töitä

Olen nyt aloittanut työt.
Paljon voin tehdä kotona,mutta muutama koulutuspäivä on ollut pidettävänä.Vielä yksi koulutus lauantaina ja maanantaina Tukholmalaiset tulevat tänne.Pitää palaveerata ja näyttää kaupunkia.
On mukavaa,haastavaakin ja tuntuu että osaan.
Mutta on todella huono omatunto.Paha mielikin.Vauvasta erossa.
Sillä on kaikki ihan hyvin.Isin ja sisarusten kanssa kotona.Mutta tänäänkin se oli itkenyt eikä ollut syönyt eikä nukkunut…
Illalla se räjähti itkuun joka kerta kun katosin näkyvistä ja roikkuikin rinnassa kiinni loppu illan -eikä syönyt.Pieni murmelini.
Onneksi huomenna on vapaata.

unelmia

Meillä on kaikilla unelmia.Pieniä tai suuria.Elämänmittaisia tai hetken toiveita.
Minä puhuisin nyt niistä elämänmittaisista.Ne on niitä unelmia,joita alkaa enemmän tai vähemmän tiedostetusti jo pikkuisena rakentamaan.
Ne toteutuvat kokonaan tai osittain tai jollain tasolla -joillakin ei lähellekään,mutta jostain kummasta aina löytyy jokin uusi unelma tilalle,jonka voimalla taas jaksaa.
Joskus unelman eteen on tehnyt kovasti töitä ja sen näkee edessään kasvavan ja voivan hyvin tai sitten murskautuvan tai kuihtuvan.Siitä voi useimmiten sitten syyttää itseään ja löytää taas uuden unelman -itselleen.
Mutta keitä ovat ne ,jotka luulevat,että heillä on oikeus rikkoa toisten unelmat? Repiä ne maanrakoon ja tehdä turhaksi kaikki se työ ja uhrautuminen,jota on unelmansa eteen ollut valmis tekemään.
Mistä he unelmoivat?