Ihan perus omenapiirakka, mutta paras

IMG_8638

IMG_8634

 

Tässäpä tällainen yksinkertaistettu versio ranskalaisesta omppupiirakasta.

Jätin pois perinteisen vaniljatäytteen ja laitoin tilalle voita ja fariinisokeria. Tuli ihan täydellistä. Ranskalaisissa piiraissa ”se juttu” on pohja ja joo, se vaniljatäyte, mutta kuka hullu ehtii keittää tunnin verran vaniljatäytettä ja vielä kypsentää sitä uunissa vaikka kuinka pitkään, kun päällä on akuutti omenapiirakkahimo?

Piirakasta tuli ihanaa! Osansa herkullisuuteen antoi ihan varmasti se, että omput olivat omasta omenapuustani ja sekö vasta oli ihanaa! Seitsemän vuotta olen kasvattanut tuota puuta. Tähän saakka se on antanut 1-3 omenaa. Viime vuonna 5, mutta sitten puuhun iskikin muumiotauti. Tai ensin rutto ja sitten muumiotauti. Kauhea shokki.

Tänä vuonna sitten satoa tuli ihan älyttömästi (mikä on outoa, koska yleisesti tuntuu, että omenoita ei oikein ole tullut). Poistin kaikki ötököiden verkkorakennelmat, huonot reikäiset omenat ja laitoin roskiin ( kompostiin ei saa laittaa, etenkään sairaita omenoita). Pari kertaa viikossa kävin puun läpi ja putsasin sitä. Maasta keräsin kaikki pudonneet pois. Tällaisen toiminnan pitäisi pikkuhiljaa kitkeä muumiotaudin pois puusta. Ureaakin pitäisi juurelle kaataa (pitääkin taas tutkia, että missä vaiheessa vuotta).

No, joka tapauksessa sain kaksikin piirakkaa tehtyä. Yhden klassisen ja yhden Tatinin. Jee.

Tässä ohje tähän klassiseen. Maailman parhaan Tarte Tatinin ohjeen löydät nimeään kantavasta keittokirjastani -niin ja klassisen ranskalaisen omenapiiraan sillä vaniljakastikkeella.

IMG_8620

IMG_8641

 

Klassinen omppupiiras

150 g voita

1 dl sokeria

hyppysellinen suolaa

1 muna

4 dl vehnäjauhoja

8-9 pienehköä puutarhaomenaa

2-3 rkl fariinisokeria

Piirakkavuoka 25 cm

Ota voi ajoissa huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita 125 g voita, sokeri ja suola tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita se voimakkaasti puuhaarukalla voiseoksen joukkoon. Lisää jauhot kerralla ja vaivaa taikina nopeasti tasaiseksi. Muotoile palloksi ja jätä hetkeksi lepäämään.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Poista omenoiden siemenkodat ja kuori, mikäli haluat (itse en kuorinut). Leikkaa omenat puoliksi ja sitten ohuiksi kuunsirpin muotoisiksi viipaleiksi.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille. Asettele omppuviipaleet vuokaan ympyrän muotoon aloittaen ulkoreunasta. Ripottele päälle fariinisokeri ja 25 g pehmeää voita nokareina. Nosta uuniin noin 25-30 minuutiksi, kunnes pohja on paistunut ja saanut väriä.

 

Arvonta!

Näyttökuva 2017-03-27 kello 17.18.18

 

Olen kirjoittanut blogiani nyt noin 9 vuotta. Aloitin sen kuopukseni syntymän jälkeen ja blogilla on sen jälkeen ollut monta vaihetta. Ennen kaikkea blogini on minulle kuin päiväkirja. Selailen joskus vanhoja postauksia ja muistelen elämää silloin, kolmen pienen lapsen äitiniä. On myös mielenkiintoista seurata, miten kirjoittamiseni on kehittynyt. Välillä kyllä ihan nolottaakin. Tekisi mieli editoida kaikki tekstit, mutta hei, se olin minä silloin. Blogi on elänyt mukanani lifestyleblogina, DIY-blogina ja parin vuoden ajan olenkin keskittynyt enemmän taloomme, sen remontointiin ja ylläpitämiseen -iloon terveestä rintamamiestalosta.

Välillä Aurinko ja Kuu oli tauolla, kun keskityin ruokablogiini, joka sitten jäi, koska reseptiikkaan liittyviä töitä tuli niin paljon, että en ehtinyt enää tehdä reseptiikkaa blogiin. Palasin takaisin tänne, ryhdyin yhteistyöhön ensin Meidän talo-lehden kanssa ja sitten siirryin saman talon Meilläkotona.fi -portaalin alle. Edustan ehkäpä sitä vanhempaa bloggarisukupolvea, joka ei suunnittele postauksiaan, kirjoitan postaukset aikalailla hetken mielijohteesta. Sitten saatan kuitenkin muokata juttua parikin päivää, ennen kuin painan ”julkaise”-painiketta. Inspiroidun valokuvaamisesta, tunnelmasta, valosta ja erityisesti elämän pienistä onnellisuuden hetkistä. Siitä koko blogi oikeastaan sai alkunsakin: elämän pienten ilojen tunnistamisen opettelusta. Elämän vastakohdista. Aurinko ja Kuu. Minulla on niskassa Aurinko ja Kuu- tatuointi.

IMG_8701

Tiedän, että teitä lukijoita on, ainakin tilastot niin kertovat, mutta harvemmin kuulen teistä. Haluaisinkin kovasti tutustua teihin. Niinpä järjestän pienen arvonnan. Kommentoi ja kerro minkälaisista blogeista pidät ja miksi. Jos sinulla on oma blogi, kerro sen nimi, jotta voin alkaa seurata sinua. Vai oletko vain satunnainen kävijä? Kaikkien kommentoineiden kesken, arvon Mokkapala-kirjani. Kirjasta lisää tietoa edellisessä postauksessani. Arvonnan suoritan perjantaiaamuna 31.3. Onnea matkaan!

Prisca

 

IMG_7509

 

Kirjan kuvat ja ulkoasu Viola Virtamo/Cozy Publishing/Mokkapala

Mokkapala. Ideasta valmiiksi keittokirjaksi.

IMG_7509

IMG_7512

Mokkapala-kirjani tuli eilen painosta. Se painomusteen tuoksu…

Lähes vuoden pituinen työrupeama on nyt käsissäni ja se tuntuu ihmeelliseltä. Miten prosessi oikein etenee? Antakaa, kun kerron.

Takakannessa lukee: ”Mokkapala on reseptikokoelma arjen sankareille, maistuvien leivonnaisten ystäville sekä kaikille heille, jotka seisovat väliaikabuffetissa myymässä herkkujaan, leipovat lastenkutsuille tai yllättäen kylään piipahtaville ystäville. Kirja on oodi todelliselle kestosuosikille, mokkapalalle. Opuksesta löydät sekä reseptin mehevälle nimikkoleivonnaiselle että myös liudan mitä hurmaavimpia variaatioita ja suolaisia herkkuja. ”

Ideat tulevat minulle usein salamaniskuna. Toki tämäkin aihe on pyörinyt pitkään päässäni, mutta toteutusmuoto ja kärki saattaa pulpahtaa mieleen ihan missä vain. Tämäkin idea tuli siinä vaiheessa kun Tarte Tatin-kirjani oli taittovaiheessa, syyskuussa 2015, ja kädet olivat tyhjät tekemisestä. Olin ihan poikki Tarte Tatinin aiheuttamasta henkisestä myllerryksestä ja isäni kuolemasta. En ollut ajatellut tekeväni toista kirjaa, mutta tämä idea oli liian hyvä ohitettavaksi ja Cozy Publishing-tiimi tarttui siihen saman tien. Kevyt ja iloinen teema houkutteli minua ja ajattelin, että tätä kirjaa olisi kevyempi tehdä. Mutta toista kirjaa tehdessä sitä kuitenkin tiedostaa kaikki vaiheet paremmin. Tiedostin paremmin myös, mitä kirjan ilmestymisen jälkeen tapahtuu. Kuinka virheitä löytyy aina ja ne harmittavat ihan älyttömästi, olivat ne sitten ihan pieniäkin asioita. Ihmisten ihania viestejä, kun he tekevät kotonaan ruokaa minun kirjastani. Se on se kaikista uskomattomin tunne.

IMG_7519

Aloitin kirjan reseptien testailun toukokuussa 2016 poikieni jalkapalloturnauksissa. Yleensä olin organisoiva osapuoli ja leivoin sen pakollisen määrän mokkapaloja ja suolaista. Nyt lupasin leipoa hieman enemmän. Halusin testata, menevätkö ideani kaupaksi. Usein lapset ovat aika nirsoja ja pitäytyvät klassikoissa. Pienempien turnauksissa pitää tietysti ottaa vanhemmatkin huomioon -he kun monasti haluavat muutakin kuin mokkapaloja.

Projektin edetessä aloin ymmärtää, kuinka vaativaa leivontareseptiikan tekeminen on ja että se vaatii erityisen monta testauskertaa, jotta voin olla varma reseptin toimivuudesta. Itselläni ainakin, saattaa sama leivonnainen sekä onnistua että epäonnistua eri kerroilla, vakka tekisin sen samalla reseptillä. Lapseni ja heidän kaverinsa saivat viikoittain, joskus päivittäin maistella erilaisia leipomuksia. Olen siitä onnekas, että minulla on tämän kirjan kohderyhmä (tai siis leivonnaisten syömärikohderyhmä) kotona omasta takaa. 8-16-vuotiaita ravaa meillä päivittäin. Pöydällä saattoi välillä olla kolmekin pellillistä syötävää. Kuvauspäivinä 12.

Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.32.32
Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.31.57

Ennen kuvausten alkua palaveerattiin kirjan visuaalisuudesta. Lähettelin Violalle esimerkkikuvia, Viola lähetti minulle, idea kirkastui ja kuvaukset voitiin aloittaa tietäen mitä ollaan tekemässä. Tärkeintä oli, että luotin Violan visuaalisuuteen. Tiesin, että hän vaalii minun ideaani, mutta tuo siihen jotain omaakin ja sitä juuri halusin. Kirjan alkuperäinen visuidea oli hyvinkin erilainen valmiista, se muokkaantui vuoden aikana ja sitten vielä kuvauksissa ja lopulta Violan sormien alla taittopöydällä.

Teimme koko kirjan Violan kanssa kaksin. Minä maalasin taustoja autotallissa, laitoin iltamyöhään Violalle kuvia, että tällaista sitten huomenna, onko ok? Viola toi mukanaan rekvisiittaa, kukkia ja sen sellaista, täydentämään itse hankkimaani arsenaalia. Kirjassahan ei paljon astioita näy.  Kaksi päivää ennen kuvauksia kävin kaupassa, tein työjärjestyksen ja piirsin kaikki kuvattavat leivonnaiset paperille löyhällä idealla siitä, mikä tausta, mitä rekvisiittaa. Kuvausten edetessä tämä oli erityisen tärkeää, jotta pystyimme suunnittelemaan kuvat niin, että ne asettuvat kauniiksi kokonaisuudeksi kirjan sivuille ja että vaihtelevuutta ja yhtenäisyyttä tulee juuri sopivasti. Kuvausta edeltävänä päivänä leivoin koko päivän ja kuvausaamuna heräsin viiden aikaan kuorruttamaan ja viimeistelemään -ehkä vielä leipomaan. Kerran, pitkän päivän päätteeksi päätin vielä kuorruttaa yhden pellillisen ja kuorrute meni pieleen. Itku kurkussa jouduin lähtemään kauppaan ja aloitin koko leivonnaisen tekemisen uudestaan kymmenen aikaan illalla. Sen jälkeen en enää väsyneenä leiponut, vaan heräsin mieluummin aikaisin aamulla. Kuvauksissa reseptin pitää jo olla valmis. Testejä on tehty vähintään kaksi, joskus kolme tai neljä ja kuvaukset on sitten varmistus. Oikolukuvaiheessa testasin vielä joitakin juttuja varmistuakseni ainesten määristä.

Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.32.49

Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.33.11

Kuvauksia ajatellen, leivonnaiset ovat kiitollinen aihe, sillä ne voi huoletta tehdä valmiiksi edellisenä päivänä, lukuunottamatta muutamia. Keittiö oli kuvauksia edeltävänä päivänä aina ihan täynnä ja oli kyllä kapasiteettinsa äärirajoilla. Luojan kiitos, meillä on uusi keittiö ja tajusin panostaa lieteen ja uuniin. Kuivat raaka-aineet säilytin lattialla kasseissa, kun ne eivät mahtuneet kaappeihin ja ruokapöytä oli vuorattu leivonnaisista. Heräsi ajatus myös toisesta jääkaapista. Kuvauksia edeltävänä päivänä perheeni söi olohuoneessa. Kuvauspäivänä kukaan ei saanut tulla kellariin, eikä mielellään keittiöönkään. Kuvasimme noin 12 leivonnaista päivässä noin kuutena eri päivänä, suht pitkällä aikavälillä. Ensimmäiset kuvaukset olivat lokakuussa ja viimeiset tammikuun lopulla. Tällainen kuvaustahti ei olisi mahdollista ilman hyvää suunnittelua ja valmista reseptiikkaa.

Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.41.29

Ensimmäiset reseptit lähtivät oikolukijalle joulun välipäivinä ja viimeiset helmikuun alussa. Sen jälkeen tekstit ja reseptiikka kierrätetään moneen kertaan. Yksityiskohtia ja sanamuotoja muokataan, aineslistat tarkistetaan ja reseptiikan yhteneväisyys hiotaan. Tässä vaiheessa minulle usein iskee epävarmuus. Jotkut reseptit olen tehnyt puoli vuotta sitten ja väliin mahtuu paljon, paljon reseptiikkaa töiden tiimoilta. Saatoin herätä yöllä miettimään, että oliko täytettä riittävästi ja miten tuo kuorrute menikään. Aamulla leivoin reseptin uusiksi vain huomatakseni kaiken olevan ihan oikein. Mokkapalakuorrutteen kanssa kävi niin, että jossain vaiheessa kahvin ja kaakaojauheen määrät olivat vaihtuneet keskenään. Kun ekan kerran kuvasimme mokkapaloja, ei kuorrute onnistunutkaan ja oli aivan ihmeissäni. Kaivoin esille kaikki vanhat muistiinpanot ja huomasin virheen. Leivonnassa kun on kyse niin tarkoista määristä. Pienetkin heitot muuttavat koostumuksen kokonaan.

Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.45.51

Kun taitto on valmis, kirja oikoluetaan vielä. Silloin tulevat esiin yhteneväisyyteen liittyvät viilaukset. Miksi tässä reseptissä ilmaisen asian toisin kuin tuossa, vaikka työvaihe on ihan sama? Oikolukija näkee kuvat reseptien kanssa ensi kertaa ja reseptit käydään uudestaan läpi. Pilkunviilausta parhaimmillaan, mutta kun kirjastaan haluaa toimivan ja täydellisen… Pitää myös hyväksyä se tosiasia, että täydellistä ei ole. Jossain vaiheessa peli on pantava poikki ja annettava kirjan lähteä painoon. Sitten mitään ei voi enää muuttaa. Se on pelottava hetki.

Näyttökuva 2017-03-24 kello 11.47.38

Kun kirja on painotuoreena omissa käsissä, saa projekti pisteen. Kirjasta on myös saanut hieman etäisyyttä ja sitä katsoo uusin silmin. Kun kirjan saa käsiinsä visuaalisuus ja taitto on se, joka tulee esiin ja luojan kiitos rakastan Violan tekemää ulkoasua ja kirja tuntuu ihan omalta. Toisaalta, kun kyseisten reseptien kanssa on työskennellyt vuoden ajan, sitä miettii, että onkohan näissä kenellekään mitään uutta? Minulle reseptit ovat jo niin tuttuja. Mokkapala-kirjan ei olekaan tarkoitus olla mikään mullistava hifistelykirja, vaan antaa ideoita ja inspiraatiota arjen leivontaan. Helposti lähestyttäviä tutun tuntuisia ideoita, nopeaa ja helppoa. Kuorrutteita, pohjia, ideoita ja makuja voi yhdistellä vapaasti eri resepteistä. Toimivan reseptiikan lisäksi toivon, että kirja nimenomaan inspiroi, että sitä on mukava selailla ihan muuten vaan. Ja jos selaillessa tulee pakottava tarve leipoa jotakin, vielä parempi.

Kuten tyttäreni (16v.) sanoi: Tän kirjan mä voisin kyllä ihan ostaa. Ja tää on ihan loistava coffee table-kirja, kun se on niin makeen näkönen.

Ei lisättävää.

Mokkapala/Prisca Leclerc/Cozy Publishing/Taitto ja kuvat: Viola Virtamo/Oikoluku: Elina Lähteenmäki

Kirjaa saatavilla Prismoista, Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta ja Adlibriksestä.