Tammikuun viimeisellä viikolla

Ikea Storsele

Tammikuun viimeisiä päiviä viedään ja aika tuntuu kadonneen jonnekin. Paljon on taas tapahtunut, ehkä siksikin päivän vierii niin nopeasti. Valoisa aika on jo onneksi pidentynyt, vaikka olenkin samaa mieltä kuin tuo oliivipuuparka, että valoa tarvitaan reilusti lisää ja pian. Saapa nähdä, kumpi tulee aiemmin; kevätaurinko vai kuolema puulle. Joka tapauksessa ensi viikolla on helmikuu ja viime vuonna ainakin, helmikuu oli ensimmäinen kevätkuukausi. En panisi yhtään pahakseni, jos niin kävisi tänäkin vuonna.

Istuskelin tänään tuossa työpisteelläni, mutta valoisa hetki sai minut keskyttämään työt hetkeksi, sisustelemaan olohuonetta ja tarttumaan kameraan. Eihän täällä jälleen kerran mitään sen ihmeellisempää tapahtunut, kuin ehkä hiukan selkeytin asetelmia ja siirtelin tavaroita edes takaisin, palauttaakseni ne lähes alkuperäisille paikoilleen.

Olohuone Harmaa seinä essi esmeralda

Kotitoimistopäivät menevät aina nopeasti, alkaa olla jo aika hakea Friida eskarista. Sovittiin, että lähdetään tänään tyttöjen kanssa kirjastoon, sillä kaipailemme uutta iltasatukirjaa. Ajattelin kokeilla, innostuisiko lapset L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuosista. Olen itse tainnut olla siinä kymmenen korvilla kahlatessani ensimmäistä kertaa koko sarjan läpi. Eilen luin tytöille pätkän Kotikunnaan Rillasta ja se ainakin tuntui kiinnostavan, joten eiköhän me päästä hyvin kiinni Annan tarinaankin. Taitaa olla jo lähemmäs kymmenen vuotta aikaa siitä, kun itse sarjan viimeksi luin, joten odotan tarinaa innolla itsekin. Ulkona alkoin juuri leijailla hiljalleen lunta, ihana saada uusi puhdas lumi maahan!

Olohuone rottinkituoli Ikea

//Iloista päivänjatkoa!

SEURAA BLOGIANI  FACEBOOKISSABLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA  PINTERESTISSÄ.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olohuoneessanne on niin ihanan rauhallinen tunnelma! <3 Kaikki sointuu omalle paikalleen, kotoista 🙂
    Oletko löytänyt mistä tuon ihanan maton olkkarissa? 🙂

    Mukavaa iltaa! 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Kiitti Minna! Aloitettiin kirja heti. Ollaan jo yhdeksännessä luvussa menossa. 🙂 Eskarilainen sanoi, ettei oikein ymmärrä juttuja ja ei ole jaksanut keskittyä monimutkaiseen kerrontaan, mutta Neela on jo aivan koukussa, kuten minäkin. 😀 Innolla odotetaan iltasatuaikaa, jotta päästään jatkamaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *