elukoita

Meillekin on alkanut kertyä elukoita…
Eräs muuton alta adoptoitu ripsulisko -vanhus ja
kuukausi sitten tyttöni huoneeseen majoittuneet kesyhiiret.
Aika helppoja hoitaa ja mukavia seurailla kaikki.
Tyttöni ottaa yllättävän hyvin vastuuta hiiristään .
Kauan hän niitä sai odottaakkin ja hoitovastuusopimus on laminoituna magneetilla kiinni jääkaapin ovessa.
Hän kesyttää niitä ja paria unohdusta lukuunottamatta vaihtaa veden ja lisää ruokaa joka aamu.
Ennenkuin päätyi hiiriin oli listalla rotta, kilpikonna, gerbiili, kalat, kani ja fretti.
Lisko on poikani ja sopii loistavasti ensimmäiseksi lemmikiksi, koska sille riittää harvempikin syöttäminen.
Liikuttavan hellästi poikani liskostaan huolehtii ja toteaa hieman melankoliaa äänessään, että ”taas Leo nukkuu…”
Vilkkaana kuusivuotiaana voisi tilanne olla helposti aivan toinen.
Itse haaveilen varovasti koirasta.
Tiedostan työn määrän, mutta silti…
Ehkä sitten, kun vauvakuume alkaa taas kipeästi vaivata.
Meille kun ei mikään chi -hauhau taijokusentyyppinen sovi.
Sen pitäisi olla ISO ja karvainen ja lempeä …
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minulla ei koskaan ole ollut hiiriä, mutta kiinnostavat kovasti. Kesyrottia oli aikanaan noin kolmisenkymmentä kappaletta (ei tosin yhdellä kertaa). Mukavia eläimiä, mutta aika aikaansa.

  2. 2

    sanoo

    Hiiri näyttää kyllä söpöltä, mutta täällä maalla on jotenkin tullut kylmäksi hiiriä ja myyriä kohtaan… Meilläkin tyttäret unelmoivat kaneista ja hamstereista, mutta allergiat estävät hankkimisen. Harmittaa äitiäkin 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *