Kun talo jää yksin -trauma

IMG_7613

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime lokakuun ja sitten toisaalta taas ei mitään. Kai sitä elelee sellaista horrostilaa talvisin ja täytyy myöntää, että remontti oli sellainen rutistus, että olen nauttinut vain ihan tavallisesta elämästä ja ihmetellyt kaiken ongelmattomuutta.

Ongelmattomuus on meille ihan uusi olotila. Jotenkin hyvin kuvaavaa on se, että kauan odotettu reissumme Meksikoon tuntuikin hieman ahdistavalta. Kävin ennen lähtöä läpi kaiken mahdollisen, mitä talolle voi käydä poissa ollessamme. Koska reissumme ajoittui tammikuun ekoille viikoille, oli pelon aiheita tietysti aika monia, lähtien varkaista, aina putkien jäätymiseen ja maalämmön pragaamiseen saakka. Rakas ystävä suostui talonnaiseksi ja kävi muutaman kerran sytyttämässä ja sammuttamassa valoja ja tarkistamassa, että mikään ei vuoda ja talossa on lämmin. Kaiken kukkuraksi hän teki myös lumityöt, joka ei todellakaan ollut to do -listalla.

Tottakai kovat pakkaset iskivät Etelä-Suomeen reissumme aikana ja sen seurauksena lähettelin ystävälleni todella rasittavia, äärimmäisen pitkiä tekstiviestejä, joissa annoin yksityiskohtaisia ohjeita hanojen valuttamisesta, pattereiden mahdollisesta vinkumisesta ja korvausilmaventtiilien säätämisestä. Huomasin seuraavani Suomen sääoloja maatessani valkoisella hiekalla Karibianmeren äärellä. Kuinka säälittävää!

Ja kaikki tämä vain siksi, että aikaisemmin matkustelumme oli juurikin tätä. Aiheellista pelkoa talon hyvinvoinnista poissaolomme aikana. Esimerkiksi kerran, kun palasimme kotiin Lapista, odotti eteisessä vesilammikko, joka oli valunut yläkerran hallin katosta… Ennen lomalle lähtöä lämmitysöljyä piti aina tilata lisää. Kerran tulimme matkoilta jääkylmään kotiin. Nukuimme kaksi yötä kaikki samassa sängyssä, koska vain niin oli tarpeeksi lämmin nukkua.

IMG_7259 2

IMG_7065

IMG_7780

Kiltisti ystäväni varmisti kaiken, lähetti kuvia ja rauhoitteli. Myöhemmin totesi hieman nauraneensa viesteilleni. Ja ihan aiheesta. Talolla ei ollut mitään hätää. Osaisinkohan jo ensi talvena luottaa siihen, että talo kestää talvellakin, vaikka yksin jäisikin?

Remontin jälkeinen postraumaattinen käytösmalli. Tällaisen keittiöpsykologisen diagnoosin olen itselleni antanut, sillä huoleni talostamme lomamme aikana sai aikamoiset mittasuhteet ja nyt vähän nolottaa.

Onko kukaan muu kokenut samanlaisia tuntemuksia jättäessään talonsa yksin loman ajaksi? Tunnistaakohan joku muukin itsensä diagnoosistani?

IMG_7244

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *