Aarteita kaaoksesta

 

IMG_4819

Suursiivoukset ja remontin jälkeiset järjestelyt ovat antoisaa hommaa, kunhan niille on aikaa. Nimittäin varastossa olleet laatikot täynnä papereita, kuvia ja päiväkirjoja ovat aarrearkkuja. Päiväkirjojen lukemista, kuvien katselua ja sitten…

Tiesin kyllä, että minulla on nämä kuvat, mutta en muistanut missä ne ovat. Kuvat ovat Ranskan isoäidistäni Simone Leclerc:istä, joka oli cabareetanssijatar ja näyttelijätär Pariisissa 1930-luvulla. Hän lähti Amerikkaan valtamerialuksella allekirjoittamaan elokuvanäyttelijän sopimusta ja esiintyi laivalla cabareessa. Amerikkaan päästyään, hän huomasikin olevansa raskaana isoisälleni ja hän palasi Pariisiin ja perusti perheen -unohti haaveensa elokuvanäyttelijän urasta.

Aina kun kävin Pariisissa isoäitini luona, hän näytti minulle näitä kuvia. Kuvat olivat isossa laatikossa hänen vaatekaappinsa päällä. Mamie nosti laatikon sängylle ja näytti minulle kuvia ja kertoi juttuja. Olin itsekin silloin vielä matkalla tanssijaksi ja hän varmaan siksi halusi jakaa näitä muistojaan kanssani. Kun isoäitini kuoli, ollessani 16-vuotias, pyysin sedältäni muistoksi kuvia. Hän ei tiennyt koko laatikon olemassaolosta. Kerroin mistä se löytyy ja hän keräsi minulle muutamia kuvia muistoksi.

Nämä kuvat ovat minulle sanoinkuvaamaton aarre. Niinpä, vihdoin, ostin kehykset ja laitoin lehtijutun niihin. Kuvat laitan myös, kunhan löydän ne kaikki.

Järjestellessä löytyi myös kaksi vuotta sitten pois menneen Suomen isoäitini Kotiruoka-keittokirja, vuodelta 1966. Se on täynnä merkintöjä ja kirjan väliin kerättyjä omia reseptejä ja mumini siskon Pirrin reseptejä. Hieno ja kallis aarre tämäkin. Aloin heti miettimään, että miten voisin kopioida kirjan sivuja tauluksi tai tapetiksi…

Isoäidit on parhaita ja suuri on suru, kun heitä ei enää ole, mutta nämä tällaiset muistot herättävät heidät henkiin joka kerta, kun niitä katsoo.

IMG_4815

IMG_4816

IMG_4818

Kun maalämpö takkuaa

IMG_0369

 

IMG_0371

Meille asennettiin syksyllä saneerauksen yhteydessä Seneran maalämpösysteemi. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä lämmön ja käyttöveden riittävyyteen, kunnes tytär tuli tänään kylvystä valittaen, että ei saanut kylpyvettä lämpimäksi. Aluksi tuli kuumaa, mutta sitten loppui. Eikun soittamaan teknisen tukeen, joka on kyllä todella hyvä asia ja sen mahdollisuus kannattaa selvittää maalämpöä valittaessa. Koska vanhan öljypannun kanssa oli niin monta ongelmahetkeä ja aina pelko siitä, että nyt se pamahti lopullisesti huomasin, että nytkin sydän jätti lyönnin väliin. Onneksi turhaan.

Saimme hieman riittämättömän käyttöönottokoulutuksen, sillä emme muista koulutuksesta yhtään mitään. Kumpikaan. Pumpussa on sihti, joka pitää silloin tällöin puhdistaa, erityisesti kuukauden päästä asennuksesta. Nyt asennuksesta on kulunut kohta neljä kuukautta, eikä olla osattu sitä puhdistaa. Netistäkin yritetty katsoa videoita. Mutta tämä vika ei kuulemma johtunut siitä.

Pitkän puhelinpalaverin tuloksena selvisi, että putkistossa oli vain ilmaa, johtuen alun asennussäädöistä. Kai sitä sitten pikkuhiljaa opitaan tuon uuden systeemin kanssa pelaamaan, ihan niin kuin jouduttiin pikkuhiljaa opettelemaan vanhan öljypannunkin oikut. Muistaakseni vasta kolmantena talvena päästiin pannun kanssa yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen sitten alkoivatkin probleemat ja uuden lämmitysjärjestelmän suunnittelu.

Nyt, pikkuhiljaa kasvatetaan vanhoja arpia umpeen ja opetellaan huoltamaan ja luottamaan uuteen lämmitysjärjestelmään. Ja konttiakin on saatu tyhjennettyä ja entinen autotalli, nykyinen tekninen tila, pikkuhiljaa järjestäytyy. Miten huojentavaa.

IMG_0374

Hiihtolomapäivä maalla

IMG_0346

IMG_0348

Tekee niin hyvää päästä välillä pois kotoa, vierailemaan toisissa vanhoissa taloissa tietenkin. Ystävä järjesti talviriehan talonsa lähellä olevan laavun ympäristössä. Kun oltiin saatu lumeen jumiin jäänyt citymaasturimme irti lumipenkasta, olikin jo kova nälkä ja mikäs siinä oli laavulla istuskellessa, tikkupullia paistellen. Lapset (ja minäkin) laskivat mäkeä ja talon isäntä ajelutti lapsia mönkijällä. Heppojakin saivat halukkaat ratsastaa. Mutta mikään ei maistu niin hyvältä ulkoillessa kuin hernekeitto, pannarit ja kuuma kahvi! Loppuilta menikin happimyrkytyksestä toipuessa sohvalle käpertyneenä. Kyllä maalla nukkuu hyvin, kun on niin hiljaistakin.
IMG_0330

IMG_0326

IMG_0342

Vanhoissa taloissa vaan on sitä jotakin. Jokaisella on oma tarinansa ja remonttihistoriansa. On mukavaa jutella ystävän kanssa uusista remonttisuunnitelmista ja suunnitella yhdessä kaikkia vaihtoehtoja, mitä vanha talo asukkailleen voisi tarjota. Täältä voi lukea enemmänkin vierailemastamme talosta ja sen emännästä Anusta. Meillä on jo pitkä historia takana ja yhteinen rakkaus vanhoihin taloihin. Tosin minä en ole niin reipas, että pärjäisin kokonaisen maalaistalon kanssa eläimineen, mutta Anu on ja miehensä.

IMG_0357