Heureka! Ne syö sittenkin!

IMG_9724

Nyt on niin, että puolentoista viikon ajan arkiruoan tekeminen on ollut helpompaa kuin kahden vuoden aikana kertaakaan. Ja miksi? No siksi, koska otin käyttöön kahden viikon ruokakalenterin      ( tästä pääsee siitä kertovaan postaukseen). Aloitin siis perhekokeen omalla perheelläni.

Ruokakalenterissa on kyse siitä, että jokainen perheenjäsen saa valita kaksi ruokalajia ja niistä tehdään kahden viikon ruokakalenteri. Lauantai ja sunnuntai ovat vapaita improvisaatiolle.

IMG_9715

En olisi ikinä uskonut, että tämä toimii niin hyvin kuin toimii. Yksikään lapsista ei ole valittanut ruoasta. Kertaakaan. Ja nyt on jo toisen viikon tiistai! Lapset selvästi pitävät siitä, että ovat nyt todistettavasti saaneet vaikuttaa. He myös pitävät ennakoitavuudesta ( Ylläri! Olisihan tämä pitänyt muistaa. Luulin sen koskevan vain taaperoita ja uhmaikäisiä, mutta teini-ikäinen kai tavallaan onkin uhmaikäinen).

Vaikka päivän ruoka ei olekaan ihan sitä omaa lempparia, sulaa fakta ruokalajista teinin aivoihin pehmeästi kuin pekonin rasva pannulle. Ei valituksia, koska ”huomenna on mun valitsema ruoka” ja ilmeisesti, koska asia on ollut tiedossa etukäteen. Keskimmäinen, 14-vuotias, jopa pyysi tänään, että tehtäisiin tällainen ruokakalenteri toistekin. Minä siihen tyytyväisenä kertomaan, että tämä on kuule nyt pitävä järjestely ja lista vaihtuu parin kuukauden välein. Ei kuulunut narinaa. Ei kyllä kuulunut ilon kiljahduksiakaan, mutta se ei teinillä tarkoita sitä, etteikö hän hiljaa sisällään voisi riemuita.

Sen lisäksi, että nuoriso ja 9-vuotias eivät valita ruoasta ja syövät, myös minun ruokakauppareissuistani on tullut helppoja ja lempeitä tapahtumia, joissa vihellellen nostan kaupan hyllylta kärryyn valmiiksi suunnitellut ruoat. Tiedän, kuulostaa ällöimelältä, mutta siltä se nyt on tuntunut. Viikonlopun tullessa mietin ihan mielelläni, että mitähän hyvää viikonloppuna syödään. Mieskin oikein odottaa, että saa viikonloppuna tehdä ruokaa. Tosin, mies meinasi innostua ja poiketa raiteelta, joka olisi luultavimmin aiheuttanut nuorison päähän oikosulun, kun ehdotti torstain makkarakastikkeen sijaan makkarakuppeja. Tässä ei nyt ole lainkaan tilaa inspiroitumiselle. Ei lainkaan.

Tässä vaiheessa perhekoetta kaikki sujuu siis vallan mainiosti. Niin mainiosti, että tiistain ja minun viidennen sairaspäiväni kunniaksi leivottiin pullia. Ihan vaan siksi, koska energiaa ja aikaa jäi ja on jäänyt lähiaikoina muutenkin jotenkin enemmän. Jos joku teistä nyt päätyy kokeilemaan tätä systeemiä vaadin, että tulet tänne kertomaan fiiliksistä. Toimiiko tämä teillä vai ei?

 

IMG_9721

Kahden viikon ruokalista

IMG_2917

Hei, sinullakin on ehkä sama ongelma? Perheen ruokahuolto on jotenkin päässyt raiteiltaan? Lasten makumieltymykset muuttuvat. Yhdestä tulee yhtäkkiä nirso, toinen himoaa lihaa ja kasvaa 10 senttiä viikossa ja yksi on ryhtynyt kasvissyöjäksi. Mikään ruoka ei tunnu kelpaavan. Tai ainakaan yhtä aikaa kaikille. Mulla meni hermo.

Kyselin Facebookissa kavereilta, että mitä ihmettä voin tehdä. Jo se, että esikoinen on ryhtynyt kasvissyöjäksi monimutkaistaa asioita perheessä, jossa kolme viidestä on vannoutuneita makkaransyöjiä. Mutta että lisäksi yksi ( joka on ollut pienestä saakka kaikkiruokainen) päättää nirsoutua ja yksi kasvaa silmissä ja on langanlaiha ja söisi loputtomiin roskaruokaa ja eineksiä. Miten ihmeessä saisin kaikki tyytyväisiksi niin, että ruokapöydässä olisi mukava istua ja vieläpä niin, että tietäisin kaikkien saavan helposti tasapainoista ruokaa? Olen koko syksyn seissyt lieden äärellä kello 17 pää aivan tyhjänä ja olo täysin turhautuneena. Asiaa ei tietenkään auta ammattini, jossa ideoin ja toteutan erilaisia reseptejä. Duunipäivän jälkeen päässä ei tunnu liikkuvan yhtäkään ruokaan liittyvää ajatusta.

Pari ystävää ehdotti viikkoruokalistaa, johon jokainen perheenjäsen saisi päättää ruoan. Minä päätin kokeilla ja tein kahden viikon listan, jossa lauantai ja sunnuntai ovat improvisaatiopäiviä. Jokainen siis päätti kaksi ruokaa, myös minä (mieheltä ei kysytty, mutta otin hänet kyllä huomioon listaa tehdessä) Lapset lähtivät leikkiin mukaan aika iisisti ja tuntuivat olevan mielissään kuulluksi tulemisen tunteesta. Toivon tämän selkeyttävän meidän kaikkien arkea. Katsotaan miten käy. Tästä tämä lähtee.

IMG_2922

Ihan perus omenapiirakka, mutta paras

IMG_8638

IMG_8634

 

Tässäpä tällainen yksinkertaistettu versio ranskalaisesta omppupiirakasta.

Jätin pois perinteisen vaniljatäytteen ja laitoin tilalle voita ja fariinisokeria. Tuli ihan täydellistä. Ranskalaisissa piiraissa ”se juttu” on pohja ja joo, se vaniljatäyte, mutta kuka hullu ehtii keittää tunnin verran vaniljatäytettä ja vielä kypsentää sitä uunissa vaikka kuinka pitkään, kun päällä on akuutti omenapiirakkahimo?

Piirakasta tuli ihanaa! Osansa herkullisuuteen antoi ihan varmasti se, että omput olivat omasta omenapuustani ja sekö vasta oli ihanaa! Seitsemän vuotta olen kasvattanut tuota puuta. Tähän saakka se on antanut 1-3 omenaa. Viime vuonna 5, mutta sitten puuhun iskikin muumiotauti. Tai ensin rutto ja sitten muumiotauti. Kauhea shokki.

Tänä vuonna sitten satoa tuli ihan älyttömästi (mikä on outoa, koska yleisesti tuntuu, että omenoita ei oikein ole tullut). Poistin kaikki ötököiden verkkorakennelmat, huonot reikäiset omenat ja laitoin roskiin ( kompostiin ei saa laittaa, etenkään sairaita omenoita). Pari kertaa viikossa kävin puun läpi ja putsasin sitä. Maasta keräsin kaikki pudonneet pois. Tällaisen toiminnan pitäisi pikkuhiljaa kitkeä muumiotaudin pois puusta. Ureaakin pitäisi juurelle kaataa (pitääkin taas tutkia, että missä vaiheessa vuotta).

No, joka tapauksessa sain kaksikin piirakkaa tehtyä. Yhden klassisen ja yhden Tatinin. Jee.

Tässä ohje tähän klassiseen. Maailman parhaan Tarte Tatinin ohjeen löydät nimeään kantavasta keittokirjastani -niin ja klassisen ranskalaisen omenapiiraan sillä vaniljakastikkeella.

IMG_8620

IMG_8641

 

Klassinen omppupiiras

150 g voita

1 dl sokeria

hyppysellinen suolaa

1 muna

4 dl vehnäjauhoja

8-9 pienehköä puutarhaomenaa

2-3 rkl fariinisokeria

Piirakkavuoka 25 cm

Ota voi ajoissa huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita 125 g voita, sokeri ja suola tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita se voimakkaasti puuhaarukalla voiseoksen joukkoon. Lisää jauhot kerralla ja vaivaa taikina nopeasti tasaiseksi. Muotoile palloksi ja jätä hetkeksi lepäämään.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Poista omenoiden siemenkodat ja kuori, mikäli haluat (itse en kuorinut). Leikkaa omenat puoliksi ja sitten ohuiksi kuunsirpin muotoisiksi viipaleiksi.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille. Asettele omppuviipaleet vuokaan ympyrän muotoon aloittaen ulkoreunasta. Ripottele päälle fariinisokeri ja 25 g pehmeää voita nokareina. Nosta uuniin noin 25-30 minuutiksi, kunnes pohja on paistunut ja saanut väriä.