Jatkuu…

…neulomiskuume siis. Miten se onkaan niin ihana tunne… ideoita tursuaa, eikä kädet pysy perässä. Ehkä juuri tämä vaihe on paras. Vaihe, jossa kassissa odottaa ihanat langat ja mahdollisuuksia miljoona. Ensin muutamat tilauksessa olevat mustat lapaset, kämmekkäät ja pipot.
Arkikin on niin täynnä. Eilen illalla väsymys särki varpaissa saakka. Toki se saattaa olla esiin pyrkivä flunssakin. Me ei olla nimittäin sairastettu vielä.
Poikanen antoi vihdoin lyhentää hiuksiaan, kai ne alkoivat jo vähän häiritsemäänkin. Tukkaa on vaan niin paljon, että äidin taidot ei taida enää riittää…

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    neulomiskuume= <3
    mä tällä hetkellä virkkailen tohinalla. Tein tytölle tonttupipon ja nyt jokainen lapsi haluaa omansa :))

  2. 2

    sanoo

    Mulla on kanssa kuume. Puikot suihkii vimmaisina, mutta ei ne pysy pään perässä. Kyllä tuo sun poikanen on sitten söpö. Mun pieni poika on jo rähjä teini ja mua itkettää kun kaipaan niin tuollaista pientä ja ihanaa 🙂

  3. 3

    sanoo

    Satu: itsekin tiedostan ajan kulun niin hyvin, että itseänikin joskus itkettää.. No, uskon kuitenkin, että kaikissa vaiheissa on omat ilonsa ja harminsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *