Bruno tuli taloon

Ensimmäiset päivät Brunon kanssa on takana ja pieni koirapoika on valloittanut meidän kaikkien sydämet. Brunon kuulumisia ja ennenkaikkea meidän kuulumisia koiraperheenä on jo kyseltykin, ja oikein hienosti meillä on mennyt! Etukäteen oli jo tiedossa, että Bruno on vilkkaan ja uskaliaan oloinen pentu ja sitä se on ollut myös käytännössä. Uuteen kotiinsa tultuaan Bruno ei tuntunut olevan moksiskaan vaan touhotti ensimmäisistä hetkistä saakka menemään innoissaan eikä mitään ulinoita tai vikinöitä ole näkynyt, vaikka niillä etukäteen vähän peloteltiinkin. Meidän mielestä Bruno on tietysti maailman mainioin ja kaunein koira ja eiköhän siitä vielä kasva fiksuinkin! Tavoille opettaminen on alkanut heti ja oman nimensä Bruno oppi jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Luoksetulo sujuu jo aika mallikkaasti.

bruno cavalierMitä yllätyksiä koiranpentu on mukanaan tuonut? No ainakin sen, että tuollainen kahdeksanviikkoinen pentu voi olla uskomattoman hölmö! Kaikenlaisia kummallisuuksia on Bruno saanut päähänsä, kuten sen, että kun oman pedin kääntää nurin ja sukeltaa sen alle, voi liikkua oikein huomaamattomasti paikasta toiseen. Kyllä tuo loppumaton energiakin on melkoinen yllätys ollut, vaikka kyllähän siitä toki etukäteen kuvitteli jotain tietävänsä. Pienten unien jälkeen Bruno jaksaa taas painaa ympäri pihaa ja varastella kuorikatetta kukkapenkistä. Positiivisin yllätys on ollut se, että Bruno antaa meidän nukkua öisin. Illan riehumisten jälkeen talon hiljennyttyä Bruno simahtaa eteisaulaan, mihin sille on aidattu oma alue ja on innolla vastassa kun aamulla ensimmäinen herää (siivoamaan yön aikana tulleita pissoja). Kyllähän sitä kummasti ihminen virkistyy kun aamulla ensimmäisenä ryntää koiravauvan kanssa ulos!

bruno pentu bruno vauvaMeillä oli heti viikonlopun jälkeen se tilanne, että pentu jäi lasten kanssa kotiin päiviksi. Hienosti lapset on huolehtinut Brunosta ja alkavat olla jo varsin tottuneita koiran käsittelijöitä. Ensi viikolla sitten on sen aika kun Bruno jää muutamaksi tunniksi itsekseen kotiin kun koulutkin alkaa. Pari lyhyttä harjoitusta yksinoloon on jo tehty ja hienostihan se menee, kun Brunolla on oma turvalliseksi tehty alueensa, jossa saa olla.

bruno eemilOn muuten täysi mahdottomuus saada tuosta nopeasta, pienestä ihanuudesta kuvia. Vauhti on niin kova, että useimmiten kuvaan jää vain vilahdus, mutta syliin Bruno rauhoittuu nopeasti, joten ihmisten seurassa kuvaaminenkin on helpompaa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että elämään saattaa joskus mahtua muutakin kuin pieni koirapoika! Toistaiseksi kuitenkin elämä on pyörinyt varsin tiiviisti tämän otuksen ympärillä.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *