Virstanpylväs

IMG_6091

Eräänlainen virstanpylväs saavutettu. Sain yläkerrankin valmiiksi. Eihän yläkerralle tietenkään pitänyt mitään tehdä muuten kuin laajennuksen osalta, mutta yhtäkkiä huomasin tilaavani tapetteja netistä ja suunnittelevani isompien lasten kanssa heidän huoneidensa uutta ilmettä. Kyllä se klisee pitää paikkansa, että kun osan tekee uusiksi, alkaa vanha näyttää todella kulahtaneelta.

Remontin alkamisesta -siis siitä, kun urakoitsija tuli pihaan, on nyt tasan vuosi. Koko talo on nyt sisältä valmis, enkä halua nähdä yhtään liisteriä, sivellintä tai tapettia vähään aikaan. Uskomaton tunne! Niin uskomaton, että avasin eilen sen kunniaksi pullon shampanjaa.

Tämän viikon aikana maalasin meidän makuuhuoneen katon ja tapetoin yhden seinän uudestaan 10 vuotta sitten ostamillani tapeteilla (onneksi niitä oli jäljellä, ei tarvinnut koko huonetta tapetoida yhden nuhraantuneen seinän vuoksi).

Maalattiin pojan kanssa hänen huoneensa seinistä pois avaruusaiheinen maalaus ja korvattiin hieman industrial-henkisellä versiolla ja möpleerattiin uusiksi. Vietiin myös kaikki Legot pois (nyyh). Pikkuveli sai valtavasti lisää Legoja kokoelmaansa.

Tapetoin tyttären huoneen ja tuunasin hänelle uuden sängyn. Tytär on nyt juuri matkoilla, mutta suunnittelimme kaiken valmiiksi yhdessä. Minä vain toteutin.

Sisustin aulan valmiiksi. Kellarissa ollut sänkynojatuoli kannettiin paikalleen ylös. Kellari odottelee sohvasänkyä.

Mies kiinnitti poikasen uuteen huoneeseen viimeisetkin hyllyt.

Syy, miksi sain kaiken yläkerrassa näin reipaasti valmiiksi (lue: väänsin hiki hatussa ja kädet ruvella) on se, että tänään kuvattiin viimeinen osa juttusarjaa Meidän Talo -lehteen. Yläkerran kuvat ja tarina ovat lehdessä elokuussa, joten kauhean kokonaisvaltaista kuvaesittelyä en nyt voi yläkerrasta laittaa, mutta näitä en voinut olla jakamatta.

Ensi viikolla alkaa piharemontti.

IMG_6110

IMG_6133

IMG_6129

IMG_6115

IMG_6087

IMG_6074

 

Vaatekaappi pystyssä!

IMG_6023

IMG_6032

IMG_6035

Yhteistyössä Lundian kanssa.

Vihdoin!! Olen niin tyytyväinen itseeni. Sain oman vaatekaappini asennettua. Eikä se loppujen lopuksi vaatinut kuin ryhtymistä. Poikasen huoneen Lundiat kasattiin jo aikaa sitten (linkki juttuun), kun huone valmistui, mutta minun vaatekaappini olikin asia erikseen. Poikasen Lundialaatikoiden kanssa sain apua asentajalta, mutta oman vaatekaappini kohdalla päätin pärjätä yksin. Eikä siinä mitään, hommahan on ihan simppeli, mutta meidän talo on vino. Ja koska laatikoiden onnistunut asentaminen vaatii täydellistä suoruutta, oli tämä tehtävä hieman haasteellinen. Suosittelen siis vatupassin käyttöä asennushommissa. Lisäksi päätin yhdistää uusiin oviin vanhempia Lundia-ovia, joita olin haalinut nettikirppiksiltä. Maalasin ne valkoisiksi.

Kerran jo kasattu kaappi seisioi siis pitkään ilman laatikoita, koska en ollut saanut kaappia aivan suoraan. Pohdin ongelmaa monelta kantilta ja päätin luottaa siihen, että asennus oli onnistunut, mutta ongelmana on lattia. Niinpä päätin aloittaa kokeilun laittamalla laskevan puolen alle, jalkojen ja lattian väliin, pienet korokkeet pahvista ja maalarinteipistä. Sen ja näppärien säädettävien ovensaranoiden ansiosta laatikoiden asentaminen onnistui ja sain kaikki ovetkin suoraan! Kaikkea sitä sitten joutuu kikkailemaan, kun talo on vino. Kaiken kikkailun jälkeen huomasin, että Lundialta olisi saanut tilata valmiita kiiloja suoristamista varten. Ei tullut mieleenkään, että joku olisi ottanut huomioon sen, että monet vanhat talot (ja ehkä uudetkin) ovat johonkin suuntaan vinoja. Siispä laitoin kiilat tilaukseen.

Tykkään tosi paljon noista Lundian laatikoista. Niissä on ihana aukeamissysteemi: Aukeavat ja sulkeutuvat painamalla ja ne ovat yllättävän tilavat. Ovienkin eleettömyys kiehtoo, vaikka muuten meidän makkarista tulee aika boheemi väritykseltään. Lundian oviin saa valita mieleisensä värin monista Tikkurilan väreistä, mutta päädyin meidän huoneen osalta valkoisiin, jotta ne heijastaisivat kauniisti luonnonvaloa.

 

Kaapin kooksi valitsin 30 cm syvät tikkaat, hyllyt ja laatikot, ettei kaappi tulisi liikaa ikkunan eteen. Onhan se vähän nafti, mutta itseasiassa vaatteet pysyy hyvässä ojennuksessa, kun ei ole liikaa tilaa. Vasen puoli, jossa laatikot, on 100 cm leveä ja oikea puoli on 80 cm leveä.

Toim Huom. Talon suoristaminen remontin yhteydessä olisi maksanut puolet koko budjetista, joten päätimme jättää talomme ylhäiseen vinouteensa, jossa se on jo monta kymmentä vuotta ollut.

Yksi hyvä syy

IMG_0935

Oikeasti on monta hyvää syytä, mutta yksi hyvistä syistä ostaa touko-, kesä-, ja heinäkuun Meidän talo -lehdet on se, että siellä on jutut meidän remontista kerros kerrallaan. Postasinkin kuvauksista täällä aikaisemmin ja nyt jutut tulevat ulos.

Todellisuudessa yläkertaa ei olla vielä kuvattu, joten nyt pitäisi pistää töpinäksi sen kanssa, paljon on vielä tekemättä, mutta kas kun iski remonttiväsymys. Argh. Ei siellä ole kuin pientä fiksaamista enää, mutta ne on just niitä juttuja mitä ei meinaa saada tehdyksi. Tiedättehän, oven kahvat, pientä maalaamista, vähän tapetointia, ripustimia seinään ja kunnon lamput, isompien lasten huoneiden tuunausta… Huoh.

Tuon kuvan nähtyäni uusimmassa lehdessä ajattelin, että no nyt on rouvalla sitte vähän rennommat releet päällä. On yllättävän vaikeaa tehdä yhtäaikaa ”kuvausjärjestelyjä”, toimia toimittajan roolissa ja olla itse kuvattavana (eli huolehtia, että on säällisen näköinen). Jokin asia jää aina retuperälle ja onneksi se olin vain minä. Hyvää viikonloppua kaikille!