Virstanpylväs

IMG_6091

Eräänlainen virstanpylväs saavutettu. Sain yläkerrankin valmiiksi. Eihän yläkerralle tietenkään pitänyt mitään tehdä muuten kuin laajennuksen osalta, mutta yhtäkkiä huomasin tilaavani tapetteja netistä ja suunnittelevani isompien lasten kanssa heidän huoneidensa uutta ilmettä. Kyllä se klisee pitää paikkansa, että kun osan tekee uusiksi, alkaa vanha näyttää todella kulahtaneelta.

Remontin alkamisesta -siis siitä, kun urakoitsija tuli pihaan, on nyt tasan vuosi. Koko talo on nyt sisältä valmis, enkä halua nähdä yhtään liisteriä, sivellintä tai tapettia vähään aikaan. Uskomaton tunne! Niin uskomaton, että avasin eilen sen kunniaksi pullon shampanjaa.

Tämän viikon aikana maalasin meidän makuuhuoneen katon ja tapetoin yhden seinän uudestaan 10 vuotta sitten ostamillani tapeteilla (onneksi niitä oli jäljellä, ei tarvinnut koko huonetta tapetoida yhden nuhraantuneen seinän vuoksi).

Maalattiin pojan kanssa hänen huoneensa seinistä pois avaruusaiheinen maalaus ja korvattiin hieman industrial-henkisellä versiolla ja möpleerattiin uusiksi. Vietiin myös kaikki Legot pois (nyyh). Pikkuveli sai valtavasti lisää Legoja kokoelmaansa.

Tapetoin tyttären huoneen ja tuunasin hänelle uuden sängyn. Tytär on nyt juuri matkoilla, mutta suunnittelimme kaiken valmiiksi yhdessä. Minä vain toteutin.

Sisustin aulan valmiiksi. Kellarissa ollut sänkynojatuoli kannettiin paikalleen ylös. Kellari odottelee sohvasänkyä.

Mies kiinnitti poikasen uuteen huoneeseen viimeisetkin hyllyt.

Syy, miksi sain kaiken yläkerrassa näin reipaasti valmiiksi (lue: väänsin hiki hatussa ja kädet ruvella) on se, että tänään kuvattiin viimeinen osa juttusarjaa Meidän Talo -lehteen. Yläkerran kuvat ja tarina ovat lehdessä elokuussa, joten kauhean kokonaisvaltaista kuvaesittelyä en nyt voi yläkerrasta laittaa, mutta näitä en voinut olla jakamatta.

Ensi viikolla alkaa piharemontti.

IMG_6110

IMG_6133

IMG_6129

IMG_6115

IMG_6087

IMG_6074

 

Kahvipöytä

IMG_6041

Aika harvoin olen näin suunnitelmallinen tai vieraanvarainen, mutta selkeästi aivoissani on nyt jokin hetkellinen rentoustila, kovalevy ei ole niin täynnä ja on energinen olo. Miehen serkku oli tulossa kylään moikkaamaan Myrsky-koiraa ja leivoin juustopiiraan. Tämä on luottoreseptini. Sitä voi muokata mieleisekseen aina tilanteen ja muiden tarjottavien mukaan ja on superhelppo, etenkin jos käyttää valmispohjaa. Jujuna on täyteseos, johon voi lisätä mieleisensä makuainekset. Tällä kertaa tein juustopiiraan Emmentalilla, vuohenjuustolla ja yrteillä. Pohjana on rukiinen valmispohja.

Makeina herkkuina pöydällä on Pirkan pakaste-Macaronseja, jotka ovat oikeasti yllättävän hyviä ja turkkilaisia herkkuja, Baklavia, jotka ovat salainen intohimoni. Puhoksessa (Itä-Helsinki) on maailman paras turkkilainen Alanya Market. Sieltä mies käy usein ostamassa Fetaa, lammasta, oliiveja, maustekastikkeita, mehuja ja… baklavaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

 

IMG_6043

 

Kahden juuston piiras

8 annosta

25 cm vuoka 

1 Rukiinen piirakkapohja (Pirkka oli tosi hyvä)

150 g créme fraîche

1 kananmuna

mustapippuria

1 valkosipulinkynsi

150 g Emmental-juustoraastetta

n. 150 g pehmeää vuohenjuustoa

Basilicaa

Timjamia

Ruohosipulia

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Vatkaa créme fraîche ja kananmuna tasaiseksi sekseksi. Hienonna yrtit (yhteensä noin 1 dl hienonnettuna). Lisää seokseen mausteet, yrtit ja juustot.

Voitele vuoka. Painele valmispohja ohueksi voidellun vuoan pohjalle. Paina pohjaan haarukalla reikiä ja laita pohja 10 minuutiksi esipaistumaan uuniin. Nosta uunin lämpö 220 asteeseen, nosta pohja uunista, kaada täyte pohjan päälle ja laita takaisin uuniin. Anna paistua 20 minuuttia, kunnes piiraan pinta on kauniin ruskea.

 

Vaatekaappi pystyssä!

IMG_6023

IMG_6032

IMG_6035

Yhteistyössä Lundian kanssa.

Vihdoin!! Olen niin tyytyväinen itseeni. Sain oman vaatekaappini asennettua. Eikä se loppujen lopuksi vaatinut kuin ryhtymistä. Poikasen huoneen Lundiat kasattiin jo aikaa sitten (linkki juttuun), kun huone valmistui, mutta minun vaatekaappini olikin asia erikseen. Poikasen Lundialaatikoiden kanssa sain apua asentajalta, mutta oman vaatekaappini kohdalla päätin pärjätä yksin. Eikä siinä mitään, hommahan on ihan simppeli, mutta meidän talo on vino. Ja koska laatikoiden onnistunut asentaminen vaatii täydellistä suoruutta, oli tämä tehtävä hieman haasteellinen. Suosittelen siis vatupassin käyttöä asennushommissa. Lisäksi päätin yhdistää uusiin oviin vanhempia Lundia-ovia, joita olin haalinut nettikirppiksiltä. Maalasin ne valkoisiksi.

Kerran jo kasattu kaappi seisioi siis pitkään ilman laatikoita, koska en ollut saanut kaappia aivan suoraan. Pohdin ongelmaa monelta kantilta ja päätin luottaa siihen, että asennus oli onnistunut, mutta ongelmana on lattia. Niinpä päätin aloittaa kokeilun laittamalla laskevan puolen alle, jalkojen ja lattian väliin, pienet korokkeet pahvista ja maalarinteipistä. Sen ja näppärien säädettävien ovensaranoiden ansiosta laatikoiden asentaminen onnistui ja sain kaikki ovetkin suoraan! Kaikkea sitä sitten joutuu kikkailemaan, kun talo on vino. Kaiken kikkailun jälkeen huomasin, että Lundialta olisi saanut tilata valmiita kiiloja suoristamista varten. Ei tullut mieleenkään, että joku olisi ottanut huomioon sen, että monet vanhat talot (ja ehkä uudetkin) ovat johonkin suuntaan vinoja. Siispä laitoin kiilat tilaukseen.

Tykkään tosi paljon noista Lundian laatikoista. Niissä on ihana aukeamissysteemi: Aukeavat ja sulkeutuvat painamalla ja ne ovat yllättävän tilavat. Ovienkin eleettömyys kiehtoo, vaikka muuten meidän makkarista tulee aika boheemi väritykseltään. Lundian oviin saa valita mieleisensä värin monista Tikkurilan väreistä, mutta päädyin meidän huoneen osalta valkoisiin, jotta ne heijastaisivat kauniisti luonnonvaloa.

 

Kaapin kooksi valitsin 30 cm syvät tikkaat, hyllyt ja laatikot, ettei kaappi tulisi liikaa ikkunan eteen. Onhan se vähän nafti, mutta itseasiassa vaatteet pysyy hyvässä ojennuksessa, kun ei ole liikaa tilaa. Vasen puoli, jossa laatikot, on 100 cm leveä ja oikea puoli on 80 cm leveä.

Toim Huom. Talon suoristaminen remontin yhteydessä olisi maksanut puolet koko budjetista, joten päätimme jättää talomme ylhäiseen vinouteensa, jossa se on jo monta kymmentä vuotta ollut.