Saaristossa…

Oli tuossa viime viikolla sellainen kummallinen viikko, että lapset olivat Tammisaaren mökillä. Kokonaisen viikon. Voitte kuvitella omituisen tunteen, joka valtasi minut ja mieheni. Lapsista tyhjä talo. Minun aikani meni aika tarkkaan töissä, mutta kyllä elokuvissakin kerettiin käymään, niin ja järjestettiin se Fiesta ja sitten vietin yhden iltapäivän ja yhden lähes kokonaisen vapautta täynnä olevan päivän tärkeiden ystävieni seurassa. Saaressa kerkesin olla ennen tätä outoa viikkoa ja silloin, kun haimme lapset. Tuollaisessa pienessä saaressa on se fantastinen ominaisuus, että samantien, kun sinne pääsee unohtuu kaikki maanpäällinen elämä. Ihan totta.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Niin, sitä välillä kaipaa lapsistaan huilikin, mutta viikko erossa pikkuissita, apua!

    12v lähti just viikoksi mökille ja 14v viikonlopuksi mökille, mutta vielä tuolla on kaksi tuhisijaa unillaan…

  2. 3

    sanoo

    Tuommoinen saari toimii varmaan juuri kuten kerrot.
    Olispa aika hienoa kun osaisi kuvitella itselleen virtuaalisen saaren, ts. osaisi tarvittaessa panna kaiken poikki ja unohtaa ilman sitä oikeaa saartakin!

    Katelin että hienosti sopii sun tukanväri harmaaseen puuhun. Ihana kuva kaiken kaikkiaan.

  3. 4

    sanoo

    Kun katsoo noita kuvia, on helppo uskoa kaiken maanpäällisen unohtuvan tuolla. Jos jatkatte saarella oloa, niin nauttikaa täysin siemauksin kesää aistien.

  4. 5

    Anonyymi sanoo

    Olen vasta hiljattain ruvennut lukemaan blogeja, kirjoituksesi ja kuvasi on hypännyt pistävämmin esiin. Niin inspiroivia ja elämän iloa täynnä!
    Kiitos, kun jaat ajatuksiasi muille, ehkä itsekkin kirjoitan joskus..:)

    -Nuori emäntä maalta.;)-

  5. 6

    sanoo

    Suloiset te kaksi! Niin, on niin onni, että on tuollaisia saaria, tai metsiä tai mitä vaan mielenmaisemia, missä voi pudottaa kaiken taakan mielestä pois. Pitäisi vain olla reilummin aikaa rauhoittua tyhjin päin 🙂

  6. 7

    sanoo

    Jarna: Noh, 5 päivää, mutta kuitenkin. Todella vapauttavaa tällaiselle kanaemolla. Ja kun ovat äitini kanssa, tuntuu, kuin itse olisin puoliksi läsnä 🙂
    Riikka: Tuo ensimmäisen kuvan hetki oli minusta niin sitä itseään…
    Piilomaja: Sanoppa muuta! Pään sisäinen saari! Täytyy alkaa kehittelemään. Ehkä se tavallaan on tämä bloggailu minulle…
    Katja: kyllä sinne vielä mennään …pakko.
    Anonyymi: Oi, kiitos. Ja tervetuloa tänne blogimaailmaan… niin minäkin lopulta uskaltauduin kirjoittamaan. Ja alkukankeuden jälkeen löysin oman tavan kirjoittaa ja nyt teen sitä työksenikin!!
    Satu: niin, tuntuu, että sitä aikaa ei ole koskaan tarpeeksi…

  7. 8

    sanoo

    Oi tuollainen vapaaviikko lapsista olisi joskus kiva, vaikkakin varmaan outo… tuo on kyllä totta; saaressa unohtuvat kaikki työstressit sun muut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *