Uuden kameran testailua | Canon EOS 6D

Georg Jensen Cobra Hullut Paivat 2017-1

Olin jo jonkin aikaa miettinyt järjestelmäkameran päivitystä. Edellinen harrastelijatason Canon EOS 1200D ajoi sinänsä asiansa blogikuvien osalta, joihin kameran ominaisuudet riittävät aivan hyvin. Silti huomasin, että seinä oli tietyssä mielessä tullut vastaan kameran ominaisuuksien ja kuvien laadun puolesta. Valokuvat ovat blogini ytimessä ja valokuvauksessa kehittyminen itselle tärkeä asia, joten ammattilaistason rungon Canon EOS 6D ollessa sattumalta huipputarjouksessa, tilaisuuteen oli tartuttava.

No, huomaako eroa? Eron on kyllä huomannut heti ensimmäisistä koekuvista saakka. Toki täyskennoisessa rungossa objektiivit tuntuvat erilaisilta, eli kuva rajautuu eri tavalla kuin tottunut. Tärkeimpänä erona, kuvan laadussa huomaan merkittävän parannuksen. Kuvat ovat selvästi syvempiä ja rakeisuus on huomattavasti vähäisempää, vaikka ISO olisi korkea, kuten oheisessa kuvassa hämäränä päivänä kuvatessa. Todella huippujuttu luonnonvalon ollessa minimissä tähän vuoden aikaan, sillä jalustan käyttö on aina oma rumbansa. Myös kätevät WiFI-toiminnot täytyy ottaa pikimmiten haltuun.

Vielä täytyy siis jatkaa perehtymistä uuteen työkaluun, mutta oikein hyvältä vaikuttaa!

Canon EOS 6D – ISO 1000 | 50 mm| f/4,0| 1/60 sec. Testing my new Canon EOS 6D camera. Feels great to see immediate improvement to the quality of photographs comparing to my old camera Canon EOS 1200D.

Bloggaamisesta ja riman asettamisesta

Sananen bloggaamisesta-2

Kiireinen syksyn alku töiden osalta on väistämättä näkynyt myös täällä blogin puolella. Normaalin kolmen postauksen viikkotahdin sijaan pysyin syyskuussa yhden tai kahden postauksen rytmissä. Instagram on joutunut ihan unholaan. Omatunto on kolkutellut.

Muutos on toisaalta antanut myös mahdollisuuden uudelleen miettiä omaa suhdetta bloggaamiseen. Edelleen rakastan tätä sivutyöksi muuttunutta aikaa vievää harrastusta. Toki mukana on myös muutamia asioita, jotka eivät ole niitä lemppareita, mutta kuuluvat ns. pakettiin. Ihan niin kuin missä tahansa työssä. Blogin alkuvaiheessa olin ehkä vähän liian ankara itselleni totutussa postausmäärässä pysymisessä, silloinkin kun en olisi siihen ehkä rehellisesti kyennyt.

Sananen bloggaamisesta-3

Välillä on hyvä uskaltaa höllätä vähän ja huomata, ettei mitään kovin vakavaa tapahdu vaikka madaltaisi omaa rimaa. Tämä pätee aika moneen asiaan, joita elämässä tai vaikka työpaikalla on aina tottunut tekemään – vaikka pelkkä ajatuskin tuntuu tunnollisesta ihmisestä äkkiseltään hirveän vieraalta. Maailma pyörii edelleen, aivan niin kuin ennenkin. Luultavasti suurin osa ei edes huomaa muutosta.

Ylisuorittaminen yhdentekevissä asioissa (jona en siis blogiani henkilökohtaisella tasolla missään nimessä pidä!) taitaakin olla kiltiksi tytöiksi kasvaneiden helmasyntejä. Miten paljon elämä muuttuukaan, kun opettelee suoriutumaan keskinkertaisesti useammassa vähäpätöisemmässä asiassa ja laittaa vapautuneet paukut sen sijaan jonkin itselle merkityksellisemmän asian tavoitteluun. Aika olennaisesti, uskoisin. Opettelu jatkukoon.

Sananen bloggaamisesta-1

Blogissa tämä ehkä tarkoittaisi hieman harvempaa postaustahtia, mutta toivottavasti myös parempaa laatua. Tarvittavan ajan ja tilan ottamista silloin tällöin, jotta voi uudistaa tekemistä ja pysyä ajankohtaisena. Miettiä uusia kulmia tekemiseen ja karistaa jotain vanhaa pois.

Mitä se tarkalleen ottaen tulee olemaan ja koska on oikea ajankohta, siihen en osaa vielä vastata. Sen kuitenkin tiedän, että kehittyminen ja jalostuminen taitavat olla elinehto, jotta bloggaaminen pysyy itselle merkityksellisenä. Ja sitä kautta varmasti pystyn toivottavasti myös jatkossa tuomaan teillekin inspiraatiota ja kiinnostavaa sisältöä.

Lempeää lokakuun alkua!

P.s. Kuvat ovat teemaan sopien keskinkertaisia, aika rakeisia pikaräpsyjä, joista tämän harmaan ja hämyisen syyspäivän tunnelma kuitenkin välittynee. Ehkä te kestätte? Kuvien laatuun tulee onneksi pian parannus, sillä tilasin juuri uuden ammattitasoisen järjestelmäkameran nykyisen harrastelijarungon sijaan, jonka ominaisuuksista olen ihan täpinöissäni. Uskon uuden kameran tuovan myös uutta kipinää valokuvaamiseeni sekä sitä kautta välittyvää intoa sekä parempia kuvia myös blogini sisältöön.

The first of October already…

Blogi vs. todellisuus | Elämää ihanteellisimmillaan

Kotona sisustus loma-3

Tätä aihetta olenkin jo pidemmän aikaa halunnut jotenkin käsitellä! Saan nimittäin usein kyselyitä, ystäviä tavatessani tai törmätessäni kadulla tuttuun vuosien takaa: onko meillä oikeasti sen näköistä (niin siistiä) kuin blogini antaa ymmärtää? Kysymys hämmentää joka kerta, vaikka ymmärrän syyn – annanhan blogissani varsin silotellun kuvan kodistamme. Huomaan kiirehtiväni selittelemään aina kysyjälle, kuinka rajaan kuvia usein rankalla kädellä, että eihän meillä nyt oikeasti siltä näytä koko ajan! Ei tietenkään näytä, sillä perhe-elämä pienen lapsen kanssa on sotkuista kaaoksen hallintaa ison osan ajasta. Elämä näkyy siellä, missä eletään. Kyse on siitä, mihin haluan keskittyä blogissani.

Luettuani eilen Helsingin Sanomien loistavan jutun ”Lifestyle­bloggaajan elämä on liian ihanaa ollakseen totta – Onko jatkuva ”täydellisen minän” esittely narsistista, nykyaikaa vai osa ihmisyyttä?”, sekä pohdittuani blogeissa käynyttä keskustelua aitouden katoamisesta, sormeni hakeutuivat näppäimistölle kuin itsestään. Kyseisessä jutussa haastatellaan lifestyle-blogeista kertovan Kristallipalatsi-romaanin kirjoittajaa Anna-Kaari Hakkaraista, jonka näkemyksiin blogeista ilmiöinä voin pitkälti yhtyä. Hakkarainen kommentoi jutussa näin:

”Lifestyleblogeissa ihmiset paljastavat jotain hyvin henkilökohtaista: unelmansa ja käsityksensä tavoiteltavasta, hyvästä elämästä.”

Kotona loma Kinfolk-1

Millainen on oma unelma ja käsitykseni tavoiteltavasta elämästä? Hyvään elämääni kuuluu selkeästi tuoreita kukkia, perheeni, oman näköiseksi sisustettu koti itselle merkityksellisten esineiden kera, omia hetkiä arjen kiireiden keskellä, nauttimista ympärilläni olevasta kauneudesta, tyytyväisyyttä elinympäristööni, positiivisuutta, unelmointia ja innostusta. Toivon siihen kuuluvan myös itseni kehittämistä, lempeyttä, rohkeutta, tavoitteita, luontokokemuksia, aitoutta, tyyliä, satunnaisia ostoksia, inspiraation lähteitä ja rentoutta. Kauniita havaintoja arjen pyörteistä – matkoja ja juhlahetkiäkin silloin tällöin. Tietoista pyrkimystä keskittyä hyvään ja kauniiseen elämässä puutteiden sijaan. Blogini pääpaino on sisustamisessa, asumisessa ja kodissa, vaikka muitakin itseäni kiinnostavia lifestyle-aiheita kulkee mukana.

Uskon että asioilla, joihin keskittyy on tapana vahvistua. Pyrin blogini kautta vahvistamaan tyytyväisyyden tunnetta olemassa olevasta ja tuoda esille niitä kulmia elämästäni, joista voin kokea aidosti kiitollisuutta ja iloa. Hyvää energiaa.

Ihanan jenkkiläisen optimistisesti, muistan jonkun blogin valokuvaustutoriaalissa bloggaajan sanoneen, että kauniiden kuvien avulla ikään kuin pysähdytään juhlistamaan elämää. Celebrate life!

Kotona sisustus loma-6

Miten erilainen blogi olisikaan jos siinä keskityttäisiin pohtimaan kodin puutteita, kuvaamaan pieleen menneitä ratkaisuja ja arjen sotkuja, sekä listaamaan asioita jotka ärsyttävät elämässä juuri nyt? Aika erilainen, eikä varmaan kovin kiinnostava. Harmituksen aiheita löytyy meiltä jokaiselta.

Kyse on myös kommunikaatiosta, kuten juttukin mainitsee. Blogi on ikkuna omasta pienestä kuplasta valtavan suureen maailmaan ja kanava tavoittaa muita samanhenkisiä. On pelottavaa häivyttää yksityisyyden rajoja, mutta ennen kaikkea mielettömän innostavaa saada mahdollisuus tavoittaa jutuilla joukoittain ihmisiä, päästä keskustelemaan aiheista kommenttiboksissa, tarjota inspiraatiota ja rentoutumispaikkaa seesteisessä kuvavirrassa arjen keskellä sekä auttaa vastaamalla kysymyksiin. On ollut myös ilo huomata, kuinka mahtavan yhteisön me sisustusbloggaajat ja lukijat muodostamme. Mikä voimavara! Tuntuu hyvältä kuulua samanhenkisten joukkoon ja pähkäillä sisustusjuttuja sellaisten kanssa, jotka kokevat yhtä suurta paloa aihetta kohtaan ja jakavat ainakin osittain samankaltaisen elämäntyylin blogin myötä.

Aito intohimo jotain asiaa kohtaan näkyy ja puhuttelee, ja sitä bloggaajista valtaosa varmasti haluaa lukijoilleen tarjota – ei päteä tai leveillä elämällään. Sillä blogi ei ole yhtä kuin elämä, vaan tietynlainen editoitu heijastuma sen kertojasta.

Kotona sisustus loma-7

Tasapainoilua blogin ja muun elämän välillä sumpliminen vaatii. Nyt kesälomalla ykkösprioriteettini on ollut lomailu perheeni kanssa, kaikki muu on tullut sen jälkeen. Blogi on kulkenut matkassa mukana ja aiheet ovat olleet sen mukaisia. Ette ole päässeet seuraaman sisustusprojektien etenemistä, mutta olen vienyt lukijani Mikkelin Asuntomessuille ja vierailulle Hotelli Punkaharjuun, vinkannut, miten kesäinen koti-spa loihditaan sekä kannustanut pohtimaan maltillisempaa suhtautumista kodin sisustamiseen.

Otin eilen ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon kuvia kodistamme. Kuvaussessio kesti paljon vähemmän aikaa kuin valmistelut. Harva blogin lukija varmaan tiedostaa, kuinka paljon työtä sisällöntuotanto blogiin todellisuudessa vaatii. Mies lähti lapsen kanssa Korkeasaareen ja talon tyhjennyttyä aloin vauhdilla puunaamaan. Ympäri lattioita olleet leluröykkiöt paikoilleen, pyykkikone laulamaan puhtaiden sukkien puutteessa, tuuletusta, imurointia ja pölyjen pyyhkimistä. Sitten päästiin siihen hauskempaan vaiheeseen. Hain kuunliljoja puutarhasta, valitsin maljakon, asettelin vähän tavaroita, möyhin tyynyjä ja aloin kuvailemaan ilman sen kummempaa agendaa tällä kertaa.

Ikuistin ohimenevän kesäisen hetken kauneuden, vaikken vielä silloin tiennyt millaisia postauksia niistä syntyisi. Sain kuvamateriaalia blogiini, siistin kodin, omaa tekemistä ja hyvän mielen itselleni.

Kotona sisustus loma-5

Sananen vertailusta. Tunsin eilen valokuvausta aloittaessani huonoutta ja pettymystä siitä, kun kotonamme ei ole tapahtunut oikestaan yhtään mitään koko kesänä, vaikka itse olin päättänyt lomailla rennosti. Tyynyt sohvilla olivat kutakuinkin samat kuin alkukesästä, Konmari-projektikin seisahtanut kevään kiireissä ja kuvakulmistakin valikoituivat taas ne samat vanhat. Negatiivinen puhe pääni sisällä yltyi: ”Varsinainen valebloggaaja!” Siinä missä monessa ihailemassani sisustusblogissa on tehty projekteja toisensa perään, jatkuvasti uutta inspiraatiota lukijoille innostavasti tarjoten, meillä ei kotirintamalla ole juuri mikään edennyt pitkään aikaan. Kun havaitsin negatiivisen ajatuskehän, pysähdyin ajattelemaan asiaa ja lopulta armahdin itseäni. Huomasin kehittäneeni itse ajatuksen, että blogini ei riitä, vaan sen pitäisi olla muuta. Päätin luopua mokomasta ajatuksesta.

Jos jotain olen oppinut, se on tämä. Nopein ja varmin tapa saada huono fiilis itselle on verrata itseään muihin ja kokea puutetta siitä, mitä toisella jo on. Ihan sama onko kyse kodista, blogista, työstä, ulkonäöstä, taidoista, elämästä – ihan mistä tahansa! Jokaisella on taakkansa ja polkunsa elämässä. Inspiroituminen ja ihailu ruokkivat hyvää omassa elämässä, kun taas vertailussa voi ainostaan hävitä. On eri asia ajatella ’Tuollaisen seesteisen tunnelman minäkin haluan omaan kotiini.” kuin ”Ahdistavaa, kun meillä on aina niin sotkuista. Miksi meillä ei näytä tuolta?”. Ensimäinen voi innostaa tekemään omaa elämän laatua edistäviä valintoja, kun taas toinen sumentaa mielen ja aiheuttaa vain negatiivisuutta – vaikka ajatus syntyisi aivan samasta kuvasta.

Medialukutaitoa tämän päivän yhteiskunnassa eläminen todella vaatii. On liian helppoa tehdä vääriä tulkintoja toisten elämästä, kun näkee vain valikoituja paloja, eikä koko tarinaa. Itsekin välillä kriittisesti mietin, mitä etenkin nuorempien lukijoiden suuntaan viestin. Tämä kirjoitus jäi myös mietityttämään, ehkä palaan aiheeseen toiste omiin kokemuksiini peilaten – millaisia vaiheita ja valintoja tämä blogissakin näkyvä elämäntilanne on edeltänyt. Rehellisyys ja rosoisuus (teksteissä tai kuvissa) tekevät  myös minusta blogien lukijana sisällöstä kiinnostavaa, ne tarjoavat kosketuspintaa oikeaan ihmiseen blogin takana.

Kotona sisustus loma-1

Tärkein ohje onkin niin blogia kirjoittaessa, kuin toisaalta blogeja lukiessa onkin mielestäni luopua vertailuista kokonaan. Yhdelle sopii viimeistellympi tyyli bloggaamisessa, toisille paljon huolettomampi. Se on rikkautta! Kun keskittyy poimimaan asioita ja ideoita, joista saa itse mielenrauhaa, iloa, virtaa ja inspiraatiota omien unelmien tavoitteluun ja nykyelämään, voi niin paljon paremmin!

Pyrkiä keskittymään ja nauttimaan kuvien kauneudesta sellaisenaan, eikä ajatella, kuinka oman kuvavirran pitäisi olla jollain tavoin parempi. Jättää lukematta, jos ahdistaa. Tarkastella omaa suhtautumista aiheeseen. Olla kiitollinen ja iloinen jokaisesta samanmielisestä, jonka onnistuu löytämään. Toivoa hyvää heille, jotka jatkavat eri suuntaan. Pohdiskella sisältä kumpuavasta hyvästä fiiliksestä ja innostuksesta käsin, mihin suuntaan itse haluaisi kehittyä. Jättää suosiolla pois sellainen, joka ei tue omaa käsitystä elämän ihanteista tai tunnu hyvältä. Ohjata ajatukset tietoisesti asioiden hyviin puoliin.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

I have been on vacation the past weeks, so it was nice to have a moment to take a couple of pictures from home. I also dived to discuss the interesting topic blogging vs. life…