viimeisiä.

Viimeisiä kuuman laiskoja päiviä.
Viimeisiä, kun papuseni on kanssani kotona.
Jokapäivä.
Pian lasken poikasen muiden käsiin.
Jotkut toiset, saavat katsella hänen leikkejään ja kuunnella juttujaan.
Toiset, joista pian tulee tärkeitä ihmisiä, niin poikaselle, kuin meille vanhemmillekin.
Jotka ovat onneksi ennestään jo vähän tuttuja.

Olen mustasukkainen. Myönnän.

” Sunhan pitäisi olle iloinen Wäinön puolesta” sanoo viisas tyttäreni.
Niin… niinhän olenkin.
Ja kaiken tajuan järjelläni, mutten sydämellä.

Lähetän lapseni maailmalle. Nyt kaikki kolme.
Elämälleni merkityksen antanut aikakausi päättyy.
Mutta jatkuu uudesti syntyneenä.

asioita

Kuuden munan suklaakakku. Keskeltä pehmeä.
Häärään keittiössä kuin ehtoisa emäntä konsanaan.
Minulla on elämäni ensimmäinen esiliina.
Olen pilannut jo tarpeeksi monta lempivaatetta kokatessani.
Onko tämä vanhaksi tulemisen merkki?
Kun käyttää esiliinaa kokatessaan.

Jonnan perhe on tulossa visiitille.
Laitan juustopiirakkaa, salaattia ja sitä herkullista suklaakakkua.
”aika monta lasta” sanon, kun he saapuvat.
 Neljä näyttää paljolta, vaikkei ole kuin yksi enemmän kuin meillä.
Ihana perhe.

Samalla vietettiin Pilvi -hiiren hautajaisia.
Se kaikista kesyin ja ihanin lemmikki -hiiri …
Onneksi oltiin huomattu sairaus ja ehditty asiasta keskustellakin jo.
Oli hienot hautajaiset.
Puheet, ruusut, tango -esitys ja kaikki.
Elämän raskaita, mutta välttämättömiä asioita.
Rakkaan lemmikin kuolema.

Saarijärvi

Jokakesäinen retkemme on takana päin.
Äitini, minä ja lapset.
 Maisemat vaan viuhuvat ohitse ja toisinaan pysähdytään ihailemaan.
Ei ole kiire minnekään.
Maisemavaroitus!!! -huudetaan aina, kun näkyvissä on kaunis harju-, metsä- tai järviaisema.

Poikasella oli tällä reissulla kuitenkin ikävä kotiin. Taisi olla hieman kesäreissu -väsymystä ilmassa.
Eräs hotelli-aamiainenkin meni kertakaikkiaan niin pieleen, että piti ihan pissata keskelle ravintolan lattiaa.
Harmittaahan se, kun äiti kaataa mehun lasiin, vaikka olisi itse halunnut ja lautaselle laitettiin kananmunaa, vaikkei juuri nyt olisikaan tehnyt mieli.
Illalla nukahtaminenkin kesti, kun piti niin kovasti miettiä maailman menoa, että miksi sisko nukkuu, miksi olemme Saarijärvellä emmekä Pilvijärvellä ja eikö voitaisi mennä kuitenkin kotiin, jos uni tulisi siellä paremmin?

Mukava reissu kuitenkin. Kiitos emäntien ja isäntien.