Mustasukkainen.

Äitini ehdotti, että veisi tyttöni Pariisiin. Mumman ja Tyttärentyttären kahdenkeskinen matka. Ihana ajatus. Varmasti ihana matka tiedossa…
Matkaa varattaessa nieleskelin, kiemurtelin, kipuilin. Olin hiljaa, en sanonut mitään. Ihanaa, että tyttöni pääsee Pariisiin!
Sisälläni kuitenkin kalvoi kauhea mustasukkaisuus. Pariisista ja tytöstäni.
Tyttären ensimmäinen matka isona tyttönä synnyinkaupunkiini. Monella tavalla minulle tärkeään kaupunkiin. Kaupunkiin, jossa on juureni, tyttäreni juuret.
Minulta jäisi näkemättä, kun lapseni haistaa Pariisin ensimmäistä kertaa. Näkee haaveidensa Eiffelintornin ja syö croissanttia kahvilassa ihmetellen kaupungin vilinää.
Ajattelin, että olen äärimmäisen itsekäs, omistushaluinen. Ehkä.
Mutta sain puristettua itsestäni ulos, sanottua ääneen, etten kestä tätä.
Miehen rohkaisemana ymmärsin, että haluan mukaan.
Eikä siinä sitten sen kummempaa ollutkaan.
Puristin matkakassan väkisin kasaan. Pääsen mukaan.
Äitini, minä ja tyttäreni lähdemme pikku pyrähdykselle Pariisiin!
Heippa!

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    ihanaa kun pääset mukaan. ymmärrän hyvin tunteesi. sinulle iso juttu, toki haluat kokea sen yhdessä tyttösi kanssa. hyvää matkaa

  2. 7

    sanoo

    Hienoa, että ymmärsit tilanteen ja sait sen myöskin ääneen sanottua. Toivotan ihanaa matkaa teille kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *