Pashajuustokakku maistui hyvälle.
Erityisen hyvälle.
Mies tuli kotiin vihdoinkin -täpärästi ehjin nahoin ja nautimme pääsiäispäivällisen äitini luona.
Isoäitinikin tuotiin vanhainkodista juhlimaan.
Äitini tokaistessa ”että tämähän on kuin ennenvanhaan” tuli suru , sillä se oli kaukana siitä.
Mumistani on jäljellä vain varjo.Ei keskusteluja eikä muisteluja.Vain tässä ja nyt.
Syötiin hyvin ja etsitiin ja löydettiin kamala määrä suklaamunia.
Lopuksi ei Mummeli suostunutkaan lähtemään takaisin vanhainkotiin…
Oli niin tuttu ja turvallinen olo äitini luona.
Jäi yöksi.
Sohvalle.
Juhlavaatteissaan, kun ei suostunut riisumaan.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Muistan itsekin viimeiset joulut, jotka äidinäitini vietti luonamme. Pahalta tuntui katsoa, kun toinen oli muuttunut muistamattomaksi.

  2. 2

    sanoo

    Minunkin mummoni on kuin varjo entisestään. Niin surullista. Mummoni oli minulle niin tärkeä lapsena. Toinen äiti. Nyt ei enää tunnista minua kunnolla. Pitää vain yrittää nauttia hekestä ja niistä hyvistä päivistä.

    Mukavalta kuulostaa pääsiäisen viettonne!

  3. 3

    sanoo

    Voi kun tuli ihan liikkis olo täällä mummistasi. Muistan elävästi, kuinka eräänä äitienpäivänä näin oman mummani olevan erilainen. Teräväjärkinen ja -muistinen mumma ei muistanut jotakin tärkeää päivämäärää. Se hetki oli kauhea.

    Meni kuukausi ja hän kuoli. Sekin hetki oli kauhea.

    Anteeksi nyt tämä, voivoi sentään. Sait vain aikaan muistelun. Kaunis kuva sinulla on ja oikein kaunisa kevättä toivottelen sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *