Juhannuksen kaunein kuva

juhannus

Koska juhannussää lupaili aurinkoa ja lämpöä hyvin vaihtelevasti, päätettiin viettää kaupunkijuhannus ystävien luona. Valtavan ruokamäärän lisäksi veimme juhannusjuhliin mukanamme ison kimpun juhannusruusuja, jotka myöhäisen kesän vuoksi ovat kerrankin kauneimmassa kukassa juuri juhannuksena. Juhannusruusut viimeistelivät tämän juhannuksen kauneimman näkymän ystäväni kodissa. Juhannusviikonlopun muita tunnelmia tallentuu instastoreihin.

//Ihanaa juhannuspäivää teille kaikille!

Kiitoksia, päätöksiä ja muutoksia

Koiranputki

Kiitos tuhannesti teille kaikille kannustavista kommenteista, viesteistä ja ajatuksista edelliseen postaukseeni liittyen. Olen todella iloinen siitä, että sain tukea ja ymmärrystä tilanteeseeni ja siihen, millaisia haasteita bloggaaminen voi asettaa ja miksi mietin muutoksia blogiin.

Olen tehnyt nyt jonkinlaisen päätöksen blogin kohtalosta. Toistaiseksi jatkan blogin kirjoittamista omalla, leppoisalla tahdilla ilman paineita tiheästä postaustahdista tai siitä, että minulla olisi velvollisuus tuottaa säännöllisesti uutta sisältöä blogiin. Tässä samalla blogini siirtyy takaisin vanhaan, tuttuun osoitteeseen esmeraldas.fi, jossa ehdin lähes vuoden päivät jo kirjoitellakin. Blogi on siellä entisellään odottamassa uusia postauksia. Mennään nyt tällä tyylillä ainakin tämän vuoden loppuun ja katsotaan sitten uudelleen, miltä tuntuu.

Koiranputki

Kun sanoin ääneen sen, että harkitsen vakavasti blogin lopettamista, tajusin että haluan pitää jossain määrin kiinni blogista ja bloggaamisesta. En halua luopua tästä rakkaasta harrastuksesta lähteneestä sivutyöstä kokonaan, vaan tavoitteena on jatkaa entistä rennommalla otteella jatkossakin. Vaikka edelleen koen että lähes kaikki on jo sanottu, uskon että minulla on annettavaa teille lukijoille vielä ja onnistun kenties jatkossakin inspiroimaan teitä sisustajia siellä ruudun toisella puolella. Jatkossakin tulen kuvaamaan rikkaruohoja ja uusia sohvatyynyjä teidän iloksi!

Koiranputki

Ehkä tulevaisuudessa tulette näkemään uusia postauksia harvemmin, mutta saatte luettavaksenne sisältöä, jonka tekemiseen on panostettu enemmän.

Entä jos kaikki on jo sanottu?

olohuone1

Kirjoitin edellisen blogipostauksen noin kuukausi sitten. Kuvissa näkyi silloin sama vaaleanpunainen seinä kuin tämän postauksen kuvissakin näkyy. Viimeisten kuukausien aikana olen usein kokenut, että minulla ei ole mitään sanottavaa, eikä mitään näytettävää, mikä teitä lukijoita voisi kiinnostaa. Kun blogia on kirjoittanut yli kahdeksan vuoden ajan ja kuvannut lähes jokaisen sisustusmuutoksen, asetelman ja kukkakimpun, julkaissut lähes 1500 blogikirjoitusta en ihmettele yhtään, että alkaa tuntua ettei uutta annettavaa ole.

Kuluneen kevään aikana joka kerta postauksen aloittaminen on ollut entistäkin vaikeampaa? Blogit tuntuvat nyt olevan ajastaan jäljessä. Asioihin pitäisi reagoida nopeasti; kirjoittaa siitä mitä tapahtuu tänään ja huomenna, sillä eiliset asiat ovat jo kerrottu muissa, nopeammissa somekanavissa. Ne arkiset välähdykset, joista blogien alkuvuosina kirjoitettiin ja kuvattiin, siirtyivät ensin instakuviin ja poistuivat sitten sieltäkin snäpin ja instastorien puolelle. Nyt linja on se, että sisällön on oltava viimeisteltyä ja harkittua ja huippubloggaajat julkaisevat ainoastaan ammattikuvaajien ottamia kuvia.

olohuone3

Ihan tavallisessa arjessa huomaan toisinaan ajattelevani, että tästä täytyy kertoa blogissa, tuo idea täytyy kuvata lukijoille näytettäväksi tai sitten kun saan tietyn projektin valmiiksi, kuvaan sen blogiin. Viimeisen kuukauden ajan jokainen postaukseen johtava ajatus on jäänyt puolitiehen. Muutamat ottamani kuvat eivät ole enää ajankohtaisia, muutama luonnos ei ole valmistunut koskaan ja muutama idea ei ole koskaan kypsnyt blogipostaukseksi asti. Elämä on sen verran täyttä, että välillä on ollut pakko laittaa muita asioita blogin edelle ja aika ei aina riitä kaikkeen. Tunnistan kyllä, että ei tämä hiljainen kevät ja alkukesä blogissa ole ainoastaan ajasta ja sen riittävyydestä kiinni. Enemmän kyseessä on prioriteetit ja se, mihin haluan oman vapaa-aikani käyttää. Kun työpäivät venyvät välillä pitkiksi, kotityöt odottavat joka päivä ja lapset tarvitsevat oman huomionsa, on jäljelle jäävät tunnit kallisarvoisia ja niiden tuntien käyttämisen suhteen valinnat on entistä tärkeämpiä. Viime aikoina olen useammin valinnut perheen, parisuhteen, ystävät ja liikkumisen kuin blogin kirjoittamisen.

Sisustus on aihepiirinä edelleen ja varmasti aina tärkeä ja rakas. Se, että kuinka monta vuotta oman kodin sisustuksesta voi ja jaksaa kirjoittaa, on toinen asia. Ehkä aihealueeseen voisi koittaa välillä ottaa jonkin toisen näkökulman, josko se toisi vaihtelua ja helpottaisi sisältöjen ideointia. En koe, että minulla on muussa elämässä annettavaa, jotta lähtisin laajentamaan blogini aihepiirejä enää, sekin polku on joskus aikanaan kokeiltu. En ole mediaseksikäs persoona, jonka normaali arki kiinnostaisi ketään. Tavallinen ruuhkavuosia elävä perheenäiti aivan tavallisessa kodissa – ei siitä jutunjuurta juuri irtoa, jos ei syvimpiä tuntoja halua lähteä julkisesti avaamaan.

olohuone2

Onkohan kuitenkin niin, että ilmankaan en osaa olla, vaikka suurin inspiraatio tuntuu olevan takanapäin. Mikä blogini tulevaisuus sitten on? Totta puhuen tällä hetkellä en osaa sanoa. Sen tiedän, että entisaikojen aktiiviseen useamman postauksen viikkotahtiin en taida enää taipua. En silti halua luopua blogista kokonaan, onhan tämä tärkeä kanava omien ideoiden ja luovuuden toteuttamiseen. Mikä on sitten oikea tyyli ja aktiivisuus, sitä ei näytä kuin aika. Taidan nyt tehdä niin, että menen tämän kesän ajan rennosti ja hiukan tunnustellen, mitä blogilta haluan ja mitä minulla on teille lukijoille antaa. Katsotaan sitten syksyllä uudemman kerran, mikä on fiilis!