Oho, maanantai!

Viikko hurahti käyntiin niin, etten meinannut perässä pysyä. Totta puhuakseni, pienimmäisen futisliikkarikin unohtui, kun ilta piti sisällään kaikenlaista poikkeusohjelmaa. Ehkä olin myös hieman pyörällä päästäni, sillä saimme tänään seurata, kuinka lehtemme painettiin.
3/5 toimituksestamme matkasi tänään Forssaan. Saimme ihanan vastaanoton ja tapasimme lämpimiä ihmisiä.
Tuijotimme hölmistyneet hymyt kasvoillamme, miten kaikki huolella ja rakkaudella tekemämme sivut, pyyhälsivät hirveää vauhtia silmiemme edessä kohti seuraavia työvaiheita.
Tunne on täysin epärealistinen, uskomaton ja samalla… kaikki konkretisoitui kerta heitolla:
Kotolivingistä tulee totta!

Hyvää viikonloppua

Olen huomannut, että hektisen ja raskaan viikon jälkeen on helpompi rentoutua. Olin aamulla keikalla ja sen jälkeen olen saanut aikaan vaikka mitä. Lähinnä siivoamista, mutta sekin on välillä tosi paljon. Sitten on helppo antaa itselleen luvan vain olla. Se on hyvä tunne.
Joskus, kun on sellaisia löysempiä viikkoja, niin minä en ainakaan meinaa saada mitään aikaiseksi. Sitten on kokoajan sellainen tunne, että pitäisi ja pitäisi…
Nyt ei ole.

Mies lähti keikoilleen. Teki eilen meille viikonlopuksi lihakeittoa. Oikein sellaista perinteistä. Sitä taidamme syödä ja sitten levätä. Parit jalkapallo ottelut ja sitten vaan ollaan.
Hyvää viikonloppua.

Vohvelikekkerit

Syysloman kunniaksi vohvelikekkerit kahden perheen voimin. Kaksi vohvelipannua ja tuplamäärä taikinaa. Vohvelit syötiin, ennenkuin ehdin kuvaa ottamaan.
Jätskiä, kermavaahtoa ja hilloa. Niin ja paljon kynttilöitä. Ensimmäinen ilta tänä syksynä, kun oltiin kynttilänvalossa. Miten kynttilänvalo voikin olla niin voimaannuttavaa? Kai erityisen hyvällä seurallakin oli jotain tekemistä tunnelman kanssa.