Haluaisin kertoa

Muistatko kun askarreltiin? Levitettiin iso kukallinen vahakangas ruokasalin pöydälle ja otettiin askartelulaatikot esiin. Sulla oli aina jokin askarteluidea tai sitten minä keksin jotain ja sinä teit niitä innolla kanssani. En voi hahmottaa montako tuntia askarreltiin olin aika pieni, mutta se tuntui pitkältä ajalta. Muistan, että kärsivällisyytesi oli loputon. Opetit virkkaamaan ja neulomaan ja sain kokeilla neulekonetta. Minun kärsivällisyyteni ei ollut niin loputon ja useinmiten neulomus -asioissa menetinkin hermoni. Sinä et.
Muistan, että meillä oli hauskaa. Kaikki ne yökyläilyt ja kokonaiset viikotkin, jotka kanssasi vietin.
Pikkukakkosen jälkeen mentiin nukkumaan. Teit pihvejä ja hampurilaisia, koska ne olivat herkkuani. Aina kun olin kiukkuinen sanoit, että oli ”syliterapian aika” sitten istuttiin hiljaa sylikkäin niin kauan, että oli parempi olo.

Nyt, jos ymmärtäisit mitä kaikkea teen, olisit ylpeä, niinkuin kaikesta mitä tein. Niinkuin iso-äidin kuuluukin. Seuraisit blogiani -ehkä turhankin tiiviisti, työtäni Kotolivingissä ja voisit auttaa kaikissa käsitöihin liittyvissä pulmatilanteissa. Sinulla olisi varmasti paljon ideoita…
Olit edistyksellinen, koska hankit kotitietokoneen ensimmäisten joukossa ja kännykän.

Kaipaan niin kovasti sitä, että voisin kertoa sinulle asioistani ja sinä kuuntelet, kommentoit, ihmettelet ja tuet varauksetta. Haluaisin, että ymmärrät miten iso osa on sinun ansiotasi. Se, mitä nyt teen.
Haluaisin niin kovasti kertoa sinulle tästä kaikesta ja keskustella, mutta se vain hämmentää sinua. Välillä et enää edes muista minua. Miten voisit hahmottaa historiamme kautta sen, miten paljon vaikutusta sinulla on elämäni etenemiseen ollut? Kuinka voisit ymmärtää mitä on kirjoittaa nettijulkaisuihin ja olla mukana transmediassa? On parempi pysyä tämän hetken asioissa. Niissä, mitkä ovat kosketusetäisyydellä. Ne sinä pystyt ymmärtämään. Ne tuhannet kerrat, kun hieroit nuoren tanssijatytön kipeitä lihaksia, annan sinulle nyt takaisin. Minusta on ihanaa, kun nautit kosketuksestani. Hieron hartioitasi ja käsiäsi. Meikkaan kulmakarvasi uuteen uskoon ja nukahdat kosketukseeni. Läheisyys.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Liikutuin kovasti tästä. Välität upeasti tunteen sanoin.

    Isoäidit ja mummit pelastavat maailmaa ja ovat niin tärkeitä.

  2. 3

    Anonyymi sanoo

    Ihana kirjoitus! Minulla oli myös aivan ainutlaatuinen suhde Mummaani ja vielä seitsemän vuotta hänen kuolemansa jälkeen juttelen hänelle mielessäni päivittäin ja kiitän häntä siitä yhteisestä ajasta. Hän oli minulle esikuva, opettaja, tuki ja turva. Ja niin äärettömän rakas ja tärkeä. Olen onnellinen puolestasi kun Sinä saat vielä koskettaa ja olla läsnä ja lähellä.
    Kaikkea hyvää syksyysi ja elämääsi!
    T: Virpi

  3. 4

    sanoo

    Katri: Kiitos. Niin pelastavatkin.
    Virpi: kyllä. Saan koskettaa ja olla nyt häntä varten, vaikken ehdi käymään hänenn luonaan niin usien, kuin haluaisin…

  4. 7

    sanoo

    Ihana kirjoitus. Se saa minut yrittämään ehkä vieläkin enemmän olla hyvä mummu lapsenlapselleni, joka ensi vuonna näkee päivänvalon <3

  5. 9

    sanoo

    🙂
    Samaa mietin suhteessa äitiin ja isäänkin. Kaipaus on joskus iso möhkäle, mutta onneksi on muistoja.
    Niin se lapsuus on aika iso osa elämän kulmakiviä, muovaa meitä jphonkin suuntaan ja jonkunlaisiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *