matto

Meidän eteisessä on vihreänsävyinen räsymatto.
Se on aika pitkä ja pidän siitä kovasti.
Matto on aikoinaan ollut minun äitini kuuskyt -lukulaisessa graafisesti mustaksi maalatussa huoneessa.
Noh, nyt se on kuitenkin meillä täällä ja se on aina rytyssä.
En tiedä miksi edes vaivaudun suoristamaan sitä melkein joka kerta kun siitä kuljen, sillä kohta se on jo taas rytyssä.
Yhdellä, kahdella tai kolmella poimulla.Tai sitten kertakaikkiaan rytyssä koko matto.
Vaikka ne rytyt välillä ärsyttävätkin, niin toisaalta pidän niistä.
Rytyt ovat merkki leikistä ja elämästä.Vauhdista ja vapaudesta ja siitä, että meillä ei ole niin nokonuukaa.
Joskus katselen ryttyistä mattoa istuessani keittiössä talon ollessa tyhjä ja hymyilen, enkä vahingossakaan suorista sitä.

arkimunakas

Kahden viikon yksinhuoltaja-arki on puolessa välissä.
Homma sujuu melkein kuin rasvattu.
Senverran kuitenkin voimia vievää puuhaa,
että tänään maistui kahden tunnin päikkärit poikasen lisäksi minullekin.
Huomioitavaa on, että yleensä, vaikka kuinka väsyttäisi, en saa nukuttua päivä-unia.
En jostain syystä malta ja päässä alkaa pyöriä kaikkea mitä pitäisi juuri olla tekemässä nukkumisen sijaan.
Aivan idioottimaista.

Kalmari

Toissapäivänä tehtiin vitsoja oikein talkootyönä ja eilen sitten virvottiin ahkerasti.
Mutta ennen tuota kaikkea pääsiäishömpötystä, saatiin valmiiksi Jalmari-Kalmari.
Se tuijottaa yhdellä jättisilmällään ja upottaa kaikki läihimaastossa seilaavat laivat,
ystäviensä käärmeiden kanssa.
Poika itse halusi tuosta Maripajasta saamastamme kankaasta sen tehdä ja kangashan sopii Kalmarille paremmin kuin täydellisesti.