Uusi vaihe

10 vuotta on tuo pieni keittiö ollut keittiössämme. Sillä ovat kaikki kolme lasta kokkaileet jos jonkinmoisia keitoksia. Muovailuvahasta ja kaurahiutaleista ja milloin mistäkin. Joskus on kattilan kannen alle jäänyt jotain muhimaan ja hyvä ettei kävellyt itse roskikseen.Viimeisin villitys oli teen keittäminen. Poikanen keitti antaumuksella teetä kuumaan hanaveteen ja tarjoili sen hienosti siivilän läpi suodatettuna. Seisoi vieressäni, kunnes olin juonut kaiken ja kehunut valtavasti. Toi sitten lisää.

Noh, jokatapauksessa paljon, paljon riemukkaita ja herkullisia kokkailuhetkiä. Tänään tuli kuitenkin se hetki, kun pikkukeittiö siirrettiin pois. Suruhan siinä tuli puseroon. Sen ympärillä on tapahtunut niin paljon. Lapset syntyneet ja kasvaneet. Se on aina ollut keittiössämme. Kodin sydämessä. Nyt sen kohdalla on tyhjää. En halua siihen mitään. Tarvitsemme tilaa, sillä lapset ovat kasvaneet ja tarvitsevat lisää tilaa. Moneen suuntaan. Henkisesti ja fyysisesti. Uusi elämänvaihe.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Saimme aikanaan ison kasan Duploja joilla kavereiden lapset olivat leikkineet. Meiltä niitä ei saa viedä pois sitten millään. Nuorin on yli neljän ja minusta niistä voisi jo pikkuhiljaa luopua kun tilallakin on jo kaikkea. Lapset joskus innostuvat rakentamaan niillä. Ehkä se luopuminen on tuskaisista kuitenkin äidillä.

    Kun ne saimme kaverin lapsilta oli puhe että jos antajalle (silloin 5 v.) tulee niitä ikävä saa tulla koska vaan leikkimään Duploilla meille. Ei ole näkynyt seitsemään vuoteen niissä merkeissä..

  2. 2

    sanoo

    Kauniisti kirjoitat! Minä itse huomaan olevani tosi kiinnostunut joihinkin leluihin ja lapsuutta on pakattu varastoon jo monta laatikollista 🙂

  3. 3

    sanoo

    Meillä on tytön nukkekoti meidän makkarissa, kun en millään raaski luopua siitä, pari kertaa se on jo ollut kirppiskuormassa, mutta viimehetkellä se on aina poimittu sieltä pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *