Perheenlisäystä

Viime päivät blogi on saanut olla omissa oloissaan ja muu elämä on vienyt ajan niin tehokkaasti, että blogille ei ole tuntunut jäävän aikaa lainkaan. Muistelen, että se on aina tätä kun pitkän loman jälkeen on vuorossa töihin paluu ja hetki menee totutellessa, että vapaa-aikaa ei enää olekaan niin, että ehtii tehdä kaiken haluamansa. Töiden alkamisen lisäksi ajatukset on ollut myös ensi viikolla saapuvassa perheenlisäyksessä, pienessä koirapojassa, jonka hakemista emme millään malttaisi odottaa.

Bruno on Cavalierin pentu, pian seitsemän viikkoinen pikkuinen, jonka hankintaa harkittiin pitkään ja hartaasti. Niin se vaan meistäkin tulee koiraperhe, vaikka ajatus tuntuu yhä kerrassaan omituiselta. Halusimme pienen koiran, mutta ei sentään ihan taskukokoa. Suhteellisen pienet neliöt kodissamme sai aikaan sen, että tätä suurempaa rotua emme edes harkinneet. Pienehkö koira on helppo lastenkin kannalta; onnistuu ulkoilutus kuopukseltakin. Cavalier rotuna vaikuttaa meille oikein sopivalle. Seurallinen ja lempeä luonne on sitä, mikä rodussa alkun alkaen herätti kiinnostuksen. Terveyspuoli on tämän rodun kanssa erityisen tärkeä ja siksi valitsimmekin kasvattajan, jolla on pitkä kokemus rodusta ja paljon terveitä koiria. Onhan Cavalierit myös kauniita, ja tietysti pentuna vielä aivan erityisen suloisia.

Pihaan on rakennettu alkua varten pieni pentuaitaus Brunoa varten, jotta ulkoilut sujuu mahdollisimman helposti. Aitauksen lisäksi päädyimme aitaamaan yläpihalle käynnin sitä varten, ettei autotielle ole liian helppo käynti. Vielä on maalailuhommia jäljellä, mutta muuten jo varsin valmista. Brunolle on hankittu yhtä ja toista tarpeellista, mutta pari pientä hankintaa täytyy vielä tehdä ennen kuin pentu tulee kotiin. Paljon kaikenlaista järjestettävää tuo yksi pikkuruinen koira mukanaan. Ja onpa tässä yhden koiranpennun kotiväen kanssa suunniteltu jo pentutreffejäkin, jotta Brunolle saadaan leikkiseuraa.

Uusi tilanne jännittää kyllä valtavasti, mutta pääasiassa hyvällä tavalla eikä vähiten kissan puolesta, joka ei tulevasta vielä tiedä mitään. Koiranomistajana ollaan täysiä noviiseja, mutta kovasti tässä on koitettu opiskella ja opetella asioita. Tietysti koira sitten tullessaan opettaa, mitä se touhu käytännössä on! Jotenkin tuntuisi, että parhaiten tästä touhusta selviää silkalla maalaisjärjellä ja turhia stressaamatta, mutta saapa nähdä, miten tämä lähtee sujumaan.

Kertokaapas kokeneemmat koiraihmiset vielä vinkkejä, kuinka kodista ja sisustuksesta tehdään mahdollisimman koiraystävällinen tyylistä tinkimättä! Kaikki pienet ja helposti pureskeltavat asiat tietysti nostetaan lattianrajasta ylös ja alkuun osa matoista kääritään pois lattioilta, mutta mitä muuta kannattaa huomioida kun pentu tulee taloon!?

Kommentit
  1. 1

    Nimetön sanoo

    Voi kuinka suloinen! Matot pois ja sähköjohdot piiloon. Kyllä meillä näkyy edelleen koirien pentuaika yhden jos toisenkin lipaston vähän pyöristettynä kulmina, kun on pitänyt uusia hampaita vähän kokeilla… ? sitten pitää tietysti miettiä, mihin koiralla on lupa teillä mennä ja porttiviritelmiä sitten puuhaamaan tarpeen mukaan, varsinkin, jos pentu joutuu yksinään joskus kotona olemaan.

    • 1.1

      sanoo

      Juu, mattojen rullailua jo suunniteltiin ja vietiinpä yksi iso matto koiran tulevasta yksinolotilasta jo kokonaan pois. Sähköjohdoille on suunnitelma, täytyy se vielä toteuttaa tässä viimeisinä koirattomina päivinä. Me suunniteltiin jo talon keskellä oleva tila, jonka saa helposti suljettua portilla, jotta pentu voi viettää siellä aikaa sitten kun ei ole kukaan vahtimassa. Noita yhteisiä pelisääntöjä täytyy vielä koko perheellä miettiä, jotta kaikilla on tiedossa, mikä on sallittua ja mikä ei!

      • 1.1.1

        Nimetön sanoo

        Käytimme sähköjohtojen suojaukseen sellaista Ikeasta ostettua harmaata, taipuisaa muoviputkea, joka on muutenkin kätevää johtojen niputtamisessa. Konttailin lattianrajassa katsomassa, mitä pieni pentu näkee pöytien ja sohvien alta ja se kannattaa kyllä, näkymät ovat vähän erilaisia täältä ylhäältä päin ?…

  2. 2

    sanoo

    Oi mikä nallekarhu <3, niin suloinen! Meillä matot otettiin pois, onneksi niitä ei montaa ollutkaan. Ja joo, laturit kannattaa aina nostaa pois lattialta, meinas meillä syödä johtoa kun unohtui seinään :/. Muuten kaikki sai olla ennallaan. Meillä ainoastaan takan kulmaa järsi :D. Niin pieni, ettei oikeastaan mitään pureskellu. Paljon leluja ja tekemistä niin ei jää tuhotöille aikaa :).

    • 2.1

      sanoo

      Juu, hei hyvä huomio noi laturit, nehän tahtoo aina jäädä lattianrajaan, mutta oletaanpa jo nostaa ne pois! Saa nähdä, saako meillä joku nurkka kokea pienet, terävät hampaat! 😀 Leluja on kyllä jo varattuna ja leikittäjiäkin taitaa riittää, niin että tuskin tylsää tulee! 🙂

  3. 3

    sanoo

    Ihana hurmuripoika! Kyllähän tuollaiselle on pakko antaa anteeksi muutaman huonekalun ja kengän nakertelu… 😉

  4. 5

    sanoo

    Voi miten suloinen tuleva perheenjäsen <3 Mitään vinkkejä ei ole antaa, ainoa kokemus on kanista, joka kyllä jyrsi kaikkea mahdollista ja oppi jopa menemään vaatekaappiin tuhoisin seurauksin ennen kuin hankin siihen lapsilukon. 😀 Mukavaa uutta viikkoa!

  5. 6

    Aamu sanoo

    Kompostiaitapaloja! Eivät mitenkään sisustuksellinen elementti, mutta käteviä: suojaavat kirjahyllyn ja muut kielletyt paikat, aitaavat pennun ja tilkitsevät oviaukot. Paljon puuhaa yksinolon ajaksi, muuten keksii sitä itse ? Namitäytteiset pahvilaatikot, maitopurkit ym. ovat hyvää ajanvietettä. Paljon turvallista sosiaalistamista; junia, katuja, tavarataloja.. Ja vielä: Tuire Kaimion kirjat ovat mainioita! Onnellista koiraelämää, se on kivaa ?

  6. 7

    magnolia sanoo

    Komppaan Aamua, Tuire Kaimion kirjat ovat parhaita ja jos koirakouluun mielii, kannattaa katsoa, että kouluttuja on eläintenkouluttajakillan jäsen http://www.elainkouluttajat.net/. Meillä asustaa kohta 9 vuotias Cavalier neiti, aivan ihana pakkaus. Cavalierin kanssa voi touhuta kaikenlaista. Kannattaa tutustua erilaisiin koiraharrastuksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *