Haahuilua surun kanssa

 

IMG_0497

Olen ollut hiljainen. Vietin toissa viikon Monacossa. Saatoimme veljeni turvallisesti sinne, missä ei ole enää kipua. Hän lähti poikiensa ja vaimonsa sylissä, läheisimpien perheenjäsenten ja ystävien seurassa, juuri niin kuin halusi. Viikko oli raskas. Onneksi minulla on nyt pari viikkoa lomaa, sillä suru vaatii aina tilaa ja aikaa ympärilleen. Se vie kaiken voiman. Ei siis pidä vaatia itseltään liikoja.

IMG_8242

Näin ollen olen ollut vain kotona. Mutta täällä kotona olen haahuillut, ollut, katsellut, hengittänyt, nauttinut. Haahuilukin tuottaa tuloksia. Olen täysin aivottomasti siivonnut hyllyjä, tyhjentänyt työpöytäni, organisoinut ”rekvisiittavarastoni” -tehnyt kaikkea sitä mitä ei todellakaan arkena ehdi  tehdä. Pölypallerotkin haahuilee pitkin lattioita ja minä onnellisena järjestelen purkkeja hyllyille ja sitten siirryn katsomaan Netflixistä Ru Paul’s drag racea tai Chef’s table -sarjaa  -just hyvä.Pihalla käyn juomassa ehkä yhdet kahvit, mikäli sää sallii. Siinä ohimennen nyppäsen pari kuollutta kukkaa kukkapenkistä, ehkä nuo viisi rikkaruohoa tuosta -noniin, nyt riittää.

 

IMG_8243

 

Vaaleanpunainen unelma -terveisiä Nizzasta

IMG_9090

Olin reissussa ja kiitos, teki hyvää. Keväinen aurinko lämmitti jo ihan kunnolla, vaikka aamut ja illat olivat viileitä. Nyt taas malttaa odotella kesää.

Kävimme matkan aikana myös Monacossa, koska kävin moikkaamassa veljeäni sairaalassa. Hieman synkkä ja jännittävä sairaalavierailu vaati vastapainoksi hetken luksusta ja vaaleanpunaista unelmaa. Päätimme istahtaa Monacon Cafe de Paris’n terassille ja tilata Shampanja-juomat. 23 euron lasilliset nautittiin asiaan kuuluvalla hartaudella ja sitten lähdettiin junalla takaisin Nizzaan päin.

IMG_9061

IMG_9053

Matkalla jäimme suunnitelusti Beaulieu-sur-mer -asemalla, vieraillaksemme Rothschildien Villa Ephrussi’ssa. Villan on rakennuttanut Béatrice Rothschild ja naisen rakennuttamalta koko komeus puutarhoineen näyttääkin. Koko Villa on yhtä vaaleanpunaista unelmaa. Villan alueella on 9 erilaista puutarhaa, joilla on kaikilla oma teemansa. Talon edessä on klassinen ranskalainen puutarha ja sen oikealla puolella kulkee polku, jota pitkin pääsee mm. japanilaiseen puutarhaan ja ruusupuutarhaan. Kyllä tuolla kelpaisi kesänsä viettää puutarhoja mittaillen ja suihkulähteistä nauttien. Puutarhassa on myös kahvila, jossa istuessa, voi hyvin kuvitella itsensä 1900-luvun alun verkkaiseen elämänmenoon.

IMG_9065

IMG_9064

IMG_9075

IMG_9072

Villassa vierailuun kannattaa varata aikaa, sillä puutarhat vievät mennessään. Myös bussikuljetus Villalta vie aikansa, sillä bussit ovat täynnä, eikä ensimmäisen kyytiin välttämättä pääse. Olen viettänyt paljon aikaa Etelä-Ranskassa, mutta tämä oli jäänyt minulta kokonaan näkemättä ja suosittelen todella lämpimästi siellä käymistä.

IMG_9093

IMG_9090

Kun talo jää yksin -trauma

IMG_7613

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime lokakuun ja sitten toisaalta taas ei mitään. Kai sitä elelee sellaista horrostilaa talvisin ja täytyy myöntää, että remontti oli sellainen rutistus, että olen nauttinut vain ihan tavallisesta elämästä ja ihmetellyt kaiken ongelmattomuutta.

Ongelmattomuus on meille ihan uusi olotila. Jotenkin hyvin kuvaavaa on se, että kauan odotettu reissumme Meksikoon tuntuikin hieman ahdistavalta. Kävin ennen lähtöä läpi kaiken mahdollisen, mitä talolle voi käydä poissa ollessamme. Koska reissumme ajoittui tammikuun ekoille viikoille, oli pelon aiheita tietysti aika monia, lähtien varkaista, aina putkien jäätymiseen ja maalämmön pragaamiseen saakka. Rakas ystävä suostui talonnaiseksi ja kävi muutaman kerran sytyttämässä ja sammuttamassa valoja ja tarkistamassa, että mikään ei vuoda ja talossa on lämmin. Kaiken kukkuraksi hän teki myös lumityöt, joka ei todellakaan ollut to do -listalla.

Tottakai kovat pakkaset iskivät Etelä-Suomeen reissumme aikana ja sen seurauksena lähettelin ystävälleni todella rasittavia, äärimmäisen pitkiä tekstiviestejä, joissa annoin yksityiskohtaisia ohjeita hanojen valuttamisesta, pattereiden mahdollisesta vinkumisesta ja korvausilmaventtiilien säätämisestä. Huomasin seuraavani Suomen sääoloja maatessani valkoisella hiekalla Karibianmeren äärellä. Kuinka säälittävää!

Ja kaikki tämä vain siksi, että aikaisemmin matkustelumme oli juurikin tätä. Aiheellista pelkoa talon hyvinvoinnista poissaolomme aikana. Esimerkiksi kerran, kun palasimme kotiin Lapista, odotti eteisessä vesilammikko, joka oli valunut yläkerran hallin katosta… Ennen lomalle lähtöä lämmitysöljyä piti aina tilata lisää. Kerran tulimme matkoilta jääkylmään kotiin. Nukuimme kaksi yötä kaikki samassa sängyssä, koska vain niin oli tarpeeksi lämmin nukkua.

IMG_7259 2

IMG_7065

IMG_7780

Kiltisti ystäväni varmisti kaiken, lähetti kuvia ja rauhoitteli. Myöhemmin totesi hieman nauraneensa viesteilleni. Ja ihan aiheesta. Talolla ei ollut mitään hätää. Osaisinkohan jo ensi talvena luottaa siihen, että talo kestää talvellakin, vaikka yksin jäisikin?

Remontin jälkeinen postraumaattinen käytösmalli. Tällaisen keittiöpsykologisen diagnoosin olen itselleni antanut, sillä huoleni talostamme lomamme aikana sai aikamoiset mittasuhteet ja nyt vähän nolottaa.

Onko kukaan muu kokenut samanlaisia tuntemuksia jättäessään talonsa yksin loman ajaksi? Tunnistaakohan joku muukin itsensä diagnoosistani?

IMG_7244