Pihahullut!

IMG_8389

Yhteistyössä Ikikivi.

Eihän tämä ole todellistakaan. Miten ihanaa on touhuta omalla pihalla. En voi käsittää, että olen nykyään se henkilö, joka pylly pystyssä nyppii rikkaruohoja aina kun vain mahdollista ja myös se, joka tuijottelee kukkapenkkiään miettien, että mitähän perennaa sitä vielä voisi tuohon änkeä.

IMG_8398

Niiden 12 vuoden aikana, jotka ollaan täällä asuttu en ole koskaan ollut kiinnostunut pihasta. Se on ollut minusta riittävä juuri sellaisenaan. Edellisten istuttamat ruusupenkit rehottivat, sillä en osannut hoitaa niitä ja varjoon ajansaatossa jäänyt perennapenkki oli enemmänkin niitty. Pioni viihtyi ja kukki kiitettävästi varmasti ihan vain säälistä sen uutta emäntä kohtaan. Raparperikin kuoli.

Mutta sitten tuli viemäri- ja salaojaremontti ja olin kauhuissani, sillä tiesin sen tarkoittavan tarpeisiini hyvin toimivan pihan totaalista destruktiota. Joutuisin miettimään ja suunnittelemaan pihaa -asia josta en tiedä yhtään mitään. Pihaa on kaivettu kolmeen kertaan auki kolmen eri kaivurin voimin. Kolmeen vuoteen ei pihalla ole voinut olla ollenkaan. Se on kerännyt sisäänsä valtavat määrät remonttijätettä ja puutarhajätettä. Puiden puolikkaita, pensaita, jättimäisiä kiviä ja lahoavia klapikasoja. Pressun alla olevia tavaravuoria. Painajainen.

IMG_8423

IMG_8428

 

IMG_8417

Ja nyt me oikeasti olemme siinä vaiheessa, että pihamme alkaa näyttää pihalta. Se on saanut rakennetta uudesta vajasta, jota mieheni ystävänsä kanssa on pieteetillä rakentanut. Vajan kohta oli se niittyyntynyt perennapenkki ja ihme pöpelikkö, jonka taakse heitettiin isoimmat puutarhajätteet. Kaikissa vanhoissa pihapiireissä on jokin pieni piharakennus ja se todellakin tuo ryhtiä ja rakennetta koko tontille.

Mutta todellisuudessa, oikeasti ainoa täysin valmis asia pihallamme on liuskekivialue. Ollaan oltu todella tyytyväisiä Nilsiän kvartsiittiliuskekivillä tehtyyn kivialueeseen. Talo sai jämäkämmän ilmeen sitä ympäröivän kivialueen ansiosta. Liuskekivialue on talon kahdella sivulla, niillä joilla kuljetaan. Pikkuhiljaa kivipöly on kulunut pois kivien pinnasta ja niiden kauniit värisävyt ovat tulleet esiin. Kauneimmillaan liuskekivet ovat sateen jälkeen.

Seuraavaksi tilataan multaa järjetön määrä. Tasoitetaan ja lanataan se ja sitten nurmikko. Parit pensaat jos istuttais… Haluan pihastamme rehevän perinnepihan ja äkkiä! En malta odottaa, että kaikki kasvaa.

Lisää kiviprojektista täällä (pohjatyöt), täällä (asennus) ja täällä.

IMG_8378

IMG_8384

IMG_8424

IMG_8435

IMG_8408

Chilimix

IMG_8355

Chili on nyt sesongissa, joten siitä kannattaa valmistaa herkkuja talven varalle. Ainakin Prismassa oli satokausihyllyssä valmista chilisekoitusta. Lappasin hedelmäpussin reilusti puolilleen chilejä ja pari jalopenoa, siitä tuli noin 1,5 desilitraa rouhetta.

Mieheni tekee chilistä hillokkeita ja kastikkeita -se on hänen bravuurinsa. Minä pidän huolen, että meillä on aina itse tehtyä chilirouhetta käytettävissä. Tämä rouhe syntyi alunperin ihan vahingossa, kun mies oli saanut chilejä kasvattavalta ystävältä ison määrän erilaisia chilejä. Laitettiin ne pakkaseen, mutta sitten pakkanen piti sulattaa. Monesta eri chilistä valmistettu rouhe tuoksuu älyttömän hyvältä ja maku on todella monivivahteinen ja sopivan tulinen, että ilman sitä en sen jälkeen ole salsaa tai chili sin carnea tehnyt.

Erityisesti punaisten, vihreiden ja keltaisten chilien makuyhdistelmä kiehtoo. Pienet ja pallomaiset chilit ovat usein todella vahvoja, joka tuo hyvin tulisuutta kuivattuun rouheeseen. Jalopenot eivät ole pakollisia tässä rouheessa.

IMG_8333

IMG_8343

 

Chilimix rouhe

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Huuhtele chilit ja kuivaa. Jos haluat pelata varman päälle, käsittele chilejä kumihansikkain. Leikkaa chilit noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Jalopenot voi leikata hieman ohuemmiksi.

Levitä chilviipaleet leivinpaperille uunipellille ja nosta uuniin kuivumaan tunniksi. Jos haluat tehdä osasta chilirouhetta hieman paahtuneemman makuista, voit pitää niitä uunissa vielä toisen tunnin varoen, etteivät ne kuitenkaan ihan kärähdä. Sammuta uuni ja avaa uunin luukku rakosilleen. Anna chilien jäähtyä uunissa.

Nosta chilit uunista ja anna kuivua pari vuorokautta laakealla alustalla. Jos haluat, voit kuivattaa chilit rutikuiviksi näin. Siinä meneekin jo varmaan viikko riippuen säästä, en tiedä, kun en ole koskaan malttanut odottaa.

Itse hienonnan chilit rouheeksi sauvasekoittimella parin päivän kuivattamisen jälkeen. Varo hengittämästä chilipölyä. Rouhimisen jälkeen annan chilien kuivua laakeassa kulhossa ilman kantta vielä usemman päivän, kunnes ne tuntuvat rutikuivilta ja uskallan sulkea ne tiiviimpään purkkiin.

IMG_8344

Haahuilua surun kanssa

 

IMG_0497

Olen ollut hiljainen. Vietin toissa viikon Monacossa. Saatoimme veljeni turvallisesti sinne, missä ei ole enää kipua. Hän lähti poikiensa ja vaimonsa sylissä, läheisimpien perheenjäsenten ja ystävien seurassa, juuri niin kuin halusi. Viikko oli raskas. Onneksi minulla on nyt pari viikkoa lomaa, sillä suru vaatii aina tilaa ja aikaa ympärilleen. Se vie kaiken voiman. Ei siis pidä vaatia itseltään liikoja.

IMG_8242

Näin ollen olen ollut vain kotona. Mutta täällä kotona olen haahuillut, ollut, katsellut, hengittänyt, nauttinut. Haahuilukin tuottaa tuloksia. Olen täysin aivottomasti siivonnut hyllyjä, tyhjentänyt työpöytäni, organisoinut ”rekvisiittavarastoni” -tehnyt kaikkea sitä mitä ei todellakaan arkena ehdi  tehdä. Pölypallerotkin haahuilee pitkin lattioita ja minä onnellisena järjestelen purkkeja hyllyille ja sitten siirryn katsomaan Netflixistä Ru Paul’s drag racea tai Chef’s table -sarjaa  -just hyvä.Pihalla käyn juomassa ehkä yhdet kahvit, mikäli sää sallii. Siinä ohimennen nyppäsen pari kuollutta kukkaa kukkapenkistä, ehkä nuo viisi rikkaruohoa tuosta -noniin, nyt riittää.

 

IMG_8243