Kuvaukset kotona -kuvat kameran takaa

IMG_4833

 

IMG_4834

Tänään oli kuvauspäivä. Meidän kotia kuvattiin Meidän talo -lehteen. Ihan kauheeta, miten sitä alkaa suurennuslasilla tarkastelemaan kotiaan ja puunaamaan hullun lailla. Vaikka aivan hyvin tiedän, että kaikki ei näy kuvissa PLUS haluaisin, että koti näyttää asutulta, eikä autiolta sisustuslavasteelta. Vaikeaa on löytää kultainen keskitie. Meidän koti kun on muutenkin vielä sellaisessa muuton jälkeisessä välitilassa, eikä elämisen jälkiä hirveästi vielä edes ole (ah, miten näitä kuukausia tulen kaipaamaan vuoden päästä, kun tapetit on koiran kuolassa ja lattiat täysin naarmuuntuneet ja kolhuilla). Sain eilen vasta silitettyä ja laitettua keittiön verhot paikalleen ja huomasinkin ne liian pitkiksi, mutten ehtinyt tehdä asialle mitään. Pari muutakin juttua olisi pitänyt ehtiä, mutta tuskin niitä valmiissa kuvissa huomaa (??!!).

IMG_4828

IMG_4843

Kuvia rakennettaessa kamerassa näkyvät alueet siivotaan ja järjestellään kuvaan sopivaksi, jotta tietystä kuvakulmasta näkyisi kaikki mikä halutaan näkyvän, oikeissa suhteissa. Varastokontin tyhjennyksen yhteydessä on sisälle taas ajautunut kaikenlaista pahvilaatikkoa ja tavaraa, joilla ei ole vielä paikkaa. Niitä sitten siirtelin huoneesta toiseen kuvia pakoon. Oikean kuvan takana olevat tilanteet ovatkin helposti mielenkiintoisempia kuin itse sisustuskuva. Olen tehnyt työkseni paljon kuvausjärjestelyjä, joten se puoli sujuu kyllä ihan rutiinilla, kuten myös työryhmän ruokkiminen -tässä tapauksessa minun ja kuvaaja Paavon. Kuvauksissa päivät helposti venyvät ja on tärkeää muistaa syödä, muuten ei jaksa iltapäivästä enää keskittyä tekemään kauniita kuvia. Sisustuskuvissa kun ratkaisevaa on valo. Pienet epäkohdat siisteydessä tai kalustuksessa näkee vain itse. Valmiissa kuvassa kukaan ei niihin kiinnitä huomiota. Pitää myös osata ottaa huomioon kuvan koko ja julkaisualusta. Nettikuvista voi zoomata ja tarkastella pikkuruisiakin yksityiskohtia. Lehtikuvista ei.

Juttu meidän talosta tulee ulos Meidän Talo -lehdessä kolmessa osassa, numeroissa 5, 6 ja 7. Jokaisesta kerroksesta juttu erikseen. Jännää.

IMG_4845

IMG_4836

Haikeat ja onnelliset heipat!

 

 

IMG_2242IMG_9899

Remppajengi pakkasi kamansa ja lähti. On niin outo olo. Kuusi kuukautta on remontoitu ja joka arkipäivä klo 6.50 on pihaan saapunut kolme miestä, jotka jo tässä vaiheessa kuuluvat vähän niinkuin kalustoon. Kysyinkin Antilta, että pitäiskö meidän nyt sitten pärjätä tämän talon kanssa ihan yksin muka. Onneksi jotain ihan pientä on tekemättä, kuten korvausilma-aukot ja yksi hormiliitosasia, sekä kylppärin kynnyksen pinnoittaminen, joten vieroitus sujuu pikkuhiljaa. Meillä kävi aivan uskomaton mäihä, että saatiin Antin porukan (Heicon oy) kaltainen tekijä. Tuttavat suosittelivat ja oli kyllä kullan arvoinen suositus. En usko, että kovin monella saneeraus sujuu näin mutkattomasti kuin meillä. Ilolla olen maksellut huimia laskuja, koska porukka tuli joka päivä, aina ajallaan ja ongelma kuin ongelma hoitui vaivatta. Myös se, että asiat oli järjestetty aina niin, että me pystyttiin asumaan täällä -alkaen pihalle rakennetusta kylpyhuoneesta.

Raha-asioista sen verran, että viimeistä tippaa myöten meni budjetti ja vähän ylikin, kuten kuvaan kuuluu. Loppusyksystä haettiin lisää lainaa ja sekin meni viimeistä senttiä myöten. Rahaa olisi saanut palamaan vielä juuri niin paljon kuin olisi antanut. Töitä tällaisessa talossa on loputtomiin. Se on pakko vaan sanoa stop jossain vaihessa. Tekemättä jäi kellariin vievät portaat. Niihin pitää keksiä jotain. Joko opetella betonityöt itse (not going to happen) tai kikkailla niihin joku mattosysteemi. Onko ideoita? Tottakai meille jäi tapetoitavaa ja maalattavaa ja kiinnitettävää ja kaikenlaista pientä, jotka valmistuvat sitten ajallaan…

Keväällä kaivetaan vielä pihaan viemärit ja sadevesiputket ja viedään ne kaupungin putkiverkostoon kadulle. Sitä varten pitää varmaan kerätä kolehti. Se on kuitenkin työ, joka on pakko tehdä. Vaihtoehtoja ei ole.

Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että sotkulle ei ole selityksiä. Vuoden verran ollaan kaiken kaikkiaan asuttu kohta remontoitavassa tai parhaillaan remontoitavassa kodissa. Se on sellaista retkeilyä ja palapeliä, ihan kuin Tetristä pelaisi. Ja ”ihan turha siivota, koska…” -meininkiä. Nyt on ihanaa, kun saa tavarat paikalleen ja lattian voi pestä ja pitää kodin puhtaana. Kauankohan tuota remonttipölyä laskeutuu vielä pinnoille?

Maailman onnellisin poika

 

IMG_9416

 

IMG_3612

 

Se on nyt valmis. Poikasen huone. En osaa sanoin kuvailla sitä onnea, mikä pienestä pojasta tursui. Onni ilmentyi hyppelemällä, laulelemalla ja yltiöpäisellä hyväntuulisuudella ja ”mä oon niin onnellinen, ettet tiedäkään”-hokemisella.

Eihän siinä sitten maltettu olla kalustamatta, vaikka tekemistä olis kaikille sormille. Sänky, Lundiahyllykkö, työpöytä, vaatekaappi, kirjat ja pehmolelut pääsivät huoneeseen ensimmäisenä. Oli jotenkin niin symbolista ja merkityksellistä kantaa tavaroita poikasen kanssa yhdessä uuteen huoneeseen. Nyt alkaa uusi aikakausi meidän perheessä.

IMG_3625

IMG_3626

 

No, siinä henkevien ajatusten ja onnellisuuden lomassa tajusin, että jos olen oikein tehokas, saadaan aikuistenkin makkari jonkinlaiseen alkuperäiseen järjestykseensä. Olen niin kaivannut ilmaa ja tilaa ympärilleni. Iso makkari on ollut todella täyteen ahdettu jo viitisen vuotta. Liikaa tavaraa, liikaa ihmisiä, liian isoja huonekaluja. Pelkäsin poikasen huomaavan, että aloin olla enemmän innoissani oman makuuhuoneeni tyhjentämisestä kuin hänen huoneensa täyttämisestä. Tuskin huomasi, oli niin seitsemännessä taivaassa.

Illalla poikanen kaivautui uuteen sänkyynsä ja otti Rekun (pehmkoira) kainaloon. Luettiin oikein monta merirosvotarinaa. Hän ei kertaakaan tullut alakertaan (yleensä on kauheasti asiaa iltaisin) ja aamulla heräsi viimeisenä, iloisena todeten, että ”kylläpä mun huoneessa nukkuu hyvin”.

IMG_3631

Halusin jättää huoneeseen rakenteissa olevat hassut pikku kolot ja muodot paikoilleen, enkä suoristaa niitä pois. Tässä portaiden kattorakenteen muotoa. Kolot ja kummallisuudet kuuluvat vanhaan taloon. Kaiken ei tarvitse olla niin käytännöllistä ja selkeää. Tällaiset yksityiskohdat tekevät vanhan talon uusistakin osista persoonallisia ja istuvia.

 

IMG_3622

 

Kotoisaa joulua kaikille teille, jotka käytte välillä meitä täällä kurkkaamassa.

P.s pakko vielä jakaa kanssanne tämän muuttorumban klassikkomoka. Kellarin pikkuvarasto, joka siis on minun varastoni, on ahdettu täyteen muuttolaatikoita lattiasta kattoon. Mies kyllä varoitti ja kehotti ottamaan pois alta kaiken tarpeellisen ja tarvittavan tavaran, mutta arvatkaapa mitä! Puolet lasten joululahjoista jäi kasojen taakse. Eilen purin noin 25 laatikkoa, löysn lahjat, pelastin myös jouluksi tarkoitetun punaviinin ja kasasin laatikot takaisin, kunnes nukkumaan mennessä tajusin, että vielä yksi lahja uupuu. Se jäi sinne kaikista perimmäiseen nurkkaan lattialle. Lisää purkuhommia siis.