Lapsen harrastuksen vapaaehtoistoimintaan osallistuminen: Uhka vai mahdollisuus?

IMG_9879

 

Huhhuh. Tämä viikonloppu on mennyt jalkapalloturnausta järjestäessä. Toimin buffetin organisoijana ja se tarkoittaa etukäteistyön lisäksi myös aika tiiviisti kentällä olemista koko viikonlopun. En leivo. Arvatakaa vain. Tämän vuoden mokkapalat on nyt leivottu, kun Mokkapala-kirjani tuli maaliskuussa ulos.

Oma turnaus on aikamoinen rutistus, etenkin organisoinnissa mukana oleville vanhemmille. Jättimäisessä osassa ovat tietysti nekin, jotka leipovat ja tekevät työvuoroja. Ilman heitä ei turnausta järjestettäisi. Rutistus on kuitenkin vaivan väärti, sillä turnauksen onnistuessa, turnausrahoilla rahoitetaan esimerkiksi Helsinki Cupiin osallistuminen (isompana sitten isompien turnausmatkojen kustannusten helpottaminen) ja harrastuksen kuukausimaksu voidaan pitää alhaisempana. Lisäksi oma turnaus on pikkufutaajille elämys ja todella tärkeä tapahtuma. Sillä, että vanhemmat osallistuvat ja tekevät yhteistyötä oman joukkueen eteen, on suuri vaikutus lastenkin yhteishenkeen. Näin uskon.

Monet nimittäin jättävät osallistumatta, seisovat silti kentän laidalla ja jotkut ihmettelevät miksi pitää tehdä hyväntekeväisyyttä, jos kerran harrastuksesta jo maksetaan. No sitä voi kukin miettiä itsekseen, mutta minulle turnauksen järjestäminen on nimenomaan yhteistä tekemistä, lapsen kasvatusta ja osallistumista lapsen harrastukseen. Helpotus kuukausimaksuun ja turnausmaksuihin helpottaa perheen kuluja, joillekin se on edellytys sille, että lapsi voi ylipäänsä harrastaa tai päästä mukaan turnausmatkalle. Jos järjestelyihin ei halua osallistua, niin sitten voisi vaikka lahjoittaa vähän rahaa. Se on sitten toinen juttu, jos syytä tai toisesta ei VOI osallistua.

IMG_9877

Noh, joka tapauksessa turnauksen järjestäminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Tämä on meidän 08- joukkueen ensimmäinen oma turnaus. Kokemuksesta tiedän, että lapsen pitkäaikaiset kaverit löytyvät usein harrastuksen parista ja vanhempana on mukava oppia tuntemaan joukkuekavereiden vanhempia ja luoda yhteishenkeä meidän vanhempienkin kesken. Koulun kautta harvemmin tutustutaan luokkakavereiden vanhempiin, puhumattakaan rinnakkaisluokkalaisten, ellei koulussa ole aktiivista luokkatoimikuntaa esimerkiksi leirikoulun varainhankintaan.

Meillä ainakin kylä kasvattaa ja yhteisöllisyys on tärkeää. Meidän 03-syntyneen osalta olen äärimmäisen iloinen, että tuli tutustuttua hänen kavereidensa vanhempiin. Vaikka futisharrastus on isommalta pojalta jäänyt pois, ovat kaverit vielä tallella ja myös minulla suhde heidän vanhempiinsa. On mahtavaa, kun voidaan viestitellä ja sopia yhteisiä kotiintuloaikoja ja muitakin rajoja vanhempien kesken. Vapaaehtoistyöllä on siis pitkälle kantavat vaikutukset, näin uskon ainakin itse.

IMG_9881

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *