matto

Meidän eteisessä on vihreänsävyinen räsymatto.
Se on aika pitkä ja pidän siitä kovasti.
Matto on aikoinaan ollut minun äitini kuuskyt -lukulaisessa graafisesti mustaksi maalatussa huoneessa.
Noh, nyt se on kuitenkin meillä täällä ja se on aina rytyssä.
En tiedä miksi edes vaivaudun suoristamaan sitä melkein joka kerta kun siitä kuljen, sillä kohta se on jo taas rytyssä.
Yhdellä, kahdella tai kolmella poimulla.Tai sitten kertakaikkiaan rytyssä koko matto.
Vaikka ne rytyt välillä ärsyttävätkin, niin toisaalta pidän niistä.
Rytyt ovat merkki leikistä ja elämästä.Vauhdista ja vapaudesta ja siitä, että meillä ei ole niin nokonuukaa.
Joskus katselen ryttyistä mattoa istuessani keittiössä talon ollessa tyhjä ja hymyilen, enkä vahingossakaan suorista sitä.
Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Ihan uutena tuttavuutena tänne tulen matto-tunnelmaa ihailemaan 🙂

    Meillä olis vaan räsymattoja, jos minä saisin päättää. Eteisessä meilläkin vanhassa kodissa oli tuo piiitkä räsy, joka samalla tavalla mutkitteli ja välillä sai varoa, ettei kompastu kissaan, joka tykkäsi piiloutua mutkiin ja jopa nukkua siellä..

    Nyt on eteisessä tylsät harmaat kuramatot, tosin niitä on pakko rakastaa juuri sen kuranpidättämis-ominaisuutensa johdosta 🙂 Ja vintilla rullalla melkosen monta räsymattoa oottaa parempia aikoja..

  2. 6

    sanoo

    Juu tuttu näky meilläkin. Kymmenen kertaa maton suoristaminen päivässä ei riitä, kun nuo vauhtihirmu-kissat ne ruttaa..enkä saa aikaiseksi ostaa niitä liukuesteitä mattojen alle. ehkä joskus..mutta ei sen niin väliksi, usein jää suoristamatta 😀

  3. 7

    sanoo

    Räsymatot on parhaita. Niin yksinkertaisia, ekologisia ja kauniita. Elämä ei kulje viivasuoraan, eikä mattojenkaan tarvitse aina olla ojennuksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *