Ihana muisto vanhan kodin pihasta

Kodin Kuvalehti Puutarhassa

Yksi viime kesän kauneimmista illoista palasi elävästi mieleen, kun avasin Kodin Kuvalehden Puutarhassa -numeron ja luin Johanna Vireahon kirjoittaman jutun meidän terassista, takapihasta ja pihaelämästä. Kesä oli vielä sen verran aluillaan, että ilmassa oli raikkautta eikä liika rehevyys tukkinut puutarhaa. Syreenit ja tulppaanit oli kukassa ja ilta-aurinko lämmitti vielä, kun katoimme terassin pöydälle pullakahveja. Kauniit kuvat otti Sari Tammikari. Myöhemmin kuvattiin vielä heinäkuun kukkivia, kuten pioneja. Erityisen ihanaksi lehtijutun tekee se, että viime kesä oli viimeinen tällä pihalla. Miten mukava muisto meille pihasta nyt jääkään, sellaisena kuin se viime kesänä oli.

Puutarha Lehtijuttu

Kiertelin tänään meidän takapihalla, laitoin paikkoja vielä hiukan kesäkuntoon seuraavaa asukasta varten ja tein mielessäni pihasuunnitelmaa uuden kodin pihalle. Luulen, että vanhan kodin rönsyilevän ja hitusen romanttisenkin pihan sijaan uudessa paikassa mennään yksinkertaisemmalla linjalla. Missään tapauksessa en nytkään lähde muurikivi-tuija-kuorikate -linjalle, joka minun mielestäni on kohtuuttoman tylsää. Mutta 70-luvun tiilitalo, joka saa pintaansa vaalean ohutrappauksen ja kallioinen rinnetontti vaativat mielestäni rinnalleen hiukan yksinkertaisempaa tyyliä, mitä tämä 60-luvun puutalo. Ideoita olisi paljon jo mielessä, mutta nyt täytyy pitää järki matkassa ja keskittyä ensin sisätiloihin. Jonkinlainen kesäkeittiö me kuitenkin tarvitaan keittiöremontin ajaksi, joten ehkä sitä pihaakin voisi pikkuisen jo mietiskellä!

Lehtijuttu pihastaMietin jo jossain vaiheessa samanlaista lehtijuttumuistoa sisätiloistakin, toimittajat ja valokuvaajat kun usein juttua pyytävät, mutta kaikessa asuntokauppahässäkässä homma kuitenkin jäi, ja nyt on totaalisesti myöhäistä, muuttalaatikkopinot kun on alkanut seinustoilla jo kasvamaan. Mutta onhan minulla yhden blogin verran muistoja sisustuksestakin! 😉 Tämä koti tuskin kuitenkaan unohtuu meidän mielistä, sen verran monta vuotta täällä on asuttu ja eletty.

Päivät yksinhuoltajana alkaa käydä vähiin, alkuviikosta koko perhe on taas kasassa. Ei tämä arjen pyörittäminen yksikseen aivan yksinkertaista ole, siihen kun on tottunut, että kaksin hommaa hoidetaan, joten hiukan meinaa olla voimat jo vähissä. Mutta sinnillä vaan loppuun asti… //Ihanaista viikonlopun jatkoa, ystävät!!

SEURAA BLOGIANI  FACEBOOKISSABLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA  PINTERESTISSÄ.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *