Ruokapöytä pukkijaloilla

ruokapöytä valkoinen

Lupasin kokonaisempia kuvia ruokalutilasta heti huonompien kelien tultua ja niitäpä ei tarvinnut kauaa odotella. Mieluusti olisin kyllä välttänyt koneella istumista ja nauttinut auringosta, mutta näillä mennään! Kuvakulmaa ei jälleen tarvinut kauaa haeskella, sillä tästä kuvakulmasta ainoastaan koko ruokailyryhmän ja harmaan seinän saa samaan kuvaan. Valoisuus tuntuu nyt aivan ihanalle, suorastaan silmiä häikäisee tämä valkoisuus! Eriparituolit käyvät hyvin tämänkin pöydän ympärille. Kolmea erilaista tuolia on yhdessä. Puiset tuolit huutelevat uusintamaalausta, tai ainakin paikkamaalausta ylleen. Nyt valkoisen pöydän kanssa kuluneet osat näkyvät paremmin.

ruokailuryhmä pukkijalatvalkoinen ruokapöytäruokapöytä lankkukansi

Pöydän kannesta kyseltiin tarkemminkin. Tein sen neljästä 20 cm leveästä mäntyisestä liimapuulevystä, jotka vahasin valkoiseksi Liberonin Bloom puuvahalla. Puut kiinnitin yhteen poikittaisrimoilla pohjasta. Liimapuu on sahattuun tavaraan verrattuna turvallinen vaihtoehto, sillä elämisen pitäisi olla pientä eikä puiden pitäisi kieroutuakaan. Silti toivon, että jonkinlaista pientä elämistä ilmaantuisi jotta nuo erilliset puulevyt hiukan paremmin erottautuisivat toisistaan. Kuvissa erityisesti kansi näyttää yhtenäiselle levylle, mutta pöydän ääressä istuttaessa urat kyllä huomaa. Puut on 2m pitkiä, joten pöydän koko on 80x200cm. Varsin sopiva koko meidän perheelle ja ylipäätään kuudelle tuolille. Aiempi pöytämme on 90cm leveä ja pienessä tilassa 10cm kaventumisen kyllä huomaa. Pukkijalat ovat siis Ikeasta. Ne ovat kohtuullisen tukevat, kun niihin on porattu reiät, joista jalat on kiinnitetty kannen pohjaan tiukasti kiinni. Eihän tätä tukevuudessaan monta kymmentä kiloa painavaan massiiviseen umpipuupöytää n voi verratakaan, mutta pystyssä ja paikallaan pysyy!

ruokapöytä pukkijalat1

Minä taidan lähteä tutkailemaan, onko uunissa herkulliselle tuoksuva mutakakku jo hyytynyt riittävästi. Mutakakkua ja vaniljajäätelöä oli Eemilin toiveissa saada synttärikahveilla! Ehkä me syödään vähän jotain muutakin, mutta syötävät ei itsekseen valmistu, joten ehkä parempi siirtyä keittiöön tästä! //Suloista sunnuntaita, sateesta huolimatta!!

SEURAA BLOGIANI  FACEBOOKISSABLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA  PINTERESTISSÄ.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kylläpäs teit kauniin pöydän! Ja tuo keveys tosiaan viehättää – meillä myös nyt aika raskas pöytä keittiössä ja jotain tykkäisin sen suhteen tehdä. Onko tuo se Bloomin vaalein puuvaha, vanilja? Keväällä käsiteltiin meidän työtasot tuohensävyisellä vahalla ja tykkäsin myös tuotteesta kovasti.

    Tuo teidän keittiön seinä on upea! Kokonaisuus pöytineen, tuoleineen yms. oikein mainio : )

    • 1.1

      sanoo

      Kiitos Päivi! Pidemmän päälle raskastekoinen pöytä alkoi tympiä täälläkin, vaikka muuten kyllä tykkään vanhankin pöydän mallista. Vanilja on sävyn nimi, taitaa olla ihan puhtaan valkoinen. Se tuohikin on tosi kaunis. Itsekin sitä mietin työtasoihin joskus, mutta jätin lopulta ihan tammen sävyyn. Vahana se on kyllä ihana ja tosi helppokäyttöinen. Saa kivasti ja helposti siistiä pintaa!

  2. 3

    sanoo

    Hei :). Raikkaan kepeä ja kaunis pöytä! Itsekin tein lankkupöydän keväällä ja samanlaiset pukkijalat (valkoisena), meillä pöytä on lasiporstualla ja on se niin ihana ;). Aurinkoa 🙂

  3. 6

    ssirtsuu sanoo

    Aivan ihana pöytä! Kuinka monta kerrosta käytit vahaa? Mulla olis samanlainen työn alla ja ei tunnu valkenevan millään! :/ Mulla tosin on eri vahaa.. 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Moi! Anteeksi, että vastaamisessa kesti. Laitoin pöytään kolme kerrosta vahaa. Kaksi kerroksista oli vähän paksumpia, kolmas ihan ohut. Vaha ei tunnut käytössä olevan kaikista paras vaihtoehto, sillä se aika helposti imaisee itseensä esim. mausteista väriä. Eli aika tarkkana kannattaa vahapinnan kanssa olla ja pyyhkiä mahdollisimman pian aina puhtaaksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *