Onnellisuuden haastava kaava

Olen miettinyt tosi paljon onnellisuutta lähiaikoina. Elämä on rajallinen ja haluan elää onnellisesti nyt, enkä ehkä sitten joskus.

Nimittäin kestää aika kauan ymmärtää, ettei ole onnellinen ja sitten pitäisi vielä osata tehdä asialle jotain. Minun onnelisuuspohdintoni liittyvät työelämään. Kuulostaa ehkä kuivalta, mutta on tärkeää minulle juuri nyt. Ehkä joku teistä tunnistaa jotain omasta elämästään…
Ehkä jollain teistä on asiat menneet juuri toisin päin.

Olen vuosia kärsinyt yksityisyrittämisen haasteista. Vaikka rakastin työtäni, arki tuntui raskaalta, upottavalta suolta. Epäsäännöllisyys, epävarmuus ja sen aiheuttama armoton itsekritiikki uuvuttivat. Kuitenkin kaikki se mitä ja miten halusin tehdä, vaatii yksityisyrittämistä.

Päätin päästää irti vanhoista haaveista, jotka olivat jo ehkä hieman kangistuneita. Prosessi oli pitkä, enkä tiennyt mihin suuntaan lähteä. Kohtalon oikusta hain ennakkoluulotta uuteen mahdollisuuteen. Tuli uudet haasteet ja uudet ihmiset, vaikkakin tutussa maailmassa. Uusi identiteetti. Säännöllinen työ.

Minulta on pudonnut kivilasti sydämeltä. Jätän työt työpaikalle ja tulen kotiin. Pohdin työasioita iltaisinkin, koska ne ovat kiinnostavia. Tiedän, että työt jatkuvat huomenna. Tuntuu, että minulla on annettavaa ja minua odottaa tulevaisuus. Vaikkakin illat tuntuvat lyhyiltä perheen kanssa, olen läsnä täyspainoisesti ja onnellinen. Ei tarvitse tehdä laskutusta, pestä siveltimiä, odottaa mailejä kuvauspaikoista, olla kuulolla jos puhelin soi, vastaanottaa bookkauksia, suunnitella seuraavaa päivää ja olla epävarma siitä, koska pääsee kotiin, jatkuvatko työt tai koska asiakas maksaa palkan.

Muutos on aina raskas ja olen vasta matkalla uuteen. Opiskelen vasta, mutta tuntuu vahvasti siltä, että olen oikealla tiellä. Tämä sopii minulle. Nyt. Olen onnellinen näin. Pitkästä aikaa.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Voi, todellakin tunnistan itseni tekstistäsi! Tein usean vuoden ajan töitä yksityisyrittäjänä, ja koin kyllä melko raskaana sen, kuinka yrittäjän on oikeasti oltava NIIN monena. Hoidettava sen varsinaisen leipätyön lisäksi jos jonkinmoista roudaajan, kirjanpitäjän, managerin, keittäjän, siivojan, ties minkä yleismiesjantusen hommaa, josta sinäänsä ei saa erikseen palkaa, vaikka siihen aikaansa käyttää. Olen onnellinen puolestasi, että uskalsit tehdä tuollaisen ratkaisun. Ja onnellinen perheesikin puolesta! 🙂

  2. 3

    sanoo

    Sirpa. Vertaistuki on paras tuki … Kai se, kun 20 vuotta ollut yrittäjänä, niin prioriteetit muuttuu. Tiedän senkin, että nyt on nyt ja vuoden päästä toinen hetki. You never know,,, vaikki juuri nyt haaveilen sitä pysyvyydestä ja säännöllisyydestä.

  3. 5

    sanoo

    go girl! tosi hienoa. luin tekstistäsi itseni, sanasi tulivat kuin tilauksesta. kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen.. 🙂

  4. 6

    sanoo

    Tiedän tunteen… Hyppäsin liki 2,5 vuotta sitten yrittäjärumbasta. Syksy tuo tullessaan paluun samoihin, mutta ajan kuluessa tosi paljon muuttuneisiin kuvioihin.

  5. 7

    sanoo

    Niin ja yrittäjänä tulen varmaan aina tekemeään yhtä sun toista, mutta painolastin keveneminen ja epävarmuuden ja epäsäännöllisyyden poistuminen on se juttu. Never say never jne…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *