Vaarojen maratonilla

#suuntosalomonteam

Keväällä aloitellessamme #suuntosalomonteamin kanssa koko kevään, kesän ja syksyn kestävää polkujuoksuprojektia, tuntui lokakuu ja Vaarojen maraton kovin kaukaiselle asialle, mutta kuukaudet meni vauhdilla tämänkin homman osalta ja viime viikonloppuna oli viimein koko homman h-hetki, kun matkustimme porukalla Kolille ja osallistuimme Vaarojen maratonille. Suurin osa meistä, minä mukaan lukien olimme valmistautuneet 15 km matkalle. Saavuimme perille perjantaina, ennen Valio -myrsyn riepottelua ja ihastelimme Kolin maisemia sekä tutustuimme kisapaikkaan rauhassa ennen kunnon yöunia ja viimeisiä kisavalmisteluja.

Koli maisema

Salomon maastojuoksu

Vaarojen Maraton #suuntosalomonteam

Lähtöviivalla oli kyllä aika hurjasti jännitystä ilmassa! Kukaan ei tainnut varsiaisesti juoksua jännittää, mutta ainakin itselläni koko reitti aiheutti pientä kutkutusta vatsan pohjassa, sillä etukäteen oli vaikea kuvitella, mitä matka tuo tullessaan. Päätin jo hyvissä ajoin, että alku on vedettävä kevyesti ja kovimpia nousuja varten on säästettävä voimia. Kuulimme onneksi etukäteen varoitteluja hurjista nousuista, joita reitin lopussa on. Alkumatka oli pääasiassa alamäkeä, heti alkuun päästiin pitkästi metsäpolkuja pitkin. Välillä juostiin pätkiä soratietä, jotka tuntui polkujen jälkeen varsin pitkästyttäville ja raskaille, onneksi suurimmaksi osaksi koko reitti oli kuitenkin kunnon polkuja tai metsäautotietä. Polkujuoksua on tullut treenattua tässä kevään, kesän ja syksyn aikana ihan mukavasti, vaikka suurin osa lenkeistä on sisältänyt niin pyöräteitä, sorateitä kuin polkujakin. Ihan niin paljoa en kesällä ehtinyt juoksemaan kuin olisin halunnut, remonttikiireet vähän hidasti täyspainoista panostamista touhuun, mutta ehdin onneksi syksyn aikana ottaa vähän kiinni. Kunto on ihan hyvä, vaikka ei vauhdissa vielä kehumista ole. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteen päin!

Koli Vaarojen Maraton 2015

Teknisesti reitti ei ollut onneksi vaikea vaan polut oli juostavia, osassa laskuissa piti kuitenkin säästellä vauhdissa, jottei mennyt nokalleen. Poluilla oli mukava juoksennella ja en ihan malttanut pitää vauhtia niin matalana kuin suunnitelmissa oli, mutta voimat riitti onneksi vaaran huipulle kiipeämiseenkin, vaikka nousua lopussa oli yli 300 metriä. Viimeisten nousujen välillä ei juoksujalka pahemmin noussut enää, mutta maaliin saavuin hyvillä mielin ja tyytyväisenä siitä, että matkaan meni aikaa vain hitusen yli kaksi tuntia. Kaikkinensa reitti oli paljon helpompi kuin olin etukäteen ajatellut ja mielessä kävi jo osallistuminen johonkin hiukan pidempäänkin kisaan! Maaliin tullessa hymyilytti, mutta oli pakko lähteä kiireesti hakemaan lämmintä vaatetta ja ruokaa.

vaarojen maraton 15 km

Myöhemmin iltapäivällä olimme maaliviivan tuntumassa kannustamassa maaliin porukkamme ainoan koko maratonin juoksijan Elinan, sekä meidän tiimin valmentajan, Janne Hietalan, joka juoksi huikean 86km matkan ja tuli sarjansa ensimmäisenä maaliin. Jannen voitto oli kyllä niin ansaittu; sellaisella innolla Janne lajiin suhtautuu ja sai meidät muutkin innostumaan lajista! Polkujuoksu poikkeaa tavallisesta juoksusta monellakin tapaa, mutta isoin ero taitaa olla rento ja leppoisa meininki. Poluilla ihastellaan välillä maisemia, napataan kuvia, etsitään uusia reittejä ja mukavinta se onkin porukassa. Kisapolullakin oli mahtava tunnelma ja ystävällisiä sekä tsemppaavia tyyppejä!

Suunto Ambit

Vaikka tämä projekti päättyy tähän, tullaan tämä nainen näkemään ihan varmasti vielä juoksupolulla. Talveksi polkujen kulutus jää varmasti vähemmäksi, ainakin jos lunta saadaan, mutta ensi keväänä tai kesänä olisi kiva osallistua taas johonkin tapahtumaan… ehkä Bodom Trailille Nuuksiossa, jossa tämän vuoden keväällä osallistuin ensimmäiseen juoksutapahtumaani ikinä! Tässä vielä video viime vuoden tapahtumasta, josta välittyy hyvin Vaarojen maratonin tunnelma. Vaikka osa kisaa Vaaroillakin tosissaan, taitaa aika iso osa juoksijoista olla hakemassa hienoja elämyksiä ja mukavaa polkulenkkiä hienossa ympäristössä. Suosittelen lajia kyllä kaikille, joilla juoksujalka vähänkään nousee ja metsässä samoilu on lähellä sydäntä!

SEURAA BLOGIANI  FACEBOOKISSABLOGLOVINISSAINSTAGRAMISSA, JA  PINTERESTISSÄ.

Kommentit
  1. 1

    Hanna/ Pastellimaja sanoo

    Hyvä Essi! Kovin on tutut Kolin polut ja maisemat. Tuota lenkin viimeistä nousua on tullut hilattua edes takas monet monituiset kerrat nuoruuden leirien mäkijuoksupäivinä :). Kolmen viikon kuluttua voi kaunein ruska olla jo mennyttä, mutta pakko on varmaan heti etunenässä suunnata Kolille retkeilemään ja kaunista Suomea ihmettelemään.

    • 1.1

      sanoo

      Tuolla kyllä saisi sellaiset mäkitreenit, ettei tosikaan! Onneksi mäkiä löytyy täältä meidän seudultakin, vaikkei yhtä korkeita olekaan. Taisi nyt jo olla enimmät lehdet varissut, mutta eiköhän väriä riitä koko lokakuun ajan. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Kuulostaisi ihan minun lajilta! Juokseminen ja luonto, yhdistelmänä napakymppi! Ja toisihan se vähän vaihtelua normaaleihin tien varressa juostaviin lenkkeihin. Ehkäpä minäkin innostun kokeilemaan… 🙂 Kolin maisemat ovat kyllä upeita! Siellä tuli käytyä laskettelmassa nuorempana. 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Tuo on kyllä paras yhdistelmä! Metsässä aika kuluu kuin siivillä ja tulee ihan huomaamatta tehtyä paljon pidempiä lenkkejä kuin teitä pitkin. 🙂 Suosittelen kokeilemaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *