon ei trollit kuulu.

      Pikkunoidat ovat minusta kuitenkin söpöjä, eikä minua ainakaan ortodoksina haittaa, jos joku sellaiseksi haluaa pukeutua. Enemmän vierastan tuota tuntemattomien ovelta ovelle kiertelyä ja palkkion ”kerjuuta”.

      Me kävimme lapsena virpomassa vain tutut ja virpomislorumme päättyi sanoihin ” ja Jumala sinua siunatkoon” eikä suinkaan ”vitsa sulle, palkka mulle”. Lapsena oli tietysti mielissään myös niistä makeista, joita virpomisen yhteydessä mukaansa sai, mutta itse yritän opettaa lapsilleni, ettei virpomisessa ole todellakaan kyse munajahdista, vaan hyvän toivottamisesta virvottavalle 🙂

      • 3.1.1

        sanoo

        Olen varma, että meilläkään päin ei kukaan pahastuisi siunausta toivottavista virpojista, jotka ei noidaksi olisi pukeutunut. Taitaa olla enemmänkin kyse siitä perinteesta ja asenteesta, jolla virpomaan lähdetään. Meillä lapsille on teroitettu, että virpomalla kuljetaan toivottamassa hyvää pääsiäistä, vaikka kyllähän se karkkisaalis lapsille tärkeä on. 😀

    • 3.2

      sanoo

      Kyllähän ne perinteet varmasti kulkee alueittain, ja tietysti uskontokuntakin perinteisiin vaikuttaa. Ne noidaksi pukeutumattomat virpojat, mitä täällä meillä päin on näkynyt, on kuitenkin ollut selvästi niitä isompia lapsia, jotka eivät enää kehtaa noidaksi pukeutua, mutta karkkisaalis kuitenkin houkuttaa. Luulen, että sen kyllä erottaa, ketkä ovat tosissaan pääsiäistunnelmaa tuomassa ja ketkä helpon karkin perässä… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *