Rintsikkarakkaus

 

IMG_5369

 

IMG_8082

Se alkoi ihan vaivihkaa. En tiedä tarkkaan milloin, mutta omakotitaloon oli päästävä. Vanhaan. Ja sitten tarkentui, että rintamamiestaloon. Kai se oli se huonejärjestys, kerrokset, selkeys ja ne narisevat portaat. Olin myös antanut itseni ymmärtää, että nämä 40-60-luvulla rakennetut perinnetalot ovat viimeisiä terveitä taloja, joita vuosikymmeniin on rakennettu. Näiden talojen historiakin oli kiehtova ja tuntui hyvältä ostaa pala Suomen historiaa -jotain jolla on tarina ja jotain, jonka joku on rakkaudella rakentanut.

Muutimme Etelä-Helsingin Iso-Roobertinkadulta Itä-Helsingin lintukotomaiseen omakotitalolähiöön vuonna 2005. Tiedättekö, se romanttinen ajatus siitä, että ” tämähän on ihan asuttavassa kunnossa” ja ” laitellaan tätä pikkuhiljaa”. Niinhän siinä tavallaan kävikin.

IMG_2235

IMG_7870

Ensin revimme pois kaikki 1978-luvun aikaiset pinnat oviaukkojen kaariholveja ja samettipintaisia tapetteja myöten. Kellarin lattiat, kylppäri ja sauna laitettiin uusiksi myös. Pintaremontti valmistui neljässä kuukaudessa. Viimeiseksi revimme pois puuportaiden muovimaton.

Muutaman vuoden jälkeen piti kahdelle lapselle saada omat huoneet. Muutimme yläkerran ison makuuhuoneen kahdeksi ja uusimme kattoeristeitä. Siinä samassa tehtiin ikkunat. Siitä remontista toivuttiin jonkun aikaa. Makseltiin osamaksuja.

Seuraavaksi vaihtui öljypannun moottori. Se aiheutti vuoden sisään kaksi putkivuotoa, sillä vanhat putket eivät kestäneet uutta painetta. Sitten vuosi katto. Ilmeisesti uusien ikkunaeristeiden asennusvirheen vuoksi ( arvatkaa myönsikö ikkunafirma virhettä koskaan). Tässä vaiheessa alkoi hieman pelottaa. Matkoille lähteminen oli yhtä huolta ja öljypannun kanssa tapeltiin kaikki talvet. Talvisin oli aina kylmä. Öljylasku oli valtava.

IMG_5850

IMG_3772

IMG_8409

Sitten alettiin haaveilla kokonaisvaltaisesta saneerauksesta.

Saneeraus alkoi vuonna 2015 ja jatkui kaksi vuotta. Talo koki aikamoisen muodonmuutoksen. Kaikki pyrittiin kuitenkin tekemään talon aikakautta ja tyyliä kunnioitten. Yhdeksän kuukautta joka päivä, saapuivat remonttimiehet pihaan klo 6.45. No, oli siinä viikonloput välissä ja joku loma. Pihan puolen viemärit ja ulkovuoraus tehtiin myöhemmin parissa osassa. Pihaa ollaan saamassa kuntoon juuri nyt. Nurmikon siemenet on jo kylvetty. Ensi kesänä maalataan talo vielä kertaalleen. Kun ensi kesä lasketaan mukaan, on remontti ollut päällä neljä kesää. Ja sitten voidaankin varmasti jo alkaa kunnostaa jotakin jo rapistuvaa kohtaa.

Mutta silti, en vaihtaisi tätä asumismuotoa mihinkään. En myöskään uuteen omakotitaloon. En osaisi asua ihan uudessa. En tiedä miksi, kai se on se talon sielu ja siellä eletyt elämät se, että talo tuntui kodilta heti sinne astuessani. Mikään uusi talo ei ole aiheuttanut minulle sitä tunnetta.

Kun saneerauksen lopuksi meille asennettiin uudet lautalattiat, en pitänyt niistä ollenkaan sillä ne tuntuivat liian uusilta, liian siisteiltä ja suorilta. Luojan kiitos elämä on nyt jo kuluttanut niitä ja hieman liian vaalea harmaa maali on alkanut elää, eikä joka ikinen likatahra tai koirankarva näy niin helposti. Lattia on alkanut narisemaankin joistain kohdin. Ei tämä ole pikkutarkan tai pedantin hommaa tämä täällä asuminen. Talo on vinokin. Jollekin se olisi kynnyskysymys, meille ei.

Täältä pääset ison saneerauksen alkutaipaleelle, vuoteen 2015.

IMG_8435